tiistai 30. joulukuuta 2014

Lumen lapset


Yksi ei muutu - lumileikit. Mummi rakensi lumiukkoja Siskon kanssa Lauttasaaressa 1950-luvun lopussa, omat lapset 1980- ja 1990-luvuilla Suomusjärven mökillä ja nyt 2010-luvulla tyttärenpojat rakastavat lumessa peuhaamista, pallojen pyörittämistä ja ukon koristamista. Onneksi eilinen, lähes 20 asteen pakkanen laski yön aikana lähelle nollaa, joten risukätinen lumiukko valmistui nopeasti.

Pikkupoikien päiväkoti on välipäivät kiinni, joten lähdettiin ukkojen kanssa kahdeksi yöksi mökille, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Mukaan lähtivät myös Lontoontyttö, Juniori ja Muru. Lumileikkien lisäksi poltellaan takkaa, luetaan paloautokirjoja ja rakennetaan legoista paloasemaa. Vintiltä kannettiinkin ekaa kertaa alas Pikkupoikien aarre: iso muovilaatikko, joka sisältää Juniorin ja Opiskelijapojan vanhoja pikkulegoja.

Joulukinkun ja laatikoiden jälkeen syötiin eilen lohikeittoa ja tänään vuorossa on savukalaa, perunamuusia ja munakastiketta. Ja pari suklaapalaa jälkkäriksi - Joulun muistoksi.

8 kommenttia:

  1. Rentoa vuodenvaihdetta sinne koko katraan kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady. Sinulle ladymaista vuotta 2015!

      Poista
  2. Lumileikit oli/on ihania, lapsena sitä luntakin oli paljon ja KOKO talven :)
    Sinä olet asunut Lauttasaaressa.. niin minäkin ensimmäiset 32 vuotta: Otavantie, Taivaanvuohentie ja aviossa Lahnaruohontie. Onko tuttuja?
    Toivotan sinulle oikein mukavaa uutta vuotta 2015.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, mutta kuten kirjoitin asuin Lauttasaaressa kauan kauan sitten 1952-61 eli 9-vuotiaaksi. Asuimme Otavantien päässä Lauttasaarentiellä olevassa kerrostalossa, joka edelleen seisoo komiana paikallaan. Sinä varmaan asuit paljon myöhemmin? Muutin pois tokaluokkalaisena.

      Poista
    2. Mä olen sinua vanhempi, asuin Otavantie 3:ssa ehkä vuoteen -60 (jotain 12-14 v) . Muistanet ne 2 korkeata 7-kerroksista taloa (korkeimmat silloisesa Larussa). Meidän talossa asui kait 150 lasta (jos isän kertomaa muistan oikein), mutta hirveesti niitä oli kaikenikäisä. Muistan sinun talosi, se oi aika hieno verrattuna Otavantien taloon.

      Poista
    3. Jännä, muistan talot, vaikka vilkkaan Lauttasaarentien sai ylittää vain koulumatkalla eli tien toisen puolen lapset jäivät vieraiksi. Ja omassa ja viereisessä talossahan riitti lapsia. Lähes joka huoneistossa asui lapsiperheitä.

      Hassua, miten iän hahmottaminen täällä blogeissa on vaikeaa, liekö edes tärkeää. Minä kuvittelen automaattisesti että kaikki ovat minua nuorempia. Yritän oikein etsiä ikäisiäni bloggaajia, vaikkei se ole itsetarkoitus.

      Kiinnostavuuttani blogiisi lisää entisestään se, että tiedän sinun olevan 60+. Vieläkin on vaikea sitä hahmottaa, kun olen ajatellut sinut mielessäni 40-50-vuotiaaksi. Eli ikä ei lyö ensimmäiseksi esille blogistasi, mikä viehättää minua. Samoin kuin on kiva löytää nuoren ihmisen, blogi jota lukee mielellään. Tarkoitan sitä, että kiva nähdä miten ikä voi hämärtyä ihmisen taakse. ???? Mitä tuo höpisee....

      Poista
    4. Kiitti, siis luulosta ja tuntemuksesta, että olisin NOIN nuori… :) Tulinpa iloiseksi, en ainakaan ole vielä ihan kalkkis.
      Mutta, totta. Täällä ei aina voi tietää toisen ikää (joskus kyllä arvaa suuripiirtein ). Lapsenlapsista kirjoittaminen toisaalta laittaa iän johonkin mahdolliseen haarukkaan. Sinun nuoruudenolosi kuultaa kirjoituksistasi. Eli ei ollut yllätys, että olit nuorempi.

      Poista
    5. Kerroinko jo, että Malmin tanssitreeneissä syksyllä katselin pitkään erästä mukavaa, tummatukkaista noin 50-vuotiasta tanssikonkaria, jota ajattelin mielessäni Orvokiksi. Meinasi jopa piruuttani mennä kysymään, että oletko Orvokki. Jäi kuitenkin tekemättä. Mutta mielessä olit.

      Poista