tiistai 28. tammikuuta 2014

Kahvia Itiksessä


Itiksen Stokka on muuttanut uusiin tiloihin jo ennen joulua, mutta vieläkin siellä käydessäni eksyn enkä tahdo löytää etsimääni. Tavaroiden järjestys ja rullaportaiden paikat eivät tue minun logiikkaani. Tänään vierailin toista kertaa alakerran herkkuosastolla. Onpahan iso - ja valikoima runsas, monipuolinen ja kauniisti esille asetettu. Jos jotain erikoisherkkua kaipaa, sieltä varmaankin löytää. 

Minulle parasta Itiksen Stokkalla on toisessa(kolmannessa?) kerroksessa oleva Robert's coffee. Pieni ja ensinäkemältä sokkeloinen paikka, jossa kuitenkin on kiva henki, mukavia erityylisiä istumaryhmiä, ilmaiset iltapäivälehdet, ystävälliset myyjät ja hyvä valikoima - ja ainakin aamupäivällä runsaasti tilaa. Kaiken huippuna herkullisen näköisiä ja monenmakuisia kermajätskejä (joku kotimainen pikkufirma), joita meinaan huomenna mennä Äitimuorin kanssa maistelemaan.

Aurinkokin näyttää ihanasti pilkistelevän pilviverhon välistä. Ehkä Murun on aika lähteä Mummia kävelyttämään. Illalla yritän suunnata Malmille paritanssitreeneihin, ja saisin katkaistua yli kuukauden tanssitauon. Laiskuus, kaamosmasennus, joulu ja eräät yllättävät elämän käänteet - todellisia ja tekaistuja syitä taukoon kyllä löytyy enemmänkin.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tosiasia


"Jonakin päivänä kuolen, mutta kaikkina muina päivinä saan elää." 

Näin sanoi Katariina Rautalahti TV1:n Inhimillisessä tekijässä tällä viikolla. Ohjelmassa haastateltiin kolmea eri-ikäistä rintasyöpää sairastanutta naista. Kuuntelin mielelläni ja jopa ihaillen kolmikon rauhallista keskustelua.

Katariinan sanat puhuttelivat minua, sillä viime aikoina olen itsekin miettinyt tavallista enemmän kuolemaa. "Kaikkina muina päivinä saan elää." Kunpa sen osaisi ymmärtää ja sisäistää arkeensa!

Tänään syödään Hakaniemen hallista ostettuja kalkkunan koipia, Ukin sienirisottoa ja Mummin avocadosalaattia. Mukana herkuttelemassa Ukin ja Mummin lisäksi Juniori, Opiskelijapoika sekä (kohta valmistuva) Opiskelijatyttö poikakaverinsa kanssa. Ja jaloissa pyörii Muru nokka tarkkana putoavia herkkupaloja vahdaten.

PS. Avocadosalaatti vaihtui päärynä-sinihomejuustosalaattiin, sillä "syöntikypsät" avocadot olivatkin kivikovia. Onneksi päärynät olivat sopivan pehmeitä.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Helppoa?


Iltalehden laatiman ravitsemussuositusten kansantajuisen yhteenvedon mukaan uusien ohjeiden noudattaminen näyttää tosi helpolta. Selkeä lista, mitä lisätä ja mitä vähentää. Mutta! Ruokatottumusten muuttaminen on yllättävän vaikeaa, vaikka olisi järki- tai terveysperusteita.

Lisää! -sarakkeesta syön paljon hedelmiä (pääasiassa omenia ja banaaneja - pitäisi monipuolistaa) ja kalaa (kiitos kalasta tykkäävän Ukin). Rakastan sitrushedelmiä ja hotkisin appelsiineja, mandariineja ja greippejä, mutta kun iho alkaa välittömästi kutista ja punoittaa. Ja nyt on alkanut tuntua, että jopa omenatkin ärsyttävät, etenkin silmäluomia. Harmi! Marjoja (mansikka ja vadelma) ahmin kesällä, mutta talvella niitä ei tule syötyä. Viimevuosina olen lisännyt pähkinöiden ja siementen (auringonkukka ja pinja) käyttöä - lähinnä salaatteihin ja viilin päällä. Kasviksia ja palkokasveja syön liian vähän - kukkakaalia ja herneitä kesällä ja syksyllä.

Vaihda! -sarakeen ohjeista noudatan kasviöljyjen ja levitteiden käyttöä. Kahviin laitan rasvamaitoa, muuten käytän pääosin vähärasvaisia juustoja (10-15% polar) ja viiliä. Usein sorrun tosirasvaisiin erikoisjäätelöihin (heikkouteni) ja välillä herkuttelen rasvaisilla juustoilla (luostari ja sinihomejuustot). Rakastan myös pastaa, etenkin Ukin ihania risottoja. Samoin herkuttelua vaaleilla leivillä ja pullilla (tuore iso voisilmäpulla, aah) pitäisi vähentää. Tykkään kyllä ruisleivästä, mutta viimevuosina se on alkanut ärsyttää vanhan suolistoa. Harmi sekin.

Vältä! -sarakkeen punaista lihaa syön vuosivuodelta vähemmän ja alkoholia käytän kohtuudella. Suolaa voisin edelleen vähentää. Suurin ravitsemusongelmani on rakkauteni makeisiin jälkkäreihin ja piirakoihin. Onneksi karkkeja (salmiakkikalat, susupalat) tulee napsittua harvoin. Leffaan mennessä kerään yleensä pussin varmuun vuoksi (jos herkkuhimo yllättää), mutta usein tuon sen koskemattomana kotiin nuorisolle. 

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kaukokaipuu


Tammikuun Mondo-lehdessä listataan vuoden 2014 kiehtovimmat matkakohteet. Parhaaksi rantakohteeksi mainitaan Länsi-Thaimaan Ko Kradan: "Hiekka on valkoista, meri turkoosia eikä viidakon peittämällä pikkusaarella ole ainoatakaan moottoriajoneuvoa." 

Tässä paratiisissa me aloitimme Thaimaan lomamme neljä vuotta sitten - Esikoisen järjestämällä omatoimimatkalla. Mutta ensin piti lentää Bangkokista puoli tuntia Trangiin, ajaa taksilla lentokentältä tunti satamaan, satamasta tunti veneellä saarta kohti ja lopuksi kahlata veneestä rantaan - rinkat selässä (laituria ei ollut ja vain pitkähäntäveneet pääsivät rantaan asti). Mutta perillä odotti hiekkaranta ja hiljaisuus, jonka rikkoi vain meren äänet. Ja vain kourallinen muita ihmisiä. Paljon muuta saarella ei ollut - eikä tarvinnut.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Joulun kukkia


Joulukukkani jatkavat kukkimistaan, vaikka himottaisikin jo ostaa uusia tulppaaneja henkimään kevättä. Joulu on pitkällä takana, mutta kukat vain kestävät ja kestävät. Jopa niin, että olen niihin jo vähän kyllästynytkin.

Punaiset komeat joulutähdet ostin jo joulukuun alussa Lidtlistä ja edullisesti. Kestivät upeasti jouluun, ja vasta pari päivää sitten heitin ne lopulta menemään - kukkivat edelleen, mutta varistivat jatkuvasti lehtiä. Valkoiset jouluruusut jatkavat kukkimista lasikon nurkassa ja odottavat keväistä puutarhaan istutusta. Ostetut ja lahjaksi saadut amaryllikset puskevat olohuoneessa lisää kukkavanoja ja kukkia. 

Viime viikolla lankesin kuitenkin ostamaan pari erikoistulppaania - lemppareitani - hemaisevia, kiemuravartisia ranskalaisia tulppaaneja. Ne on vaan niin uljaita! 

tiistai 21. tammikuuta 2014

Elämä on


...joskus solmulla ja joskus taas ei...

maanantai 20. tammikuuta 2014

Pakastaa


Pakkanen jatkuu, päivä pitenee ja valo lisääntyy. On niin vähän lunta, että mieli hyppii jo keväässä - vaikka lumikinokset voivat olla vasta tulossa. TerapiaMuru kävelyttää Mummia kolmasti päivässä, lähes lääkärin ohjeen mukaan. Iltaisin terapiaMuru kääriytyy kerälle sohvan nurkkaan Mummin, ipalan ja kutimen viereen.

Elämä jatkuu - tulee lunta tai ei.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Eurolla


Kävin taas aamulla Helsingin Jäähallin kirppiksellä. Tylsä paikka edelleen, mutta paljon myyjiä, joiden joukossa - harmi kyllä - liikaa perusmyyjiä, joihin törmää jatkuvasti ja jotka myyvät perusroinaa. Mutta onneksi joukkoon mahtuu aina myös tavallisia kaappinsa tyhjentäjiä, jotka myyvät kivaa ja hyvää tavaraa ja usein jopa liiankin halvalla.

Löysin vihreän, käsintehdyn ja käyttämättömän näköisen villapuseron pikkupojille eurolla. Ihastuin, toivotaan että sopii Oivalle eikä kaulus kutita. Eurolla lähti myös E.M.Fosterin klassikko Talo jalavan varjossa (WSOY 1992, Eila Pennasen suomennos), josta juuri eilen luin kehuja Liisan Luetut, lukemattomat -blogista, ja ajattelin että tuopa pitää lukea. Heti löytyi!

Teini-ikäinen suloinen tyttö myi äitinsä kanssa perheen lasten vanhoja leluja ja kirjoja. Ostin eurolla kaksi pussia muovieläimiä - toisessa villieläimiä ja toisessa pelkkiä koiria  - pikkupoikien rauhoittamiseen esim. matkoilla ja ravintoloissa. Ihanalla Kreetan matkallamme runsas vuosi sitten rauhoitusleluina toimi useimmiten kasa pikkumuumeja, jotka kaivettiin Mummin käsilaukusta hätätilanteissa. Ehkä nyt on eläinten vuoro.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Noloa

Tänään tapahtui noloa. Pari päivää sitten ostin Itiksen Stockan alesta turkoosin väriset samettifarkut. Ihastuin housuihin, koska ne olivat samanväriset kuin silmälasini. Ajattelin, että oishan se kiva kun Mummilla ois sävysävyä. Kotona aloin kuitenkin empiä. Maistelin housuja pitäen niitä jalassa kotona kymmenisen minuuttia. Ihan kivat, mutta aika turhat. Päätin palauttaa housut.

Tänään olin palauttamassa housuja Stockmannin naisten osastolle. Olin poistanut housuista hintalapun, mutta ostokuitti oli mukanani. Myyjä vastaanotti housut ja kokeili samalla niiden taskuja. Hän veti taskusta rypistetyn ja käytetyn paperinenäliinan! Minulla on parhaillaan nuha ja olin ilmeisesti lyhyen käytön aikana työntänyt housujen taskuun nenäliinan. Nolona sopersin jotain nuhasta ja kotikokeilusta. Myyjä tuhahti "vähän epäilyttävää". Seisoin ääneti nuhteita odottaen kuin pikkutyttö. Myyjä näpytteli hiljaa kassakonetta, pyysi korttia ja näpytteli edelleen. Hän kokosi upeasti itsensä, kääntyi puoleeni ja sanoi hymyillen: "Asia selvä. Hyvää päivän jatkoa." Itse olisin varmaan irvinyt jotain käytetystä nenäliinasta. Taas saa Stockmannin asiakaspalvelu kehuja!

Onnea Oscar-ehdokkaalle! 'Pitääkö mun kaikki hoitaa' on muuten katsottavissa YleAreenalta. Ihana Joanna Haartti - näin hänet teatteri Jurkan upeassa Soita minulle Billy -esityksessä. Joannan lisäksi rakastan teatteri Jurkkaa. Intiimi huoneteatteri, jossa katsojat istuvat lähes näyttelijöiden sylissä. Pitääpä katsoa Haartin esittämä Prinsessa-elokuva, joka on jäänyt vielä väliin.