Missä emäntä?

Opiskelijatytön Chloe-koira oli taas meillä hoidossa pari päivää. Kiva, mutta arka koira. Onneksi viihtyy hyvin Murun kanssa - yltyy usein jopa leikkimään ja painimaan pikkukoiran kanssa.

Kun Muru nautiskelee Mummin sylissä, Chloe ahtautuu Ukin syliin. Onneksi Ukilla on iso syli. Ja kaikki ovat tyytyväisiä, myös Opiskelijatyttö.

Salaisuuksia

Marraskuu.

Huomenna alkaa joulukuu - vuoden viimeinen kuukausi. Ihmeesti selvisin marraskuusta. Liekö totta, mutta aurinko tuntui paistaneen ainakin pari tuntia useimpina päivinä. Saattoi tehdä vielä pihatöitä, joskin monena aurinkopäivänä tuli myös löhöttyä sisällä. Tärkein voimanantaja pimeinä päivinä on ollut sulokoiramme Muru, joka sisällää köhnöttää Mamun sylissä ja ulkona kipittää kiltisti Mamun vieressä. Ja pakottaa ulos ilmasta riippumatta.

Onneksi uskalsimme hankkia vielä uuden koiran! Ja onneksi Sisko palaa viikonloppuna kaukomailta.

Pikkupoika 3 v

Silmäni sumenevat onnenkyynelistä, kun Esikoiseni keväällä 2010 kertoo että he saavat marraskuussa vauvan. Ensimmäinen lapsenlapseni - voisiko tapahtua mitään ihanampaa.

Kevät, kesä ja syksy kuluvat nopeasti. Marraskuun toiseksi viimeisenä päivänä Esikoinen viimein möyhään illalla soittaa ja kertoo, että nyt he ovat lähdössä Kätilöopistolle. Yö nukutaan Ukin kanssa puhelin tyynyn alla. Aamulla lähdetään tyynnyttämään hermostuneisuutta Hakaniemen hallikahvilaan. Kännykkä taskussa, nopeasti vastattavissa.

Ennen yhdeksää Vävyltä vihdoin tulee kännykkään odotettu kuva pienestä kurttunaamasta, jota Ukin kanssa onnellisina tihrustellaan. Huopaan kääritty pieni poikavauva makaa äitinsä vatsan päällä. Esikoistyttäremme kymmenen minuutin ikäinen esikoispoika - ensimmäinen lapsenlapsemme.

Rakas Pieni, tuot meille valtavasti iloa!

Lankojen lumo

Hullaannun langoista. Silmä lepää niin kirkkaissa perusväreissä, värjäämättömissä luonnonlangoissa, oudoissa neonväreissä kuin yllättävissä yhdistelmissä. Mutta parasta on lankakerän tunnustelu - alpakan ja silkin pehmeys, pellavan rouheus ja puuvillan turvallinen vankkuus.

Käyn usein yksin, Ukin tai pikkupoikien kanssa ihanassa Hakaniemen hallissa ja yläkerran kahvilassa. Kahvilan vieressä on lankakauppa Vihreä vyyhti, jonka moninaiset lankakerät oikein kutsuvat näpräämään. Yleensä nautin väreistä vain kaukaa - kahvilan puolelta - mutta tänään taas lankesin. Pakettiin käärittiin neljä kerää ohutta saksalaista villa-puuvillasukkalankaa. Opiskelijatytön ja poikakaverin joululahjoihin. Toiveissa on raitasukat - toiselle musta-valkoiset ja toiselle vaaleanruskea-grafiitinharmaat.

Yleensä yritän välttää lankojen näpläämistä, sillä en pysty vastustamaan lankavyyhdin pehmeyden luomaa mielikuvaa lämmöstä ja turvallisuudesta. Se taas saa minut unohtamaan, että kotona on jo monta pussillista lankoja, jotka vain odottavat kutojaa. 

Kesän kuvat

Blogeissa kiertää Kuusi kuvaa kesästä -haaste. Itse olen törmännyt siihen ainakin seuraavissa blogeissa Marjatan kirjaelämyksiä, Leena Lumi ja Valkoinen Kirahvi. Toisten kuvia katsellessa oli kiva muistella omaakin kesää. Vaikea oli rajoittua kuuteen kuvaan, mutta onnistui lopulta hyvin. Tärkeimmät tuli mukaan. Ensi kesää odotellessa!

Kesä on yhtä kuin mökki - puuhailua Ukin, koirien ja pikkupoikien kanssa. 

Poikien kanssa tehdään samoja arkisia juttuja 

mitä heidän äitinsä - Esikoisen - kanssa 1980-luvulla.

Viime kesänä tuli Muru! Ensimmäinen päivä uudessa kodissa 

juhannuksen aaton aattona Mamun kainalossa.

Kesä on puutarhassa möyrimistä - 

uusien kukkien istuttelua, vanhojen siirtelyä ja kivien kantelua - 

kaupunkikodissa ja mökillä.

Viime kesän aloitti ihana työvelvote - 

Oivan parin kuukauden hoitojakso.

Ukin mökkiprojekteja - aina pienimmästä päästä.

Aamuyö mökin makuuhuoneen ikkunasta - 

muualle en enää kaipaa. Paitsi joskus.

25.11 Blogi 1 v

Perustin tämän blogin tasan vuosi sitten (täällä) koska olimme lähdössä Ukin kanssa kolmeksi viikoksi kiertämään bussilla ja junalla Thaimaata. Tarkoitus oli kirjoittaa matkablogia, josta kotiinjäävät perheenjäsenet olisivat voineet seurata matkaamme.

Toisin kuitenkin kävi. Perustin blogin sunnuntaina Esikoisen avustuksella ja matkaan piti lähteä keskiviikkoiltana. Tiistaina pakkasin tavaroita, mutta samana iltana jouduimme päättämään että emme voikaan lähteä kaukomatkalle läheisen vakavan sairastumisen takia. Keskiviikkona - lähtöpäivänämme - purin valmiiksipakattuja laukkuja. Harmitti, mutta enemmän pelotti läheisen puolesta. Onneksi jäimme kotiin ja onneksi läheinenkin selvisi ja hänen vointinsa parani viikkojen kuluessa.

Joulukuussa aloin hissukseen jatkaa jutustelua blogiin, opettelemaan valokuvien siirtoa ym. ja kuvata Mummin ja Ukin arjen pieniä iloja. Alkoi Mummin höpöttelyblogi, jota ainakin Sisko, Lontoontyttö ja Parasystävä seuraavat. Kenkään heistä ei kuulema onnistu kommenttien lähettämisessä. Joten jos joku muu joskus haluaa kommentoida, niin luen ja vastaan mielelläni.

Mannekiini-Muru

Muru on poikkeusyksilö. Ensinnäkin se on poikkeuksellisen ihana, mutta toiseksi sille ei kasva ollenkaan karkeaa karvaa, kuten kääpiösnautsereille normaalisti. Muru jää myös aikuisena pehmeäkarvaiseksi. Trimmaaja sanoi, että tämän takia se saattaa talvella palella muita käppänöitä herkemmin. Eikä kelpaa näyttelyihin, mikä ei meitä haittaa.

Aiemmilla koirillamme, 12-vuotiaana kuolleella walesinspringerspanielilla ja Opiskelijatytön 6-vuotiaalla espanjanvesikoira Chloella, ei koskaan ole käytetty takkeja. Mutta nyt Mummi siis määrättiin takin ostoon.

Ostin koirakaupasta ihanan teddyvuorisen mustan koiratakin, mutta palautin sen seuraavana päivänä. Muistin että olin ostanut kesällä kirpputorilta itsetehdyn vihreän koiratakin. Oli ommeltu heijastinnauha ja kaikki. Se tuntui jopa paljon sopivammalta ja taipuisammalta kuin ostotakki, ja oli mieluisampi sekä Murulle että Mummille. Ja hintakin oli sopivampi, vain kaksi euroa, kun kaupantakki olisi ollut 73 euroa.

TV-lempparit

Pimeinä iltoina kaupunkikodissa tulee katsottua telkkaria. Suosikkejani ovat edelleen Silta (ykköskausi parempi, kuten joku TV-kriitikkokin totesi), Isänmaan puolesta (pitää edelleen otteessaan) ja Downton Abbey (uusin kausi jo kyllästyttää). Tykkään myös morsmaikunetsijöistä Love connection -"tosi"TV:ssä, kuten tykkäsin Jenni Pääskysaaren Kadonnutta etsimässä. Myös kaikki balettitanssijoista kertovat jutut kiinnostaa, kuten juuri alkanut Baletin huipulle. Ja rakastan uutta Hjallista ja perinteistä A-talkia. Siinäpä suosikkeja syysiltoihin.

Ja tietysti jalkapallo - tiistaisin, keskiviikkoisin ja viikonloppuisin katsotaan kiinnostavimmat Mestareiden liigan ja Valioliigan ottelut Ukin kanssa rintarinnan alakerran isolla sohvalla. Varsinkin jos asiantuntijoina on sanavalmiit Pasi Rautiainen "käkkäräpää" ja Keke Armstrong.

Mökki on telkkuvapaa - siellä kuunnellaan radiota ja tuijotetaan takkaa ja tähtitaivasta. Ja Ukki saunoo.

Joulua kohti 1

Yksinäinen viikonloppu. Ukki ja Chloe ovat mökillä, Sisko UudessaSeelannissa ja Parasystävä Mikkelissä. Rakkaat tyttäret viettävät pitkää viikonloppua siskonsa luona Lontoossa ja pojilla on omia menoja, kuten tavallista. Ja Äitimuori nauttii Poikaystävänsä seurasta Tapiolassa ja Pikkupojat puuhaavat isänsä kanssa.

Päätin viettää yksinäisen lauantai-iltapäivän kiertelemällä aurinkoisessa Eirassa. Kauniita taloja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, etenkin kun nostaa päätää ja tutkii kunnostettuja ullakkohuoneita. Ja monia kivoja pikkukauppoja, joissa ei arkena tule käytyä, mm. Antikvariaatti Kauppamakasiini Vuorimiehenkadulla, itsepalvelukirpputori Kaivarin Kanuuna Merikadulla, sisustusliike Vinkel Tehtaankadulla ja huonekalukellari Fasaani Korkeavuorenkadulla.

Iltapäivän tuloksena olohuoneen ikkunassa on nyt pienistä kovista napeista ja paksusta rautalangasta tehty tähti joulua odottamassa. Koska napit ovat valkoista helmiäistä, tähti hohtaa kivasti sisälle huoneeseen vaikka ulkona on pimeää - ja sitähän nyt riittää. Tähti on myös reilun kokoinen 53x53cm - mikä myös miellyttää.

Vinkelistä ostettu joulutähti on kolmas tähti joulukodissamme - ensimmäinen on parikymmentä vuotta vanha paperitähti ja toisen, joka oikeastaan on helmikoristeinen metalliseppele, ostin viime jouluna taidemyyjäisistä. Kaikki kolme ovat löytäneet paikkansa kaupunkikodissamme ja jokainen viehättää edelleen.

Onhan tietenkin sylikoira Muru Mummin seurana. Onneksi!

Marraskuista Eiraa