Goodbye 2013

Vuosi päättyi herkutteluun. Iltapäivällä käytiin kuohuviinillä Velipojan ja Vaimon uudessa asunnossa Kruununhaassa. Kiva ja asukkaiden näköinen koti, täynnä muistoesineitä eletyn elämän varrelta.

Kotona herkuteltiin sinisimpukoilla, itsetehdyillä ranskanperunoilla ja taatelisuklaakakulla, joka sekin vanhetessaan vain paranee. Muisteltiin Bryggen ihania simpukoita ja kevättä 1990-luvun lopulla, jolloin Mummi oli "työharjoittelussa" Brysselissä. Hyvät muistot ja herkkuruoat johdattavat Mummin ja Ukin vuoteen 2014.

Kello on vasta kahdeksan, mutta Itä-Helsingissä on paukkunut jo kaksi tuntia. Onneksi koirat eivät ole moksiskaan. Hyvää Uutta Vuotta!

Miesten juttuja?

Pikkumiehet viettivät välipäivää Mummin ja Ukin luona. Ulkoiltiin, luettiin ja paistettiin nakkeja. Ja syötiin pari piparia. Ihmeteltiin myös Mummin joulukuusta, jossa koristeina on vain kynttilöitä. Lontoontyttö sanoi, että Mummilla on minimalistinen kuusi. Tähän Ykkönen totesi: "Meidän joulukuusessa ei ole ollenkaan maalia."

Lisää miestenjuttuja täällä.

Ps. Kun luen tätä juttu uudelleen parin viikon päästä, mieleeni muistuu että todennäköisesti Lontoontyttö kutsuikin Mummin kuusta "minimaaliseksi" eikä "minimalistiseksi". Ykkösen kommentti on tällöin vielä osuvampi.

Töölönlahti

Tänään löhötään! Kierrettiin koirien kanssa vain pikaisesti Töölönlahti - lahdella upea, juuri väriään vaihtava joutsenpoikue. Hämärästä ilmasta huolimatta paljon kävelijöitä. Lahden ihanat kesäkuppilat ovat kiinni ja Piritan kahvilaan ei saa ottaa koiria, joten päiväkahvit juotiin vasta kotona. Loppu päivä töllötetään Valioliigan futisotteluita - liiga puolivälissä ja kuusi kärkijoukkuetta lähes tasoissa.

Eilen porukat oli syömässä ja päivä menikin ruoan hankinnassa, valmistuksessa ja jälkien siivoamisessa. Mahdumme isoon ruokapöytäämme enää nipinnapin. Eilen pöydässä oli jo kymmenen aikuista ja pikkupojat, vaikka Opiskelijapoika sairasti kotonaan. Jatkossa pöytään pitää kehitellä jatkopala.

Jouluherkuttelua jatkettiin Mummin haudutetulla lammaspadalla keitetyn riisin kanssa ja fetasalaatilla sekä lämpimällä taatelisuklaakakulla vaniljajätskin kera. Juomana hyvä ja edullinen Piedemonte (2007) -punaviini ja Ukin kahvi - "maailman parasta" kuten Äitimuori tapansa mukaan kehui.

Joulusukat

Nyt kun lahjat on jo avattu, voi Mummi paljastaa, että tällaiset raitasukat löytyivät Opiskalijatytön ja Poikakaverin paketeista - tytön toivomuksesta. 

Alla kuva perheemme perinteisemmistä joulusukista. Parinkymmenen vuoden ajan, aikoinaan Hakaniemen hallista ostetut säkkikangassukat ovat aattoaamuna roikkuneet takan vieressä - täynnä irtokarkkeja. Tänäkin vuonna sukat odottivat ottajiaan, vaikka 1980-luvun lapset ovat jo aikuisia.

Näytti edelleen maistuvan paikallaolijoille - illalla sukat roikkuvat tyhjinä.

Namia Nepalista

Joululoma aloitettiin japanilaisella ja lopetettiin nepalilaisella. Tänään mökiltä palatessa päätettiin oikoa ruokailussa ja poikettiin Sörnäisissä pienessä Nilgiri-ravintolassa - ihanaa nepalilaista ja varsinkin paikan naan-leipä on Mummin herkkua. Isot annokset - Mummin jämät vietiin Hämeentiellä asuvalle ja nyt kotona flunssaa sairastavalle Opiskelijapojalle.

Onneksi kaupunkikodissakin saamme vielä nauttia joulukuusesta. Ja huomenna näemme pikkupojat!

Missä pukki?

Rosollia

Ukki, Mummi, Lontoontyttö ja Opiskelijatyttö, Juniori ja Opiskelijapoika.

Mites noista rosolliaineksista tulikin mieleeni jouluinen mökkiporukkamme. Ainakin omena-ukin ja sipuli-mummin habituksessa löytää tuttuutta. Omenan sopiva pyöreys ja miellyttävä raikkaus, ja puraisun kirpeys on lommoista huolimatta säilynyt. Ja sipulissa - kuoria riittää, löytyykö edes sisintä? ja ensipuraisu voi olla luotaantyöntävän kitkerä, mutta paranee kunhan jaksaa hiljaa kypsyttää.....

Mutta rosolliin eli sillisalaattiin. Tänä vuonna tarkistin ohjeen Mysi Lahtisen ihanasta Joulu, sen historia, askareet ja herkut -kirjasta (Tammi 2003). Ja hyvää tuli. Valmistimme joka aterialle tarvittavan määrän erikseen. Nopeaa ja yksinkertaista, kun juurekset oli valmiiksikeitetty. Ja salaatti maistui aina raikkaalta.

Sillisalaatti

1 matjessillifile (ohjeessa 4 filettä)

2 keitettyä kiinteää perunaa

2 keitettyä porkkanaa

1 punasipuli

1 makeankirpeä omena + hieman sitruunanmehua

1 laiha suolakurkku

3-4 säilöttyä punajuurta

Päälle: 2-3 lohkottua keitettyä kananmunaa ja kapriksia.

Lisuke: 1 dl kermavaahtoa, 1 tl sokeria, 2-3 tl etikkapunajuurten lientä ja 1 tl makeaa sinappia.

Mysin kirjassa on tietenkin myös ihanan imelletyn hämäläisen perunalaatikon, kinkkukastikkeen ja jouluisen maustekakun ohje ja...... Eli kaikki perinteiset mökkijoulun ohjeet löytyy.

Joulukävely

Vietetään joulua mökillä, kuten lähes joka joulu yli 30 vuoden ajan. Viime joulu oli yksi harvoista poikkeuksista - se vietettiin Helsingissä Esikoisen hoteissa. 

Joulut juhlitaan aina saman kaavan mukaan, mutta silti jokainen joulu on omansa, erilainen kuin toinen. Tämän vuoden erikoisuus on luonnon vihreys (voisi jopa sanoa vehreys), lämpö (Salossa jopa 8 astetta) ja jatkuva tihkusade (saapa hyvällä omallatunnolla löhötä vain sisällä ja polttaa takkaa). Sateesta huolimatta lähdimme kuitenkin joulupäivänä parin tunnin metsälenkille Lontoontytön, Opiskelijatytön ja koirien kanssa. Onneksi lähdimme, sillä sammaleet, puolukanvarvut ja lehdettömät puut loistivat vihreän ja harmaan eri sävyissä.

Muuten mökkijouluun kuuluu kuusenhaku lähimetsästä (paitsi tänä jouluna saimme sopivan kuusen naapurilta), lyhyt aattohartaus Suomusjärven kirkossa, joulusauna lyhtyjen valossa, kinkku laatikoineen ja yleensä myös Joulupukin vierailu. 

Kirkkoon vetää pienen puukirkon kauneus. Jouluna kirkkoa valaisevat ainoastaan komeat kynttiläkruunut, joissa palavat oikeat (!) kynttilät. Mummia kirkkoon kutsuu myös jouluvirret, joita Mummi laulaa paatoksella ja kuuluvalla äänellä. Sen sijaan joulusaarnat puhuttelevat vain harvoin. Harmi.

Joulua!

Vuoden pimein

Päivä alkaa pidetä. Jippii! 

Jo loppiaisena päivä on 20 minuuttia pidempi kuin tänään ja siitä vauhti vain kiihtyy. 

Vuoden pimeimpänäkin päivänä nähtiin näin paljon aurinkoa - ei paha.

Pullomusaa

Joulua kohti 4

Aloitimme joululoman ei-perinteisesti syömällä susheja Kalevankadun Domossa. Alkuun pojat ottivat lisäksi misokeittoa ja Juniori kuvan upean ja herkullisen tonnikala-avokadotartarin. Nam!!

Torstai on toivoa täynnä!

Vuosi kuvina 18.12

Päätin marraskuussa että kuvaan lenkkimaisemaani joka kuun 15. päivä. Toteuttaminen ei olekaan niin helppoa kun uskoin. Valoista aikaa on nyt vain pari tuntia puolenpäivän kieppeissä klo 10-14 ja useimmiten käyn lenkillä aamulla tai illalla - pimeässä. Vasta tänään osuin kanavanmutkaan ennen kello kahta ja sain jatkettua kuvaprojektia. Päivä oli ihana, mutta kuvanottohetkellä aurinko oli jo laskussa. Takana häämöttävä punainen pylväs on nostokurki. 

Kymmenen minuutin kuluttua aurinkoa tuskin enää näki. Edempää kanavan varrelta tulikin aika kiva kuva ohilipuvasta kanootista ja laskevasta auringosta.

Voimapäivä

Aamulla ennen kahdeksaa Murun kanssa lenkillä. Taivaanrannalla kerrostalojen välissä möllötti upea täysikuu. Rakastan nousevaa ja laskevaa kuuta - en väsy sen tuijotteluun - vaikka kuvaaminen kännykkäkameralla on turhaa. Taivaallisia kuukuvia kannattaa muuten kurkata kuubongarin huikeassa blogissa.

Aamupimeästä huolimatta vastakkaisella puolella alkoi jo kauniisti kajastaa - lupasi hyvää päivää. Kävely jatkui ja jalka nousi kevyempänä, niin emännällä kuin koiralla.

Kävelyn jälkeen rauhallinen aamupala Siskon kanssa kaupungilla. Mukavaa rupattelua elämästä ja kuolemastakin. Hyvä hetki jouluhässäkän keskellä. Pitkäksi venähtäneeltä aamupalalta kiiruusti Hakaniemeen, jossa tapasin vanhan ystäväni Inan. Vilkkaan savolaisen kanssa ei juttu koskaan lopu. Päivitettiin omat krempat sekä lasten ja koirien kuulumiset. Tapaamisesta jäi hyvä mieli ja sovittiin, että juttua jatketaan perinteisellä Tallinan matkalla alkuvuodesta.

Siskon ja Ystävän jälkeen oli vuorossa kampaaja. Menin sisälle tukka räjähtäneenä ja lähdin ulos hiukset siisteinä. Uusi kiharakampaus piristi kummasti. Poikkesin vielä viereiseen pieneen vaatekauppaan, jossa mainostettiin lopetusalea. Kysyessäni "Oletko lopettamassa liikettä?" tuttu myyjä alkoi pulputa ihanaa rakkaustarinaansa: "Täytän ensi vuonna 62 ja tapasin pari vuotta sitten mökkikaupan rappusilla Ilmarin. Me rakastuimme, Ilmari kosi syksyllä ja vuoden vaihteessa muutan pysyvästi Ristiinaan." Voisiko eläkeläisen elämä olla ihanampaa? Onnellinen nainen puhkui tyytyväisyyttä - tuntui että sitä tarttui asiakkaisiinkin.

Tänään saa tanssi jäädä väliin. Mummi oli koko päivän hömpöttelemässä ja Murukin tarvitsee Mummin viekkua ja ehkä Ukkikin.

Joutsenperhe

Itä-Helsingin joutsenparille syntyi kesällä kolme poikasta. Kaikki kolme ovat selvinneet hengissä, kuten joulukuun alussa otetusta kuvasta näkee. Keskimmäinen kuva on otettu alkusyksystä ja alimman kuvan otin kesän alussa. Ilmeisesti koko perhe talvehtiikin Suomessa.

Florida Keys

Parasystävä pistää aina paremmaksi. Uskon vähemmästäkin, että Atlantin takana kaikki on suurempaa.

Kun minä kuvailen Mustikkamaata, Parasystävä lähettää kuvan auringonlaskusta Jenkkilässä. Hän ja Miehensä viettävät joulunalusviikkoja amerikkalaisten ystäviensä mökillä Miamin ja Key Westin välissä olevalla pienellä saarella. Lilluttelevat varpaita meressä ja syövät ostereita, ainakin Miehensä.

Onneksi luonnossa pienikin on kaunista. Ja onneksi Parasystävällä ja Miehellänsä on joulupyhinä jetlag. Me Ukin kanssa heräämme jouluaamuina pirteinä kuuntelemaan pimeyden hiljaisuutta. Ja valokuvaamaan suomalaista auringonnousua. Jee, kuten Miehensä sanoisi.

Edes Mustikkamaalle

Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää, että rakastan merta. Asuin lapsuuteni Itä-Helsingissä meren rannalla, mutta silloin meri ei minua puhutellut. Nuoruudessani opiskelin lähes kuusi vuotta Oulussa - merenrantakaupungissa - mutta merellä ei ollut sijaa elämässäni. Ukkiin tutustuttuani hankimme kesämökin järven rannalta Lounais-Suomesta. Vaihtoehtona oli myös mökki meren saaresta, mutta kumpaakin miellytti silloin enemmän järvimökki. Osa syynä oli toki pienet lapsemme, joille arvelimme järven olevan mukavampi ja turvallisempi - lämpimämpi ja tyynempi - kuin meri.

Lomamatkoilla olen aina rakastanut kävellä pitkiä hiekkarantoja aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jolloin rannat ovat usein tyhjiä ja rauhallisia. Välillä tiirailen kaukaisuuteen - merta ja taivasta - taivaanrantaa ja pilvien liikkeitä. Välillä pysähdyn tuijottamaan rannan pikkukiviä, joista pehmeimmät (!) piilotan taskuun ja kuljetan matkalaukussa Suomeen.

Viime vuosina olen saanut tehdä kolme ikimuistoista merimatkaa - viikko Siskon ja tämän Miehen veneellä Välimerellä pieniä rantakyliä kierrellen, viisi päivää Saaristomerellä Suomen majakkaseuran järjestämällä majakkaristeilyllä ja kaksi vuorokautta Ukin ja poikien kanssa Bengtskärin majakalla myrskyävän meren vankina. Unelmana on vielä palata majakoille ja pyöräillä Turun saariston rengastie.

Olin unohtanut, miten mukavan merinen Helsingin Mustikkamaakin on - ja näin syskyn ja talven välissä myös rauhallinen ja kaunis. Ei enää Korkeasaaren turisteja eikä vielä murtomaahiihtäjiä. Joten paremman puutteessa Mustikkamaakin kelpaa!

Aurinkoa joulukuussa

Mökkireissu vaihtui kävelyyn Helsingin Mustikkamaalla. Mutta sekin menetteli. Tuuli oli kova, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja koirat saivat juosta vapaasti. Kaunista ja rauhallista.

Joulua kohti 3

Perjantaina piti Ukin kanssa mennä mökille siivoamaan joulua varten. Oltiin pakattu koirat ja ruoat autoon ja huristeltiin jo Junatiellä Sörnäisissä, kun radiouutiset vahvisti epäilyksemme: "Tuhansia talouksia ilman sähköä Lounais-Suomessa". Ukki soitti mökkinaapurille - vakiasukille, joka vastasi metsästä: "Juu, olen raivaamassa sähköjohtojen päälle kaatuneita puita, sähköt meni yöllä kahden aikaa, jatkosta ei tietoa." Hetki mietittiin ja päätettiin kääntää auto takaisin kaupunkikotiin. Se siitä mökkiviikonlopusta.

Ennen mökillelähtöyritystä oltiin jo käyty Hakaniemen hallissa aamukahvilla. Yläkerran kahvilan vieressä on Elokaunokki-niminen pikkurihkamaa myyvä lahjatavarakauppa. Pitihän kaupan tarjonta taas tarkistaa. Ihastuin punaisista kulkusista tehtyyn sydämeen (7,5 e) ja kotimaiseen olkitähteen - vain 12 euroa.

Ostokset oli tarkoitus viedä mökille, mutta nyt sydän riippuu eteisen lasiovessa ja tähti olohuoneen pikkuikkunassa. Kauniita ne ovat kaupunkikodissakin.

Ja aurinko paistaa, taas!

Mummin mekko

Ostin Marimekon - oikein perinteisen sellaisen. Tämä uusi "kihlatasku" on kuulema modernosoitu versio 1960-luvun klassikosta - kavennettu ja lyhennetty. Muutosta ei huomaa henkarilla, mutta päällä sen tuntee. Olen mallia aiemmin vierastanut, paitsi pikkutytöillä. Liekö syynä ikä vai mummous, mutta nyt se tuntui omalta.

Mummi menee joulun Marissa. Alle vain punaista, niin joulumummi on valmis.

Miestenjuttuja

Ei laulettu Temppelissä

Iltapäivällä piti Äitimuorin kanssa mennä Temppeliaukion kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Muttei mentykään. Tavattiin lauluaikeissa Kampin metroasemalla, mutta todettiin yhdessä "nyt tarvitaan kahvia ja rupattelua eikä joululauluja", ja niin ahtauduimme lähimpään kuppilaan. Lepo ja rupattelu tekikin molemmille hyvää.

Ja kaikella on tarkoituksensa. Kun olimme saaneet pahimmat höyryt puhuttua, kuppilan ohi kulki Serkkupoika isäni puolelta - yli viisikymppinen perheenisä - jonka olin nähnyt viimeksi viitisen vuotta sitten. Serkkupoika oli vapaapäivänään jouluostoksilla, mutta ehti istua kanssamme toista tuntia. Saimme päivitettyä perheidemme kuulumisia puolin ja toisin. Kaikille tuntui jäävän tapaamisesta tosi hyvä mieli. Joululaulut vaihtuivat Serkun tapaamiseen, mikä sopi hyvin tähän Annan päivään.

Eilen käytiin Ukin, Opiskelijapojan ja Juniorin kanssa ravintola Pekingissä, jonka kokonaisena paistettu kuha on Mummin herkkua. Ja pojat tykkää kevätkääryleistä ja paistetuista banaaneista, kaiken muun lisäksi.

Muisto syksystä

Aurinkoinen, sateeton ja kaunis.

Sellainen oli syksy 2013.

Onneksi. Ja upea ruska.

Ps. Kuvassahan on sama värimaailma kuin eilisissä raitasukissa.

Lisää raitasukkia

Yllättävän kivoja väriyhdistelmiä löytyy seiskaveikkojen jämäkasasta. Onneksi lankoja on vielä kassillinen, joten uusia yhdistelmiä on luvassa. Ja onneksi pimeitä "puutarhattomia" iltoja riittää ennen huhtikuuta. Edelliset valmistuivat marraskuussa.

Fedja ja Pikkupoika

Olin Kolmevuotiaan kanssa teatterissa. Viihdyttiin molemmat. Pikkupoika seurasi intensiivisesti tunnin ajan Fedja-sedän, kissa ja koiran seikkailuja Piimälässä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Poika tykkäsi eniten hulluttelevasta postinkantajasta ja koirasta, jonka eläimiä tutkiva professori oli opettanut puhumaan. 

Pikkupoika oli nähnyt saman esityksen jo kuukausi sitten isänsä kanssa. Silloin istuivat ensimmäisellä rivillä ja nyt Pikkupoika selitti Mummille, että "ne huutaa niin kovaa että korviin sattuu". Onneksi Mummin kanssa istuttiin viidennellä rivillä eikä näyttelijöiden puhe tuntunut yhtä kovalta. Varmuudeksi Pikkupoika istui koko esityksen ajan Mummin sylissä, mikä Mummista tuntui ihanalle.

Esityksen jälkeen Fedja-setä, joka sadussa - nimestä huolimatta - on noin 5-vuotias poika, tuli tervehtimään katsojia. Sekös oli Ykkösestä outoa ja jännää. Piti pitkään tuijottaa yöpukuun pukeutunutta miestä - näytti samaanaikaan sekä aikuiselta että pikkupojalta.

Messutuliaisia

Piipahdin Naisten joulumessuilla Vanhassa satamassa. Piipahdus tarkoitti yli kahta tuntia - paljon väkeä, valtavasti myyjiä ja jonoja takkisäilytykseen, kahville ja vessaan. Muuten oli ihan mukavaa. Paljon sukkia, tiffany-töitä, tuoksusaippuoita ja helmikoruja, joista en niin piittaa. Lähinnä oli kiva katsella, mitä kaikkea eri-ikäiset naiset olivat väsänneet. Tänä vuonna viehätyin piristävän värisistä, huovutetuista tontuista, joita ostin kaksi (10 euroa/kpl, 10 cm).

Messuilla oli edelleen myynnissä samoja rautalankaseppeleitä, joihin ihastuin jo viime vuonna Ornamon myyjäisissä, sekä lasitonttuja, joita ostin joitakin vuosia sitten joistakin toisista joulumyyjäisistä. Se välillä juuri harmittaa, että samat myyjät ja samat tuotteet ovat esillä vuodesta toiseen. Onneksi joukkoon aina mahtuu jokunen uusikin idea. Tänä vuonna se oli ehkä käsintehdyt ahvenanmaalaiset suklaakonvehtit ja kahden nuoren naisen kierrätysmateriaaleista tehdyt nallet ja lastenvaatteet.

Talven tärkeimmät

Näitä ilman en selviäisi talvesta. Lilaraitaisen myssyn sain pari vuotta sitten joululahjaksi Opiskelijatytöltä. Tyttö oli itse sen neulonut ohuesta villalangasta. Rakas myssy keikkuukin talvisin aina päässäni. Väri on oiva ja neulos on tarpeeksi ohutta ja väljää eikä paina hiuksia.

Oranssit Sauson nahkakäsineet olen itse ostanut seitsemän vuotta sitten erään koulutuksen päättymisen kunniaksi. Ihanan pehmeät ja kestävät. Jatkuvasta käytöstä huolimatta hanskat ovat vielä ehjät eikä saumat ole ratkenneet. Eikä kumpikaan hanska ole kadonnut - mikä on ihme. Sauson hanskat eivät ole kaikkein halvimmat, joten ehkä niistä on pyrkinyt pitämään tavallista parempaa huolta - uusia samanlaisia ei enää saa.

Valoa pimeään

Parasystävä kutsui Mummin ja Ukin kuuntelemaan työkaverinsa kuoroa Uspenskin katedraaliin. Parasystävän siipankin piti tulla, mutta oli venähdyttänyt selkänsä, joten hätiin kutsuttiin Virpi, Parasystävän naapuri.

Ennen kuoroesitystä nautittiin pikakahvit Johan ja Nyström -nimisessä kahvilassa Katajanokan rannassa. Ihana ja kodikas uusi tuttavuus - pieni ja intiimi. Tosi hyvä cafe latte, ja runsas teevalikoima. Tullaan toistekin.

Uspenski viehättää aina. Komea ja suureellinen ulkoa, mutta pieni ja viihtyisä sisältä. Ja kuoron acapella-laulut toivat joulua lähemmäksi. Osa sovituksista ei puhutellut, mutta perinteinen "En etsi valtaa loistoa" tehoaa aina.

Missä emäntä?

Opiskelijatytön Chloe-koira oli taas meillä hoidossa pari päivää. Kiva, mutta arka koira. Onneksi viihtyy hyvin Murun kanssa - yltyy usein jopa leikkimään ja painimaan pikkukoiran kanssa.

Kun Muru nautiskelee Mummin sylissä, Chloe ahtautuu Ukin syliin. Onneksi Ukilla on iso syli. Ja kaikki ovat tyytyväisiä, myös Opiskelijatyttö.

Salaisuuksia

Marraskuu.

Huomenna alkaa joulukuu - vuoden viimeinen kuukausi. Ihmeesti selvisin marraskuusta. Liekö totta, mutta aurinko tuntui paistaneen ainakin pari tuntia useimpina päivinä. Saattoi tehdä vielä pihatöitä, joskin monena aurinkopäivänä tuli myös löhöttyä sisällä. Tärkein voimanantaja pimeinä päivinä on ollut sulokoiramme Muru, joka sisällää köhnöttää Mamun sylissä ja ulkona kipittää kiltisti Mamun vieressä. Ja pakottaa ulos ilmasta riippumatta.

Onneksi uskalsimme hankkia vielä uuden koiran! Ja onneksi Sisko palaa viikonloppuna kaukomailta.

Pikkupoika 3 v

Silmäni sumenevat onnenkyynelistä, kun Esikoiseni keväällä 2010 kertoo että he saavat marraskuussa vauvan. Ensimmäinen lapsenlapseni - voisiko tapahtua mitään ihanampaa.

Kevät, kesä ja syksy kuluvat nopeasti. Marraskuun toiseksi viimeisenä päivänä Esikoinen viimein möyhään illalla soittaa ja kertoo, että nyt he ovat lähdössä Kätilöopistolle. Yö nukutaan Ukin kanssa puhelin tyynyn alla. Aamulla lähdetään tyynnyttämään hermostuneisuutta Hakaniemen hallikahvilaan. Kännykkä taskussa, nopeasti vastattavissa.

Ennen yhdeksää Vävyltä vihdoin tulee kännykkään odotettu kuva pienestä kurttunaamasta, jota Ukin kanssa onnellisina tihrustellaan. Huopaan kääritty pieni poikavauva makaa äitinsä vatsan päällä. Esikoistyttäremme kymmenen minuutin ikäinen esikoispoika - ensimmäinen lapsenlapsemme.

Rakas Pieni, tuot meille valtavasti iloa!

Lankojen lumo

Hullaannun langoista. Silmä lepää niin kirkkaissa perusväreissä, värjäämättömissä luonnonlangoissa, oudoissa neonväreissä kuin yllättävissä yhdistelmissä. Mutta parasta on lankakerän tunnustelu - alpakan ja silkin pehmeys, pellavan rouheus ja puuvillan turvallinen vankkuus.

Käyn usein yksin, Ukin tai pikkupoikien kanssa ihanassa Hakaniemen hallissa ja yläkerran kahvilassa. Kahvilan vieressä on lankakauppa Vihreä vyyhti, jonka moninaiset lankakerät oikein kutsuvat näpräämään. Yleensä nautin väreistä vain kaukaa - kahvilan puolelta - mutta tänään taas lankesin. Pakettiin käärittiin neljä kerää ohutta saksalaista villa-puuvillasukkalankaa. Opiskelijatytön ja poikakaverin joululahjoihin. Toiveissa on raitasukat - toiselle musta-valkoiset ja toiselle vaaleanruskea-grafiitinharmaat.

Yleensä yritän välttää lankojen näpläämistä, sillä en pysty vastustamaan lankavyyhdin pehmeyden luomaa mielikuvaa lämmöstä ja turvallisuudesta. Se taas saa minut unohtamaan, että kotona on jo monta pussillista lankoja, jotka vain odottavat kutojaa. 

Kesän kuvat

Blogeissa kiertää Kuusi kuvaa kesästä -haaste. Itse olen törmännyt siihen ainakin seuraavissa blogeissa Marjatan kirjaelämyksiä, Leena Lumi ja Valkoinen Kirahvi. Toisten kuvia katsellessa oli kiva muistella omaakin kesää. Vaikea oli rajoittua kuuteen kuvaan, mutta onnistui lopulta hyvin. Tärkeimmät tuli mukaan. Ensi kesää odotellessa!

Kesä on yhtä kuin mökki - puuhailua Ukin, koirien ja pikkupoikien kanssa. 

Poikien kanssa tehdään samoja arkisia juttuja 

mitä heidän äitinsä - Esikoisen - kanssa 1980-luvulla.

Viime kesänä tuli Muru! Ensimmäinen päivä uudessa kodissa 

juhannuksen aaton aattona Mamun kainalossa.

Kesä on puutarhassa möyrimistä - 

uusien kukkien istuttelua, vanhojen siirtelyä ja kivien kantelua - 

kaupunkikodissa ja mökillä.

Viime kesän aloitti ihana työvelvote - 

Oivan parin kuukauden hoitojakso.

Ukin mökkiprojekteja - aina pienimmästä päästä.

Aamuyö mökin makuuhuoneen ikkunasta - 

muualle en enää kaipaa. Paitsi joskus.

25.11 Blogi 1 v

Perustin tämän blogin tasan vuosi sitten (täällä) koska olimme lähdössä Ukin kanssa kolmeksi viikoksi kiertämään bussilla ja junalla Thaimaata. Tarkoitus oli kirjoittaa matkablogia, josta kotiinjäävät perheenjäsenet olisivat voineet seurata matkaamme.

Toisin kuitenkin kävi. Perustin blogin sunnuntaina Esikoisen avustuksella ja matkaan piti lähteä keskiviikkoiltana. Tiistaina pakkasin tavaroita, mutta samana iltana jouduimme päättämään että emme voikaan lähteä kaukomatkalle läheisen vakavan sairastumisen takia. Keskiviikkona - lähtöpäivänämme - purin valmiiksipakattuja laukkuja. Harmitti, mutta enemmän pelotti läheisen puolesta. Onneksi jäimme kotiin ja onneksi läheinenkin selvisi ja hänen vointinsa parani viikkojen kuluessa.

Joulukuussa aloin hissukseen jatkaa jutustelua blogiin, opettelemaan valokuvien siirtoa ym. ja kuvata Mummin ja Ukin arjen pieniä iloja. Alkoi Mummin höpöttelyblogi, jota ainakin Sisko, Lontoontyttö ja Parasystävä seuraavat. Kenkään heistä ei kuulema onnistu kommenttien lähettämisessä. Joten jos joku muu joskus haluaa kommentoida, niin luen ja vastaan mielelläni.

Mannekiini-Muru

Muru on poikkeusyksilö. Ensinnäkin se on poikkeuksellisen ihana, mutta toiseksi sille ei kasva ollenkaan karkeaa karvaa, kuten kääpiösnautsereille normaalisti. Muru jää myös aikuisena pehmeäkarvaiseksi. Trimmaaja sanoi, että tämän takia se saattaa talvella palella muita käppänöitä herkemmin. Eikä kelpaa näyttelyihin, mikä ei meitä haittaa.

Aiemmilla koirillamme, 12-vuotiaana kuolleella walesinspringerspanielilla ja Opiskelijatytön 6-vuotiaalla espanjanvesikoira Chloella, ei koskaan ole käytetty takkeja. Mutta nyt Mummi siis määrättiin takin ostoon.

Ostin koirakaupasta ihanan teddyvuorisen mustan koiratakin, mutta palautin sen seuraavana päivänä. Muistin että olin ostanut kesällä kirpputorilta itsetehdyn vihreän koiratakin. Oli ommeltu heijastinnauha ja kaikki. Se tuntui jopa paljon sopivammalta ja taipuisammalta kuin ostotakki, ja oli mieluisampi sekä Murulle että Mummille. Ja hintakin oli sopivampi, vain kaksi euroa, kun kaupantakki olisi ollut 73 euroa.

TV-lempparit

Pimeinä iltoina kaupunkikodissa tulee katsottua telkkaria. Suosikkejani ovat edelleen Silta (ykköskausi parempi, kuten joku TV-kriitikkokin totesi), Isänmaan puolesta (pitää edelleen otteessaan) ja Downton Abbey (uusin kausi jo kyllästyttää). Tykkään myös morsmaikunetsijöistä Love connection -"tosi"TV:ssä, kuten tykkäsin Jenni Pääskysaaren Kadonnutta etsimässä. Myös kaikki balettitanssijoista kertovat jutut kiinnostaa, kuten juuri alkanut Baletin huipulle. Ja rakastan uutta Hjallista ja perinteistä A-talkia. Siinäpä suosikkeja syysiltoihin.

Ja tietysti jalkapallo - tiistaisin, keskiviikkoisin ja viikonloppuisin katsotaan kiinnostavimmat Mestareiden liigan ja Valioliigan ottelut Ukin kanssa rintarinnan alakerran isolla sohvalla. Varsinkin jos asiantuntijoina on sanavalmiit Pasi Rautiainen "käkkäräpää" ja Keke Armstrong.

Mökki on telkkuvapaa - siellä kuunnellaan radiota ja tuijotetaan takkaa ja tähtitaivasta. Ja Ukki saunoo.

Joulua kohti 1

Yksinäinen viikonloppu. Ukki ja Chloe ovat mökillä, Sisko UudessaSeelannissa ja Parasystävä Mikkelissä. Rakkaat tyttäret viettävät pitkää viikonloppua siskonsa luona Lontoossa ja pojilla on omia menoja, kuten tavallista. Ja Äitimuori nauttii Poikaystävänsä seurasta Tapiolassa ja Pikkupojat puuhaavat isänsä kanssa.

Päätin viettää yksinäisen lauantai-iltapäivän kiertelemällä aurinkoisessa Eirassa. Kauniita taloja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, etenkin kun nostaa päätää ja tutkii kunnostettuja ullakkohuoneita. Ja monia kivoja pikkukauppoja, joissa ei arkena tule käytyä, mm. Antikvariaatti Kauppamakasiini Vuorimiehenkadulla, itsepalvelukirpputori Kaivarin Kanuuna Merikadulla, sisustusliike Vinkel Tehtaankadulla ja huonekalukellari Fasaani Korkeavuorenkadulla.

Iltapäivän tuloksena olohuoneen ikkunassa on nyt pienistä kovista napeista ja paksusta rautalangasta tehty tähti joulua odottamassa. Koska napit ovat valkoista helmiäistä, tähti hohtaa kivasti sisälle huoneeseen vaikka ulkona on pimeää - ja sitähän nyt riittää. Tähti on myös reilun kokoinen 53x53cm - mikä myös miellyttää.

Vinkelistä ostettu joulutähti on kolmas tähti joulukodissamme - ensimmäinen on parikymmentä vuotta vanha paperitähti ja toisen, joka oikeastaan on helmikoristeinen metalliseppele, ostin viime jouluna taidemyyjäisistä. Kaikki kolme ovat löytäneet paikkansa kaupunkikodissamme ja jokainen viehättää edelleen.

Onhan tietenkin sylikoira Muru Mummin seurana. Onneksi!

Marraskuista Eiraa