Valssin lumo

Maijan torstaiset valssitreenit Käpylän Karjalatalolla - kolme tuntia hidasta valssia, jatkotaso ja tasaparit - oli unelmieni täyttymys. Ei tarvinnut ajatella, ei pelätä eikä toivoa, tuleeko joku hakemaan, pääseekö parketille. Tottelee vain Maijan ohjaavia komentoja: "Ja parin vaihto!" ja siirtyy seuraavan viejän ohjattavaksi. Saa innoissaan opetella uusia askelkuvioita, koska jatkotasolla viejätkin ovat yhtä ahkeria harjoittelijoita kuin vikkelät mummot eivätkä ärsyynny kymmenistä toistoista. Aina joukkoon eksyy jokunen tanssikonkari, ja silloin saattaa heittäytyä partaveitsen ja musiikin vietäväksi ja vain nauttia.

Kursseilla osa viejistä on taitavia tanssittajia ja rytmin rakastajia, osa arkoja aloittelijoita, mutta jokainen - pätkästä pitkään, opiskelijasta eläkeläiseen ja ujosta hölöttäjään - omalla tavallaan mukava. Positiivinen tanssikokemus edellyttää, että tanssiparin molemmat osapuolet malttavat asettua ja rauhoittua yhteiseen hetkeen, ja antavat tanssin sitoa heidät lyhyeksi ohikiitäväksi hetkeksi toisiinsa. Hyväksyen kroppansa ja taitonsa, itsensä ja toisensa.

Eilisissä tanssitreeneissä uskalsin, osasin ja maltoin heittäytyä hetkeen. Palkkioksi sain paljon naurua ja hyvän mielen. Ja ehkä hyväksyvän yhteyden - myös itseeni.