Eilen kaikki oli vaikeaa - asento, askeleet ja seuraaminen. Tango, jonka muka pitäisi olla helpoin ja tutuin tanssi suomalaiselle. Mutta minun nuoruuteni oli tangoton - 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla ei tanssittu, vaan jorattiin eli hytktyttiin ja riehuttiin parin kanssa mutta pääosin erillään "rautalankamusiikin" innoittamina. Pari rauhallista sylitanssia saatettiin soittaa loppuillasta, mutta ei koskaan tangoja. Nykyään käyn tositosi harvoin tanssimassa oikeissa tanssipaikoissa, joissa tangoa soitettanee paljon, ja viikottaisissa tanssitreeneissä tangotunteja on harvoin - fuskut, buggit ja muut menevät edelle.
Tangossa ollaan koko ajan alhaalla polvet koukussa ja takapuoli alhaalla lattiaa kohti - ei mutkalla taaksepäin - ja astutaan eteenpäin aina kantapään kautta. Liike lähtee tukijalan työnnöstä. Tanssijan Paritanssipäiväkirjan (täällä) mukaan tangon askelrytmi on jaaaaaaaa-hidas, jolloin tukijalalla pysytään koko jaaaaaan ajan. Kopiona (ammatti?)Tanssijan blogista miehen askelrytmi:
- jaaaaaaaaa – painotonta jalkaa ojennetaan eteenpäin suorana, kanta edellä mutta hiukan irti lattiasta. Työjalka tekee töitä. Varo, ettei yläselkä sorru taaksepäin!
- hidas – painoton jalka tulee uudeksi tukijalaksi, ja takimmainen jalka siirtyy nopeasti ja välittömästi tukijalan viereen ja ojentuu sen ohi eteenpäin.
Eilisissä treeneissä Malmin työväentalolla oli normaalista poiketen huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Naiset odottivat salin reunalla vaihtojonossa, josta miehet pokkasivat ensimmäisen, tanssittivat kierroksen ja jättivät jonon viimeiseksi. Koska naisten jono oli lähes salin pitkän seinän pituinen, tanssikierros supistui käytännössä vain puoleksi kierrokseksi. Eli nopeimpien viejien matkassa ehti olla vain pari pyörähdystä. Kun viejiä oli jokalähtöön ja itse oli aloittelija, niin tuntui ettei päässyt mukaan yhdenkään vientiin.
Plörinäksi meni Mummin eilinen kolmetuntinen. Koko ilta pelkkää kömpelyyttä ja tanssin ilo hakusessa. Mummilla aina väärä jalka tai väärä rytmi. Ihan kuin ensimmäisillä tanssitunneilla pari vuotta sitten. Minne kaikki oppi ja treenaus olivat kadonneet?
Hauskaa kerrontaa taas. Älä välitä, kyllä sä sen tangonkin opit. Ja lavoilla ei sitten näitä oppeja noudateta samallalailla, vaan tangon rytmi on se tärkein.
VastaaPoistaJoskus näkee lavatanssiharrastajien tanssivan hirmu alhaalla polvet "kuin suussa". Se aika pahan näköistä, eikä tunnu mukavalta olla kyydissä. Sellainen kultainen keskitie on hyvä.
Noissa kierretettävissä treeneissä on just se paha puoli, jos ja kun naisia on enempi, niin tanssiaikaa on aika vähän kun pitää odottaa "noutajaa". Ja sit on huono tuuri jos joutuu ihan aloittelijoiden vietäväksi, niin siinä ei opi itsekään. Tai jos pääsee rytmiin jonkun kanssa ja juju on just selviämässä (molemmille), niin tulee parinvaihto.
Jatka vaan ilolla, sun luut ja lihakset (lihasmuisti) alka kuitenkin muistaa pikkuhiljaa, ennemmin kuin itse sitä tiedätkään.
Kiitos vaan Orvokki taas rohkaisusta, merkitsee minulle paljon. Totta tuo mitä lopussa sanoit. Huomaan nyt jo että, lihaksiin on jäänyt enempi kuin mieleen. Helpompi oppia uusia liikkeitä kuin pari vuotta sitten kun aloitti. Ja kun osaa enempi, niin kömpelyydetkin kestää ja ottaa osana oppimisprojektia. Ja onpahan ensi treeneissä taas nöyrempi asenne.
PoistaEt taida antaa periksi kuitenkaan.
VastaaPoistaMinä en ole käynyt nuoruudessa koskaan tanssimassa, mutta nyt vähintään kerran kesässä lavalla. Tango ei ole ihan suosituimmasta päästä minun kategoriastani. Ehkä siksi, etten osaa sitä. Kyllä humppa ja reipas foxi näyttävät saavan kansaa hyvin liikkeelle.
Pyriksi en anna, enkä halua, kun tykkään tanssista ja sen opettelusta niiiiin paljon. Ajattelin että mennään niin kauan kuin kroppa ja mieli kestää.
Poista