Kirjaa, joka heti ensimmäisillä sivuilla nappaa otteeseensa, ei voi vastustaa. Kirjaa, jonka viimeiset sivut jäävät askarruttamaan pitkään, ei voi unohtaa. Kirja, jonka jännite ja kaari kantavat viimeiseen lukuun ja viimeiseen sanaan - yli 600 sivua. Kirja, jonka luettua toivoo että lukukokemus olisi vielä edessä. Hieno loppu! - mutta ei siitä sen enempää, jos on vielä joku joka ei ole kirjaa lukenut.
Kirja makuuni on Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tytär (Otava 2009), johon Esikoisen kehuista huolimatta tartuin vasta nyt. Kirjahyllyssäni vuoroaan odottaa myös Oatesin Putous (Otava 2006) - liekö sekin yhtä lumoava?
PS. Putous ei ollut yhtä kiehtova lukukokemus. Kerronnan kaari ei kestänyt loppuun asti - puolen välin jälkeen kiinnostus tekstiin alkoi lössähtää. Kirjan loppuosa oli tylsä ja sekava, ja loppu liian lukijaa kosiskeleva.
Paksut kirjat on ihania - jos ne on ihania. Eivät lopu kesken nautintoa.
VastaaPoistaNoita en muistaakseni olekaan lukenut, pitääpä käydä kirjastossa etsimässä.
Suosittelen, itse en ruuhkavuosina jaksanut paljoa lukea, mutta viime vuosina aikaa ja haluja on enempi. Flunssatkin paranee vanhemmiten hitaasti ja etenkin silloinon kiva kun on kirja kaverina
Poista