Sota-arkea

18.XII.1939 (Sotasensuuri on mustannut paikkakunnan, mutta kortissa on kuva ja leima Kiljavan sairaalasta)

Rakas! Olen hiukan paussannut etten liiaksi kirjota. Hyvin voidaan, käväsen kai tälläkin viikolla kotona, koska autobussi edelleenkin kulkee. Tekisi mieli jouluksi lasten luo, mutten taida päästä. Pitkästä aikaa taivas kirkastuu, tuleneeko ryssä. Parhain terveisin Almasi

Sodan aikana Äitimuorin Alma-äiti määrättiin lääkäriksi Kiljavan sairaalaan, joka vuosina 1939-41 ja 1944 toimi sotasairaalana. Ymmärtääkseni Marian sairaalan lastenosasto siirrettiin pakoon Helsingin pommituksia Kiljavalle, ja lastenlääkärinä työskentelevä Alma potilaidensa mukana. Äitimuorin isä eli Alman aviomies (jolle yllä oleva postikortti oli osoitettu) oli komennettu työhön Mikkeliin. Vuosina 1927-34 syntyneet neljä lasta oli lähetetty pääkaupungista sotaa pakoon isän sukulaisten luokse Lapualle.

Lapualta pieni tyttö kirjoitti Kiljavalla työssä olleelle äidilleen helmikuussa 1940:

Eikö äiti pääse edes sittenkään lomalle, jos tämä sota kestää vuosia? Tietääkö äiti, pääseekö isä yhtään lomalle? Aivan käy kateeksi toisia, joilla on äiti tai isä mukana. Saako äiti eron maaliskuussa? Jos ryssä alkaa tätä pommittamaan, niin eikö meidän voisi tulla sinne etelään päin? Olisi ihanaa tuntea, että on lähempänä sinua ja kotia. Meil on Jumala ja Mannerheim, mut ryssäl ei oo mitään.