Iltapäivällä piti Äitimuorin kanssa mennä Temppeliaukion kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Muttei mentykään. Tavattiin lauluaikeissa Kampin metroasemalla, mutta todettiin yhdessä "nyt tarvitaan kahvia ja rupattelua eikä joululauluja", ja niin ahtauduimme lähimpään kuppilaan. Lepo ja rupattelu tekikin molemmille hyvää.
Ja kaikella on tarkoituksensa. Kun olimme saaneet pahimmat höyryt puhuttua, kuppilan ohi kulki Serkkupoika isäni puolelta - yli viisikymppinen perheenisä - jonka olin nähnyt viimeksi viitisen vuotta sitten. Serkkupoika oli vapaapäivänään jouluostoksilla, mutta ehti istua kanssamme toista tuntia. Saimme päivitettyä perheidemme kuulumisia puolin ja toisin. Kaikille tuntui jäävän tapaamisesta tosi hyvä mieli. Joululaulut vaihtuivat Serkun tapaamiseen, mikä sopi hyvin tähän Annan päivään.
Eilen käytiin Ukin, Opiskelijapojan ja Juniorin kanssa ravintola Pekingissä, jonka kokonaisena paistettu kuha on Mummin herkkua. Ja pojat tykkää kevätkääryleistä ja paistetuista banaaneista, kaiken muun lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti