Eka baletti

Oltiin Pikkupojan kanssa kaksistaan katsomassa Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -balettia Kansallisoopperassa. Nautitiin molemmat sekä esityksestä että toistemme seurasta.

Etukäteen vähän jännitti, miten neljävuotias jaksaa istua paikoillaan ja seurata kaksituntia kestävän esityksen. Hyvin jaksoi, vaikka väliin ihmetteli ja kyseli vähän liiankin kovalla ääneellä. "Onks noi oikeita?" "Toi on joulupukki!" "Tolla on balettisaappaat!" "Mitenköhän tää talo on rakennettu?" Mummin kehotuksesta Pikkupoika yritti sinnikkäästi säästää kysymykset väliajalle tai kuiskata kysymyksensä, vaikka kuiskaaminen on pikkupojille ihmeen vaikeaa. 

Mutta mukavasti selvittiin. Pikkupoikaa kiehtoi etenkin naamioidut monenkokoiset hiirisotilaat ja miekoilla taistelevat itämaiset miehet. Baletin seuraamista helpotti hyvä paikka, kaksi istuimelle laitettua koroketyynyä ja äidin mukaan laittama tikkukaramelli. Väliajalla ("tuleehan vielä toinen esitys") herkuteltiin suklaajäätelöllä ja vadelmalimulla, ihailtiin korkeita köysiveistoksia aulakahvion seinällä ja käytiin vessassa, jossa Mummin kaulakoru hajosi lattialle.

Kotiin Kallioon ajettiin ratikalla. Pikkupoika halusi seistä väittäen "mun tasapaino pitää mut pystyssä". Mummi käski kuitenkin pitämään tangosta kiinni "koska voi tulla äkkipysähdys". Pikkupojan mielikuvitus lähti heti juoksemaan: "Joo, voi olla, että jonkun auton alla on varas joka etsii kultaa ja sitten ratikkakuskin pitää äkkiä jarruttaa kun se menee ottamaan sen kiinni..."