Olin Seitsemänvuotiaan ja Kahdeksanvuotiaan kanssa Korkeasaaressa - minä ensi kertaa tänä kesänä. Menimme eläintarhaan Mustikkamaan sillan kautta. Ensimmäisenä törmäsimme jättimäiseen puuveistokseen, joka kuvasi 8000 vuotta sitten sukupuuttoon kuollutta jättiläislaiskiaista. Veistos oli aidon eläimen kokoinen eli lähes seitsemän metriä korkea ja 7000 kilon painoinen.
Vietimme saaressa poikkeuksellisesti vain pari tuntia, josta pikaruokailu perinteisessä ravintola Pukissa vei yli puoli tuntia. Suurinosa Kissalaakson eläimistä oli piilossa nokosilla. Lumileopardi sentään suvaitsi näyttäytyä valtavine tassuineen ja paksuine häntineen. Tropiikkitalossa ihailimme lähietäisyydeltä upeaa piikkihäntäiguaania ja isoja kyhmykilpisiä hiilikilpikonnia. Toisaalta kun eläimiä näki vain harvakseltaan, jokaiseen keskittyi kuin erityislahjaan :):)
Kissalaakson ja tropiikkitalon läpijuoksun lisäksi pojat tykkäsivät kiipeillä saaren keskustan kauniilla kallioilla ja seikkailla jännillä pitkospuilla. Ja tietenkin äimistelimme myös yli sata vuotta vanhaa jääkarhujen entistä kivilinnaa.
Lyhyellä vierailulla Korkeasaaren luonto yllätti ja ihastutti. Eläimiä enemmän ihailin melkein saaren kaunista luontoa: syksyn väreissä sykkiviä ja hyvin hoidettuja kukkaistutuksia sekä upeita kallioita kalliokasveineen.
Mikko Virkkulan Jättiläislaiskiainen (2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti