Isänpäivä

Käytiin Ukin kanssa Kulosaaren hautausmaalla, jonne kummankin isät on haudattu 1980-luvulla. Kolmekymmentä vuotta sitten. Vaikea uskoa, että isäni kuolemasta tulee ensi kesänä 30 vuotta. Olen vanhempi kuin isä kuollessaan, mutta kumminkin hän on mielessäni aina minua vanhempi - minun vanhempani.

Isä luki aina ja joka paikassa - sanomalehtiä, ammattikirjoja ja englanninkielisiä romaaneja. Isälle työ oli intohimo. Isä poltti Kentiä, tykkäsi jazzista, valokuvaamisesta ja Afrikasta. Isä säilytti kellarin komerossa harmonikkaa, jota nuorena oli soittanut. Isä oli surumielinen, vakava ja turhamainen - tukassa minivogue. Ja järjestelmällinen - kuoleman jälkeen löysimme kasoittain vanhoja arkistoituja kirjeitä ja matkakertomuksia.

Onneksi isä ehti nähdä, että löysin kumppanin jota rakastan ja että saimme kaksi ihanaa lasta (ja myöhemmin kolme lisää) - isälle lapsen lapsia. Harmi, että lapseni eivät muista isääni - olivat 1- ja 3-vuotiaat hänen kuollessaan.