keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sisko 60 v.


Pieni perhe - äiti, isä ja vajaa kaksivuotias Inna - ovat asuneet tytön syntymästä asti Lauttasaaressa uuden kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa talonmiehen perheen vieressä. Tilava ja aurinkoinen asunto Otavantien risteyksessä - olohuone, keittiö, vanhempien makuuhuone, lastenhuone, työhuone, apulaisenhuone, kylpyhuone ja eteisen vieressä oleva pikkuvessa. 

Olohuoneen ikkunat avautuvat etelään Lauttasaarentielle. Äiti rakastaa verenpisaroita, joita hän kasvattaa aurinkoisella ikkunalaudalla. Kun äidin silmä välttää, Inna puristaa verenpisaran nuppuja etusormella ja peukalolla. Kuuluu hento poks ja nuppu repeää auki. Kivaa ja jännää!

Katutasossa on baari ja kukkakauppa, talon takana "loputtomiin" kallioista seikkailumetsää. Kellarissa sauna, jossa pieni perhe peseytyy joka torstai Markus-sedän Lastentunnin jälkeen, ja askarteluhuone, jossa talossa asuvat vanhemmat tytöt tekevät rottingista koreja.

Pihassa on paljon kavereita: talonmiehen Seija ja Tarja, Innaa vuoden vanhempi Tytti ja hänen veljensä Olli-Pekka ja Jaakko sekä naapuritalossa asuva Outi. Talossa asuu myös mustissa silmälaseissa ja valkoisen kepin kanssa liikkuva sokea mies. Pihan lapset kilpailevat siitä, kuka ehtii avata ulko-oven sokealle miehelle. Yleensä avaajia on vähintään kaksi ja heille sokean miehen taskusta löytyy aina pari hedelmäkarkkia. Tytöt niiavat ja pojat kumartavat kiitokseksi.

Maaliskuun aamuina vuonna 1954 aurinko paistaa sisään Lauttasaaren kodin olohuoneen ikkunoista ja piirtää parkettilattialle lämpöisiä läiskiä. Inna tykkää maata valoläiskissä ja katsella valokiilassa tanssivia kultahippuja - arkisemmin pölyhiukkasia. Eräänä tällaisena aamuna Innalle syntyy pikkusisko - Sisko, josta kasvaa Innan elinikäinen ystävä ja uskottu. 

4 kommenttia:

  1. Mikä tunnelmallinen muistelo!
    Verenpisaran nuppujen poksauttelu, sen olin unohtanut. Ja valoläikissä makaamisen ihanuus, seikkailumetsät ... Muistat hyvin noita lapsuuden yksityskohtia.
    Sokean miehen auttamisen on täytynyt tuntua lapsista mahtavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein luulen että muistan vähän menneestä. Yllätynkin aina, kun pysähdyn muistelemaan, mitä kaikkea nousee mieleen.

      Poista
  2. Ihanasti sait muistosi elämään myös lukijan mielessä. Onnea siskolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana. Lopetin työt vuosi sitte ja nyt on aikaa olla lastenlasten ja Äitimuorin kanssa. Ja olen lisäksi alkanut muistella ja kaivella perheeni historiaa, joka kuten meillä kaikilla liittyy niin jännästi myös Euroopan historiaan. Löytyy sekä yksityistä ja intiimiä että yleisiä ja tuttuja historian käännekohtia.

      Poista