lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävyydestä

Ystävystyminen ja ystävyyden vastaanottaminen - liittyminen toiseen ihmiseen - on ollut minulle aina vaikeaa. Smalltalk luontuu ja jutustelu vieraiden ja puolituttujen kanssa on mukavaa - hetken juttu, joka ei sido pidempään suhteeseen. Tykkään torista ja kuunnella toisten arkipäivän mietteitä - jutella ihmisten kanssa kadulla, torilla, puistossa, kahvilassa ja ovensuussa. Menen mykäksi suuressa seurassa, hienoissa juhlissa, asiantuntijaraadeissa ja tilanteissa joista en halutessani pääse pois.

Ystävyys on minulle pyhää. Asetan ystävyydelle ja ystävälle korkeita vaatimuksia - ikääntymisen kokemuksella sanoisin, että liian korkeita. Olen ehdoton oinas ja ystävyys on jotain rakkauttakin tärkeämpää ja merkityksellisempää - sitovampaa ja pitkäaikaisempaa. Olisi helpompi ystävystyä ja asettua ystäväksi, jos vaatimukset eivät olisi taivaissa.

Onneksi olen pystynyt luomaan ja ylläpitämään joitakin ystävyyssuhteita ihmisiin, jotka hyväksyvät, tukevat, kannustavat, kuuntelevat ja rakastavat, vaikka edelleen opettelen vastaanottamaan ystävieni positiivisia tunteita. Ihmisiä, joita minä osaan ja saan tukea, kannustaa, kuunnella ja rakastaa. Ihmisiä, joiden kanssa voimme yhdessä nauraa, iloita ja tarvittaessa surra.

Tällaisia mietteitä Ystävänpäivänä 2015.

12 kommenttia:

  1. vaatimuksia... toivon että ystävälläni ei niitä ole. Eihän mikään täydellistä ole, tylsää jos olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele kommentistasi. Totta, vaatimukset ja ystävyys ovat ristiriidassa. Ja ehkä se juuri on yksi minun ystävystyyden esteistä. Kunhan opin asetttumaan hetkeen ja alttiiksi ihmisille ilman vastimuksia itseni tai muiden suhteen!
      "Voimasana" vaatimukset kuvaa myös kielenkäyttöäni - huomaan. Käytän herkästi vahvoja sanoja, jotka ääneen sanottuna kuulostavat vahvemmilta kuin ajatukseni. Vaatimushan on kylmä ja kova sana....

      Poista
  2. Minä olen oppinut, että ystävänä saan olla keskeneräinen - ja niin saavat ne läheisimmät ystävänikin; siinä on ystävyys täydellistä <3
    Hyvää ystävänpäivän iltaa myös sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä lisää sydämen viisauksia. Kiitos Lady! Ja lisää ajateltavaa minulle. Keskeneräisyyden hyväksyminen itsessä ja muissa on varmaan edelleen minulle vaikeaa. Sitä kohti matkaan edelleen. Ja kuusikymppisenä! Nämähän olisi pitänyt oppia jo paljon nuorempana. Mutta jos tästä aloittaisin itseni hyväksymisen keskeneräisenä.... Hyvää ystävän päivää tänäänkin sunnuntaina!

      Poista
  3. Hyvää tuumailua. Minulle ystävyys on tasavertaista kommunikointia, jossa ollaan omana itsenä, pyritään ymmärrykseen, ei oleteta puolesta. Ymmärretään myös erilaisuus, luotetaan hyväntahtoisuuteen. Vaikeita vaatimuksia ajassa, jossa kumarretaan kuitenkin tilanteen vaatiessa sinne missä tarvis. Ja siten olen myös äärimmäisen kiitollinen heistä, joiden kanssa saan tätä (horoskoopillani/temperamentillani/minuudellani etc,) kokea :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasavertaisuus! Kiitos Bleue, lisää hienoja ystävyyttä kuvaavia sanoja. Tasavertaisia erilaisuudesta ja keskeneräisyydestä huolimatta. Siinäpä haastetta pidemmäksikin ajaksi kuin 6-kymppisen mummin loppuelämäksi.
      Helppo - tavallaan - on asettua ystäväksi taustaltaan ja ajatusmaailmaltaan tutuntuntuisen ihmisen kanssa, mutta kun ihmisen on "peloittavan" erilainen...Ja jos silloinkin osaa ja uskaltaa yrittää ystävystyä toisen kanssa, todennäköisesti löytäisi jotain uutta elämäänsä... ja itsestään. Eli ystävyys edellyttää tavallaan myös rohkeutta.

      Poista
  4. Hienoa pohdintaa.
    Luin joskus nuorempana (eli kauan sitten), että ihmisellä voi olla vakka kunka monta tuttavaa, mutta ystäviä vain 2-3. Samoin, että ihmisellä on eri aikakausina ja elämänvaiheessa erilaisia ystäviä. En silloin tuota oikein mieltänyt, mutta nyt kyllä. Olen nyt huomannut, että minulla on "vain" pari tosi ystävää, jota ovat olleet mukanani vuosikymmenet. Samaan aikaan on sitten ollut monia muitakin ystäviä, mutta ne ovat ajan saatossa jääneet ja uusia on tullut mukaan. Mutta nämä pari on elämäni perusta. Olemme kaikki kolme aivan erilaisia, mutta se tekeekin kaikesta monipuolisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Orvokki. Erilaiset ystävät on lahja, juuri kuten totesit. Löytää itsestäänkin uutta, kun vastassa on toisin ajattelija eikä kaiken myötäilijä.

      Poista
  5. Sama täällä! Ei sitä noin vain ystävysty. En ole ystävystynyt 15 vuoden aikana Kouvolaan muuton jälkeen kenenkään kanssa täällä samalla tavalla kuin niiden muutaman hyvän ystävän kanssa, joiden kanssa on pitkälti yhteistä historiaa. Minulle se, että tuntee toisen eri elämänvaiheissa, myös surkeana, tuo ystävyyteen syvyyttä.

    Ystävän kanssa voi olla pitkään myös ilman kontaktia, ja sitten kun otetaan yhteyttä, niin kaikki jatkuu kuin olisi tavattu eilen.
    En oikein pidä siitä, että ystävyyden eteen pitäisi tehdä kauheasti työtä, nähdä vaivaa tapaamisten eteen yms. kuten nykyään toitotetaan. Samaa uhkaa luodaan parisuhteen ylläpitämisestä, pitäisi olla kaikenlaista laatuaikaa. Minusta on kiva järjestää helppoja tapaamisia.

    Mukavaa sunnuntaita, Iina! Orvokin tavoin totean, että hienoa pohdintaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppous onkin hyvä laatusana ystävyydelle. Helppo olla yhdessä - helppo puhua ja kuunnella, helppo nauraa tai itkeä. Helppo olla vain hiljaa yhdessä, sen kummemmin suunnittelematta. Kiitos Marjatta kommentistasi, ne on aina ajatuksella kirjoitettu.

      Poista
  6. Kiitos teille kaikille kommenteistanne Ystävyydestä-postaukseen! Sain lisää näkökulmia ystävyyteen. Aurinkoista kevättä teille kaikille ystävienne kanssa!

    VastaaPoista