Lauantaina päätin käydä kaffella Cajsan Helmessä Kaisaniemenpuistossa. Aamuuni sopi mainiosti puolen tunnin reipas kävely Punavuoresta ensin Korkeavuorenkatua pitkin, sitten Kansallisteatterin sivuitse ja lopuksi remontissa olevan Kaisaniemenpuiston läpi junaradan vieressä vuodesta 1839 könöttäneelle ravintola Kaisaniemelle.
Ravintola Kaisaniemi oli aikoinaan ruotsalaissyntyisen ravintoloitsija Catharina (Cajsa) Wahllundin (1771-1843) luomus. Nelikymppinen Cajsa muutti Turusta uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin ja perusti ensin kioskin ja 1839 ravintolan ”Yleisenä kävelypaikkana” tunnettuun puistoon. Vasta myöhemmin ”kävelypuisto” nimettiin suositun ravintolan ja tämän omistajan mukaan Kajsaniemenpuistoksi.
Ravintolarakennuksen suunnitteli viimeisinä töinään arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778-1840). Rakennusta on korjailtu ja muuteltu lukuisia kertoja, mutta edelleen siitä löytyy alkuperäisiä, yli 180 vuotta sitten rakennettuja osia. Ravintola Kaisaniemi lopetti toimintansa 2019, jolloin se oli Suomen vanhin lähes yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut ravintola.
Tämän vuoden tammikuussa porvoolainen ravintoloitsija Airi Kallio avasi Kaisaniemen tiloissa uuden Cajsan Helmi -nimisen kahvila/teehuoneen. Tätä ennen hän oli kunnostanut ja restouroinut rakennuksen perusteellisesti. ”Palautettu 1800-luvun asuun”, kuten Airi Kallio on haastatteluissa kertonut.
Yllättävän moni oli pilvisenä lauantaina löytänyt tiensä Cajsan Helmeen. Paikalla oli monenikäisiä pieniä ja isompia seurueita - pikkulapsiperheistä eläkeläisporukoihin. Näin siitä huolimatta, että kahvila oli hankalasti saavutettavissa Kaisaniemenpuiston jättiremontin keskellä. Omistajan mukaan kahvilan ympäristön pitäisi valmistua kesään mennessä. Toivotaan, sillä näkymät historiallisen pyöreän salin ikkunoista olivat nyt pelkkää kuoppaa ja kaivinkonetta - sinänsä kiinnostavaa lapsiperheille :)
Lauantaina Cajsan vitriineissä oli tarjolla toinen toistaan herkullisemman näköisiä makeita piirakoita ja täytekakkuja. Mutta minun teki mieli jotain suolaista. Tarjolla oli erilaisia piirakan paloja, ei yhtään täytettyjä leipiä eikä sämpylöitä. Valitsin palan bataatti-kookospiirakkaa, joka harmikseni oli lättänä ja mauton.
Ilmiselvästi Cajsan Helmen spesiaalia ovat täytekakut ja teet, ja ilmiselvästi pala lättypiirakkaa ja kuppi kahvia olivat väärä valinta. Tunnelma sinänsä kauniisti entisöidyssä kahvilassa muistutti kuitenkin jotenkin linja-autoasemaa. Jotenkin keskeneräistä, muotoutumatonta ja levotonta. Ehkä alkukankeutta…
Ja sitten päivänäytökseen katsomaan kehuttua Metsä Furiosaa Kansallisteatterin ullakon uuteen ja jännään Taivas-saliin. Ja päiväni oli pelastettu :) Tykkäsin, ja etenkin urugualainen näyttelijä ja laulaja Lucia Trentini hurmasi läsnäolollaan.
Ehkä minun pitää antaa Cajsan Helmelle toinen mahdollisuus. Varsinkin kun jäi kaduttamaan, että en maistanut herkullisen näköisiä kakkupaloja…
Kahvilassa oli myös jokunen erillinen kabinetti. Kurkkasin Mannerheimin kabinettiin,
jossa oli marsalkan vanha pöytä ja Iris-tehtaan valmistama kaakeliuuni.
Takaseinällä näkyi kapea salaovi, josta kieltolain aikana paettiin tarvittaessa ulos.
Luin, että remontissa huoneen seinistä oli löytynyt peräti 15 tapettikerrosta :)
Valokuva ravintola Kaisaniemestä vuodelta 1936 (W.W. Wilkman, Helsingin kaupunginmuseo)
