Kärräsin pojanpoikaa jälleen ympäri Töölönlahtea. Ruskeaa, kellertävää ja vihreää kymmenissä eri sävyissä. Koiraihmisenä osaan varautua joka säähän, ja vauva pärjää loistavasti nykyaikaisissa vaunuissa paksujen sadesuojien suojassa. Joten sade ei Mummin eikä Maxin menoa haittaa. Mutta pimeys....
Onneksi kuukauden kulutua päästään talvipäivän seisaukseen, ja suunnataan kohti valoa!
upeissa maisemissa kuljet, itsekin tykkään kovin noista Töölönlahden kävelyteistä, toki tätä nykyä enää harvemmin siellä päin tulee liikuttua.
VastaaPoistaon muuten aika jänskää, miten voikin nauttia "koiranilmasta" kun on säänmukainen vaatetus.
mukavia pikku reissuja taas teillä ollut, piristävät kummasti näin vuoden pimeimpänä aikana.
Liikunta piristää valtavasti ja ehkäisee alakuloa! Onneksi on koira, joka pakottaa ulos joka säällä. Joo, usein tihkusateessa luonnon värit - joka vuodenaikana - korostuvat upeasti.
PoistaJotenkin ei uskoisi että jopa Hesan sydämessä olet. Meinaan kun on koivuja ja tyhjää tilaa. Ja sit jotkut puhuu pelkästään kivierämaasta tarkoittaen koko keha III:n sisäpuolta.
VastaaPoistaLumeton maisema on ankean näköistä, mutta nopeammin kevätnäkymä tulis, jjos sitä lunta ei satais ollenkaan... heh.
Kaupungeista löytää upeita keitaita, kunhan katselee vähän ympärilleen, ja ehkä poikkeaa perusreiteiltään... Minullekin sopisi oivasti lumeton talvi - en ole hiihtoihmisiä ja välttyisi lumitöiltä!
Poista