Imellettyä perunaa

 

Lanttulaatikon (täällä) lisäksi rakastan kunnolla imeltynyttä perunalaatikkoa. Muistan syöneeni sellaista viimeksi viime vuosituhannella eli 1980- ja 1990-luvuilla. 

Äitimuori tapasi ennen joulua palkata kotiinsa eli lapsuudenkotiini tutun eläkkeellä olevan pitokokin, joka osasi valmistaa ”oikeaa” (hämäläistä) imellettyä perunalaatikkoa. Kokki teki aina kymmenkunta (lähes) valmista laatikkoa, jotka pakastettiin ”raakana”. Niitä riitti lapsuudenkotini joulupöydän lisäksi myös Siskolle ja minulle. Ja Se perunalaatikko on aina ollut minulle The perunalaatikko, johon joka joulu - ruokakavereiden kyllästymiseen asti - vertaan joulupöydässä syömääni perunalaatikkoa. Vielä ei ole löytynyt sen voittanutta…

Vasta tänä vuonna ymmärsin, miten tarkkaa hommaa imellyttäminen oikeastaan on. Asteet pitää olla todella kohdallaan, jotta vehnäjauho imellyttää (makeuttaa ja vetistää) perunan. Tästä muistuttaa mm. alla oleva Tylsääkin tylsempi ohje. Asteiden lisäksi käytetyn perunan jauhoisuus on tärkeää. Usein suositetaan Pito-perunaa, mutta tänä jouluna torikauppias suositteli minulle Siikliä, jota epäillen ostin.

Osa ohjeista suosittaa kuorimaan perunat vasta keittämisen jälkeen ja osa ennen keittämistä. Aiemmin olen keittänyt kuorineen, ja poltellut sormiani kuoriessani kuumia perunoita. Tällä kertaa kokeilin toista vaihtoehtoa eli keitin perunat kuorittuina, mikä ainakin on helpompi, mutta katsotaan...

Joulun jälkeen kerron, miten laatikko onnistui :):)

2 kg jauhoista perunaa (Pito)

4 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

3 rkl voita

1 tl suolaa

Keitä perunat suolattomassa vedessä. Soseuta perunat ja lisää vehnäjauhot, kun soseen lämpötila on 60-70 astetta. Imellytä 65-75 asteisessa uunissa kannen alla. Kun sose on makeaa, lisää maito, sulatettu voi ja suola. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja paista (130)140-175(200) asteisessa uunissa 2-3(5) tuntia.

Kodin Kuvalehden keskustelusivustolta (täällä) 

Lanttua laatikkoon

Tykkään lanttulaatikosta, vaikka sitä tulee syödyksi ainoastaan joulunpyhinä. Eräänä jouluna yli parikymmentä vuotta sitten Parasystävä kehui minulle, että paras lanttulaatikko ikinä tulee Hilkka Ahteen ohjeella, josta ei kermaa eikä voita puutu. Minun ei koskaan tullut pyydettyä häneltä tuota ”herkkureseptiä” - liekö se vielä löytyisi hänen reseptikansioistaan :)

Viime viikolla löysin sattumalta Hilkan reseptin Leenan Otoksia-nimisestä blogista, jonne hän oli jouluna 2012 valokuvannut lehdestä leikkaamansa Hilkka Ahteen lanttulaatikon reseptin, ja vielä marginaaliin kirjoittanut ”tosi hyvä” (täällä).

Tänä vuonna päätin - viimein - kokeilla tuota kehuttua reseptiä. Ainakin raakana maistuu ja näyttää hyvältä. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole muskottia, jota minä kuitenkin olen tottunut lanttulaatikossa käyttämään. Ylihuomenna eli jouluaattona sitten selviää, miten onnistuin…

2 keskikokoista (Mustialan) lanttua

2 dl kermaa

2 rkl korppujauhoja

2 munaa

150-200 g voita

3/4-1 dl siirappia

3 tl suolaa

musta- ja valkopippuria

1/4 tl muskottia

Lantut kuoritaan, paloitellaan ja keitetään suolalla maustetussa vedessä. Keitinliemi kaadetaan pois ja lantut survotaan soseeksi, johon lisätään kermassa lionneet korppujauhot, pehmeä voi, lievästi vatkatut kananmunat, siirappi ja mausteet. 

Seos kaadetaan uunivuokaan. Pinta painellaan lusikalla aalloille, ripotellaan päälle korppujauhoja ja pari nokaretta voita. Paistetaan 175 asteessa pari tuntia.

Kuvakaappaus Leenan Otoksia-blogista (täällä)

Vuoden lyhyin

Päivä Töölössä

Tänään on tämän vuoden lyhyin päivä eli talvipäivänseisaus. Helsingissä päivän pituus on tänään 5 tuntia 49 minuuttia ja 4 sekuntia. Huomenna päivä on jo pari sekuntia pidempi kuin tänään :)

Monena vuonna syksyn ja alkutalven lisääntyvä pimeys on tuntunut masentavalta ja painostavalta. Tänä vuonna pimeys on vaikuttanut mielialaani yllättävän vähän - huolimatta siitä, että tähänkin syksyyn on mahtunut murhetta. Ja vielä koronakurjimuskin…

Kesän jälkeen olen viettänyt aikaa väliin yksin - tai siis Muru-koiran kanssa - Punavuoren kodissani, väliin Ukin seurassa Salon mökillä ja väliin Tyttärien ilona (??) Merimaskun Tilalla. Voisi luulla, että liikkuminen kolmen ”kodin” välillä olisi ollut rasittavaa. Mutta ei, ennemminkin se on ollut ihmeen virkistävää ja kivaa vaihtelua perusarkeen. Kaikissa kolmessa paikassa on omat ilonsa: Punavuoressa nautin yksinolosta, mökillä saan laiskana ruoan laittajan herkutella Ukin sörsseleillä - lähinnä lohta ja pastaa monin eri tavoin valmistettuna - ja Tilalla solahdan elämään maalaisarkea aikuisten Tyttärien kanssa.

Ehkä mukavasti kuluneen syksyn salaisuus on ollut se, että elämässäni on ollut sopivassa suhteessa - ja pääosin oman valintani mukaan - sekä yksinoloa, Ukin seuraa että yhteiseloa Tyttärieni kanssa. Ja tietty useita uusia eläinystäviä: Dora-koira, Pablo- ja Lala-kissat sekä liuta lampaita ja maatiaiskanoja :):)

Ps. Piti Kielitoimiston sivuilta tarkistaa, miten sana lyhyt taipuu. Toimiston mukaan adjektiivilla on sekä lyhyt-sanaan perustuvat vertailumuodot lyhyempi ja lyhyin että vanhaan lyhä-sanaan perustuvat lyhempi ja lyhin. 

Aamu Punavuoressa

Mesenaatin matkassa

Gerard ter Borch: Viiniä juova nainen kirje kädessään, 1665

Joulukuisen sunnuntain aamupäivällä jäi sopivasti aikaa museolle. Päätin kävellä kotini lähellä olevaan Sinebrychoffin taidemuseoon, jossa on sekä vauraan panimosuvun kotimuseo että Paul ja Fanny Sinebrychoffin lahjoittaman taidekokoelman jatkuva (vaihtuva) näyttely. Ja lisäksi muita vaihtuvia näyttelyitä.

Helmikuusta asti taidemuseossa on ollut Mesenaattien matkassa -niminen näyttely, johon on koottu maalauksia Kansallisgallerian lahjoituskokoelmista. Näyttelyllä museo juhlistaa sitä, että siitä kun Paul ja Fanny Sinebrychoff lahjoittivat taidekokoelmansa museolle, on kulunut tasan sata vuotta. 

Fanny Sinebrychoff kuoli 59-vuotiaana 1921 neljä vuotta miehensä kauppaneuvos Paul Sinebrychoffin kuoleman jälkeen. Samana vuonna lapsettoman pariskunnan testamentin mukaisesti heidän mittava ja arvokas taidekokoelma lahjoitettiin Kansallisgallerialle - pesämunaksi Sinebrychoffin taidemuseolle.

Olen kirjoittanut Sinebrychoffin suvun mielenkiintoisesta historiasta edellisen museovierailuni yhteydessä lokakuussa 2019. Blogijuttuni löytyy täällä.

Sinebrychoffien tavoin monet muutkin edesmenneet suomalaiset mesenaatit ja taiteen keräilijät ovat lahjoittaneet Kansallisgallerialle (Suomen valtiolle) keräämänsä arvokkaat taidekokoelmat. Mesenaattien matkassa -näyttelyssä on esillä maalauksia joidenkin lahjoittajien kokoelmista - 5-10 teosta seitsemän eri mesenaatin kokoelmasta.

Mennessäni museoon en tiennyt Mesenaattien matkassa -näyttelystä mitään, ja meni hetki aikaa kun selvitin itselleni, mistä ko näyttelyssä oli kyse. Pikku hiljaa näyttelyn juju selkeni, ja aloin katsella teoksia uudella mielenkiinnolla mielessä myös keräilijän tai mesenaatin persoona ja elämän kulku.

Jäin katselemaan pidemmäksi aikaa useampia näyttelyn maalauksia, mm. hollantilaisen Gerard ter Borchin maalaama Viiniä juova nainen kutsui pysähtymään. Joku teoksessa viehätti ja veti puoleensa. Maalaus on vuodelta 1665 ja kuuluu Hjalmar Linderin lahjoituskokoelmaan. Maalauksen ”takaa” löytyy mielenkiintoisia juttuja niin teoksen tekijästä kuin sen keräilijästä.

Netistä selvisi, että hollantilaisen Gerard ter Borchin (1617-81) teokset ovat verrattain harvinaisia ja niitä on yksittäisiä kappaleita useissa arvomuseoissa maailmalla. Ja yksi Suomessa Sinebrychoffilla :) Tätäkin mielenkiintoisempi on ko maalauksen suomalaisen lahjoittajan kauppaneuvos Hjalmar Linderin (1862-1921) elämän tarina. 

Linder syntyi aatelisperheeseen Kytäjän kartanossa, opiskeli lakia Pietarissa ja matkusteli, juhli ja örvelsi ympäri maailmaa. Peri isänsä naimattomalta serkulta Fridolf Linderiltä (1823-1896) mm. Mustion linnan, perusti Lohjan selluloosatehtaan ja Högforsin ruukin sekä omisti lukuisia sahoja. Oli aikansa rikkain suomalainen, Carl Gustaf Mannerheimin - tulevan marsalkan - läheinen ystävä, Aurora Karamzinin kummipoika ja Sophie Mannerheimin (1863-1928) - marsalkan isosiskon - aviomies, tosin vain vaivaiset kolme vuotta (1896-9). Seurapiirien suosikki, joka omisti Suomen ensimmäisen auton ja joka 50-vuotisjuhliensa kunniaksi vei suuren seurueen junalla Kaukasiaan. Suurmaanomistaja, joka avioeronsa jälkeen pysyi naimattomana.

Upporikas ”valkoinen”, joka keväällä 1918 joutui juuri valtaan nousseen valkoisen Suomen vainoamaksi vastustettuaan julkisella lehtikirjoituksella - luettavissa (täällä) - punavankien kohtelua vankileireillä. Mies, joka tämän seurauksena joutui jo samana vuonna myymään jättiomaisuutensa ja lähtemään maanpakoon. Mies, joka rutiköyhänä teki itsemurhan vuonna 1921 majatalossa Marseillessa.

Vuonna 1920 ollessaan jo Ruotsissa maanpaossa Linder lahjoitti keräämänsä taidekokoelman Suomen Taideyhdistykselle ja Ruotsin Nationalmuseumille. Kokoelma käsitti mm. mittaamattoman arvokkaan Rembrandtin öljyvärimaalauksen Lukeva munkki. Vuonna 1661 maalattu teos on nähtävissä Sinebrychoffin taidemuseossa - teos jonka tietämöttömyyttäni ja ymmärtämättömyyttäni ohitin. Eli uusi museokäynti odottaa - onneksi on museokortti :):)

Huomaan, että väliin minua saattaa museoissa jopa taideteoksia enemmän alkaa kiehtoa teosten ympärille liittyvien ihmisten - maalareiden, mallien, omistajien, mesenaattien - elämä. Ja näiden ihmisten ja heidän tarinoidensa lomittuminen Suomen historiaan. 

Kolmosrokote

Perjantaina sain kolmannen koronarokotteen. Kakkosrokotteenhan sain heinäkuun alussa eli vajaa kuusi kuukautta sitten (täällä), joten väliä jäi vajaat kuusi kuukautta.

Valitsin Jätkäsaaren rokotuspisteen, koska se oli lähinnä Punavuoren kotiani. Uskoin myös, että löydän lähistöltä helposti parkkipaikan, mikä pitikin paikkansa. Rokotuspisteessä oli yllättävän ruuhkaista ja muutenkin sekavan tuntuista verrattuna Messuhalliin, jossa sain sujuvasti kaksi ensimmäistä rokotetta. Uutisista kuulin, että suurimmat rokotuspisteet - kuten Messuhalli - on suljettu jo alkusyksystä, kun pandemian kuviteltiin silloin sammuvan.

Itse rokotus pistettiin sutjakasti ja kivuttomasti, ja jälkioireet Pfizerin rokotteesta jäivät vähäiseksi. Pistospäivän iltana olin tosi väsynyt, mutta nukuin hyvin - toisin kuin ekalla kerralla - ja seuraavana päivänä elämää haittasi päänsärky. Mitään muuta oireita ei tullut.

Nyt vaan odotellaan immuniteetin vahvistumista - uudelleen. Ja pandemian laantumista. Ensimmäinen toive toteutuu viimeistään vuoden vaihteessa. Tai ehkä nippa nappa jo jouluksi, sillä kolmannen rokoteannoksen täysi teho syntyy noin viikossa. 

Ja toinenkin toive viimeistään ensi kesänä - ehkä. Tai ainakin totumme ja opimme elämään koronavirusten kanssa - ehkä.

Me kaksi

Bablo ja Dora 

Yksi lemppareistani

Ostan kukkia usein ja milloin mistäkin - toreilta, ruokakaupoista ja kukkien erikoiskaupoista eli kukkakaupoista, joita edelleen löytyy runsaasti ainakin Helsingistä. Kotiin maljakkoon, mökille puutarhaan ja iloksi ystäville.

Niin toreilta, marketeista kuin kukkakaupoistakin voi saada joko tosi hyväkuntoisia ja kauniita kukkia tai hyvinkin huonolaatuista tavaraa, eli ostopaikka tai hinta ei aina takaa laatua. Tarkkana kannattaa olla, ostaa sitten edullisia/halpoja markettikukkia tai erikoiskauppojen kalliimpia kimppuja.

Tänä syksynä olen löytänyt uuden lempparikukkakaupan Kaartinkaupungista ravintola Pastiksen vierestä Pieni Roobertinkadulta. Monesti Murua lenkittäessä saatan varta vasten kiertää tämän My Garden -nimisen pienen kukkakaupan kautta, jotta voin pysähtyä vain ihailemaan kaupan ikkunoissa ja edessä olevia kauniita ja huolella aseteltuja kukkia. Väliin taas suuntaan vartavasten My Gardeniin ostaakseni - kotiin tai tuliaiseksi - valmiiksi sidottuja moderneja kukkakimppuja :)

Viime jouluna kerroin ostavani jopa joululahjoja kukkakaupasta (täällä). Tänäkin vuonna valitsin sekä Opiskelijapojalle että Juniorille lahjaksi My Gardenin ihanat jouluiset kimput. Tiedän, että ainakin kummankin puolisot rakastavat kauniita kukkia, kuten minäkin.

Suuntaan varmaan vielä monesti tähän tutuksi tulleeseen kukkakauppaan, joka tosin ei ole halvimmasta päästä. Väliin voi herkutella…

Punavuoren kaksioon valitsin ison kimpun suippolehtisiä eukalyptuksen oksia, joihin ihastuin.

Joulua kohti 4/21

Varustaudun perheemme toiseen koronajouluun covid 19 -kotitesteillä, 

joita yllätyksekseni saa apteekkien lisäksi mm. ruokakaupoista.

Puuroa porukalle

Osaavana puuron keittäjänä minut oli viikonloppuna valjastettu valmistamaan riisipuuroa Tyttärien Tilan joulumyyjäisiin. Ei mikään pikkupesti, sillä puuroa piti keittää 15 litraa eli yli 60 annosta :) 

Onneksi Tilalla on vanha, mutta oivallisesti toimiva (ja siisti) ammattikeittiö, jossa on ravintolakeittiön varustus, mm. valtava (100 litraa ?) höyrykattila. Ja tässä oli tarkoitus keittää 15 litraa jouluista riisipuuroa. 

Edellisenä päivänä kokeilin Opiskelijatytön kanssa keitintä ja valmistimme kaksi litraa riisipuuroa. Onnistui erinomaisesti. Samalla tutustuin hyörykattilan ominaisuuksiin ja ihmeellisyyksiin. Tästä huolimatta vasta jättipuuroa keittäessäni tajusin, kuinka paljon enemmän aikaa kuluu siihen, kun lisää pehmenneisiin riiseihin vähitellen 15 litraa maitoa kuin jos lisää vain 2 litraa maitoa. Lähes tunti !! Ja tämä pidensi puuron normaalia tunnin valmistumisaikaa - ja siihen en ollut varautunut.

Hermostukseltani huolimatta joulupuuro onnistui (lähes) täydellisesti. Ehkä suolaa olisi voinut olla hitusen enemmän. Ja myöhästyi vain vartti tunnin… Näytti muuten hassulta, kun 15 litran annos lähes hävisi jättikattilan pohjalle :)

Ravintolatason höyrykattilassa maitoinen puuro ei palanut pohjaan, mutta siitä huolimatta koko ajan piti olla kattilan vieressä vahdissa, mm. sekoittaa jättikauhalla valmistuvaa puuroa sekä seurata ja säätää höyryn määrää. Olin keittiössä yksin, tosin 11-vuotias Pikkupoika toimi osaavana tarjoiluapuna. Väliin soitin Ukin yläkerran myyjäistilasta henkiseksi tueksi, kun epäily jättipuuron onnistumisesta alkoi köydä ylivoimaiseksi :):)

Ensi vuodenmyyjäisissä olen jo lähes täydellinen pro-puuronkeittäjä. Sitä odotellessa - kunhan ensin päästään joulusta ja juhannuksesta :):)

Ensi vuotta varten - paljonko myyjäisten kahvilassa syötiin ja juotiin:

• 15 litraa riisipuuroa
• 10 termoskannullista kahvia 
• 10 litraa valmista glögiä (5 kpl 0,5 l tiivistepulloja) 
• 5 isoa taatelikakkua 
• 3 isoa pakettia pipareita 

Viimeisiä viedään…

Tähden nousu