Hullaannun langoista. Silmä lepää niin kirkkaissa perusväreissä, värjäämättömissä luonnonlangoissa, oudoissa neonväreissä kuin yllättävissä yhdistelmissä. Mutta parasta on lankakerän tunnustelu - alpakan ja silkin pehmeys, pellavan rouheus ja puuvillan turvallinen vankkuus.
Käyn usein yksin, Ukin tai pikkupoikien kanssa ihanassa Hakaniemen hallissa ja yläkerran kahvilassa. Kahvilan vieressä on lankakauppa Vihreä vyyhti, jonka moninaiset lankakerät oikein kutsuvat näpräämään. Yleensä nautin väreistä vain kaukaa - kahvilan puolelta - mutta tänään taas lankesin. Pakettiin käärittiin neljä kerää ohutta saksalaista villa-puuvillasukkalankaa. Opiskelijatytön ja poikakaverin joululahjoihin. Toiveissa on raitasukat - toiselle musta-valkoiset ja toiselle vaaleanruskea-grafiitinharmaat.
Yleensä yritän välttää lankojen näpläämistä, sillä en pysty vastustamaan lankavyyhdin pehmeyden luomaa mielikuvaa lämmöstä ja turvallisuudesta. Se taas saa minut unohtamaan, että kotona on jo monta pussillista lankoja, jotka vain odottavat kutojaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti