Hanskojen hankinta

Rakastan villisiannahkaisia käsineitä. Nahan pehmeys ja rosoisuus viehättää. Mutta haittana on niiden kalleus, joten toistaiseksi olen tyytynyt Äitimuorilta perittyyn hanskapariin. Äitimuori satsasi työvuosinaan laadukkaisiin - usein hintaviinkin - asusteisiin (nahkahanskoihin, huiveihin ja sukkahousuihin), joita eläköidyttyään 70-vuotiaana (!) auliisti jakoi minulle ja Siskolle. 

Harmikseni viime talvena hävitin toisen perityistä ja rakkaaksi tulleista siannahkahanskoistani. Ennen joulua aloinkin kaihoisasti näplätä Stockmannilla myytäviä Sauson mustia villavuorisia nahkakäsineitä "genuine peccary - a wild hog". Mutta hinta - 119 euroa - mietitytti. 

Viime viikolla Stockan kanta-asiakkaille jaettiin etusetelit, joilla saisi 20 %:n alennuksen naisten muodista. Silloin päätin, että nyt tai ei koskaan, ja marssin hanskojen ja ale-setelin kanssa onnellisena kassalle. "Alennus koskee vain naisten vaatteita ja kenkiä, ei käsineitä." "Eikö käsineet ole naisten muotia?", kysyin hölmistyneenä. "Eivät ole, vaan naisten asusteita, joita alennus ei koske." Ja niin jätin (vielä) hanskat ostamatta.

Harmissani ja sisuuntuneena päätin yrittää keskustan Stockalta, josko siellä olisi erilainen tulkinta asiasta. Oinaksen itsepäisyyttä. Eilen astelin määrätietoisesti kohti nahkahanskoja keskustan tavaratalon ensimmäisessä kerroksessa. Löysin helposti tutut villisiannahkaiset hanskat. Tunnustelin jälleen niiden pehmeyttä - ja hämmästyin! 179 euroa! Presiis samat Sauson käsineet, ja Itiksen Stockalla ne maksoivat 119 euroa. 

Ja niin Mummi huristi takaisin Itikseen ja osti mustat villisiannahkaiset käsineet 119 eurolla - ilman alennusta, mutta 60 euroa halvemmalla kuin keskustan liikkeessä. Miksi? Liekö Itiksen hanskat vanhaa erää, koska niitä oli Itiksessä vain yksi pari - sattumoisin koko 7,5 - ja keskustassa samoja hanskoja oli kymmeniä?