Sininen keskitie -blogissa haastetaan lähinnä kirjabloggaajat kirjoittamaan lastenkirjoista. Vaikka en ole kirjabloggaaja, päätin osallistua haasteeseen, koska rakastan lastenkirjoja. Hullaantuminen alkoi oikeastaan vasta aikuisiällä, kun kolmenkympin kieppeissä (noin 30 vuotta sitten) sain viisi lasta, jotka rakastivat kuunnella äitinsä lukemista. Onneksi nykyään on kaksi tyttärenpoikaa, jotka myös rakastavat satujen kuuntelemista.
Blogien lastenkirjaviikon 2014 kummina toimii Lastenkirjahylly -blogin lasten- ja nuortenkirjallisuuden vapaa tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen.
Tammen kultaiset kirjat -sarja on käännetty yhdysvaltalaisen Little Golden Books -sarjan kirjoista. Kääntäjinä on toiminut Kurenniemen lisäksi mm. Helena Anhava ja Kirsi Kunnas. Kirjasarja syntyi Yhdysvalloissa jo vuonna 1942 ja Wikipedian mukaan sen tarkoituksena oli tuottaa edullisia, kestäviä ja värikkäitä kuvakirjoja kaikkien lasten ulottuville - iskulauseena Books for masses, not for the classes. Suomessa sarjan ensimmäinen kirja Meidän Mirri (Kathie the Kitten) julkaistiin 1952 eli syntymävuonnani.
Omassa 1950-luvulla julkaistussa Tammen kissakirjassa on takakannessa vielä alkuperäiseen kasvatukselliseen ideaan viittaava teksti, joka uudemmista painoksista on jo poistettu.
Opittuani lukemaan yksi suosikkikirjani oli WSOY:n Hauska satukirja, jonka Tyyni Tuulio oli "englantilaisen kokoelman mukaan kertonut suomeksi". Kirja on edelleen myynnissä ja se sisältää 18 mm. Christian Andersenin (jotka muuten on Maila Talvion suomentamia) ja Grimmin veljesten klassikkosatuja, kuten Ruma ankanpoikanen ja Lumikki, sekä englantilaisia kansansatuja. Hauska satukirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1921.
Kirjassa on upeat kuvat, joita lapsena jaksoin tuijottaa pitkiä aikoja - yksi kokosivun kuva kustakin sadusta. Suosikkisatuni oli Pieni merenneito - surullinen, romanttinen ja jännittävä. Merenneito-satu oli jo 1950-luvulla yli sata vuotta vanha, sillä tanskalainen H.C.Andersen kirjoitti sen jo vuonna 1836. Kansansaduista suosikkini oli Pikku pikku -niminen lyhyt satu "Olipa kerran pikku pikku muija, joka asui pikku pikku talossa pikku pikku kylässä..."
Tämä oli tosi kiinnostavaa luettavaa ja ihana kun osallistuit haasteeseeni. Meilläkin luetaan paljon Tammen kultaisia kirjoja ja taitavatkin olla ikihitti. Sadut ovat myös niin ihana alue, joiden lukemista haluan vaalia.
VastaaPoistaTaitaa tulla hittihaaste. Taidan itsekin kirjoittaa vielä viikon aikana pari juttua.
PoistaInna, kiitos noista taustatiedoista! Olen ostanut pitkän rivin noita Tammen kultaisia kirjoja, Meidän Mirrikin on hyllyssä., mutta en ole ollenkaan tiennyt amerikkalaisista Little Golden Books -kirjoista.
VastaaPoistaTuon satukirjan kuvat eivät olekaan pelkkää kuvitusta vaan taidetta. Merenneito-kuva on traaginen, vesikin on kunnon aaltoja eikä mitään pikku väreilyä.
Minäkin luulen, että tämä haaste sytyttää.
Marjatta, minäkin muuten löysin joku vuosi sitten kyseisen satukirjan kirppikseltä, kuten sinäkin Tirlittanin. Piti ostaa talteen, hintakin vain pari euroa (joku ei osannut arvostaa aarretta), kunto loistava ja painovuodi 1947!! Eli voisi olla oma lapsuuden kirjani, paitsi että meidän kirja oli ihan hiirenkorvilla. Mutta toisin kuin sinä, minä en ole löytänyt edes Äitimuorin muuton yhteydessä omaa lspsuuden kirjaani.
PoistaInna, juuri tuota kissakirjaa en muista, enkä noita muita nimiä, joita siinä tirkistelin, mutta muistan kyllä Tammen kultaiset kirjat - ylensä eli kyllä meillä niitäkin oli.
VastaaPoistaUpea, upea kansi tuossa Hauskassa satukirjassa. Olen aika ihastunut H.C.Andersenin tuotantoon ja koko hänen persoonaansa, mutta sadut olivat usein rankkojakin ja siinä valossa tuon upeakantisen kirjan nimi olisi voinut olla vaan vaikka Satuja. Toki ymmärsin, että siinä oli muiltakin tekstejä kuin Andersenilta.
Kuvittele nyt: Minä opin lukemaan 4-vjuotiaana Aku Ankasta ja sain aapisen 5-vuotiaana, mutta se oli sitten jo aika turha juttu;) Ei kannata moittia sarjakuvia, sillä ne eivät ikinä vieneet intoani lukea kirjoja;)
Leena, olen samaa mieltä kanssasi, että monet vanhoista saduista oli surullisiä, pelottavia ja rankkoja, jopa raakoja. Sen takia en niitä paljoa alkuperäisinä omille lapsilleni lukenutkaan, mutta toisaalta en myöskään pitänyt pehmennetyistä ja lyhennetyistä versioista vanhoista saduista. Osa muuttui tosi könköiksi, kun oli huonosti suomennettu huonosta ulkomaalaisesta lyhennelmästä.
PoistaOnneksi 1980-luvun lapsille alkoi tulla upeita uusia satuja, joista parhaimpia mainitset omassa muistelussasi blogissasi.
RRRRRRRakastan noita Tammen kultaisia lastenkirjoja!! Joskus 70-luvulla vierailin usein Siskon kummeilla, heillä oli yläkerran kirjahyllyn alahyllyllä varmaan kaikki julkaistut kirjat, heidän vähän vanhemmalle tyttärelleen hankitut. Aikoinaan siinä harmaa-mustalla villamatolla meni polvillaan tovi jos toinenkin kirjaa valitessa, jota sitten yläkerran aulan nojatuolissa lueskelin...
VastaaPoistaKiva kun herätti sinussakin positiivisia muistoja menneestä. Jännä, miten paljon näiden lapsuuden kirjojen muistelu tuo mieleen, varsinkin jos sattuu löytämään alkuperäisen painoksen joko omista kätköistään tai kirppiksiltä.
PoistaKissa joka luuli olevansa hiiri on ihana! Se on lapsuuden suosikkejani (olen 70-luvun lopulla syntynyt), ja aivan hiirenkorville luettu.
VastaaPoistaTammen kultaisia olen ostanut paljon omillekin lapsille, sieltä löytyy monia hurjan hyviä satuja.
Kiva kun on nuoremmillekin maittanut. TKK:ssa on sopivasti vähän tekstiä ja suuret selkeät kuvat. Ja ovat yleensä hyvää suomen kieltä, jota mukava lukea lapsille.
Poista