Nostalginen Amos

Työhuoneen kalusteet on tehty Pietarissa 1800-luvun alussa.

Vuorineuvos, päätoimittaja ja kulttuurimesenaatti Amos Anderson (1878-1961) syntyi Kemiössä, mutta muutti 24-vuotiaana Helsinkiin vuonna 1902. Kiinteustöbisniksessä toiminut Anderson rakennutti itselleen Yrjönkadulle viisikerroksisen kivitalon, josta tuli hänen kotinsa ja toimistonsa. 

Poikamiehenä elänyt Anderson sisusti itselleen 700 neliön kodin rakennuksen 4. ja 5. kerroksiin. Mutta Kemiötä mies ei unohtanut. Vuonna 1927 hän hankki Kemiönsaarelta Söderlångvikin tilan, jonka hän laajensi mieluisaksi ja komeaksi loma-asunnoksi, jossa hän vietti ystävineen pitkiä aikoja. 

Nykyään entinen loma-asunto toimii Amoksen toiveiden mukaisesti museona, jossa kesäisin järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. Ihana retkikohde, jossa olen vieraillut - Amoksen mökillä - sekä ennen koronaa (täällä) että koronan jälkeen (täällä). Ja toivottavasti taas ensi kesänä :) 

Amos Andesonin kuoltua 1961 myös hänen kaupunkikotinsa muutettiin taidemuseoksi, kuten merkittävän taidekokoelman kerännyt kulttuurivaikuttaja oli toivonut. Rönsyilevä ja bohemi kahden kerroksen asuntoa pelkistettiin rajusti 1960-luvun tyyliin keramiikka- ja lasimuotoilija Kaj Franckin (1911-1989) suunnitelmien mukaan. Vain työhuoneeseen ja salonkiin jätettiin alkuperäinen sisustus, mikä on nähtävissä myös nykyisessä kotimuseossa. 

Amos Andersonin taidemuseo toimi Yrjönkadun kerrostalossa vuosina 1965-2017. Museosta tuli viisilapsiselle perheellemme erittäin tuttu 1980- ja 1990-luvuilla. Jostain syystä museosta alakerran kahviloineen muodostui perheellemme vakituinen sunnuntairetkien kohde. Lapset tykkäsivät sokkeloisesta vanhasta kerrostalosta ja etenkin sen vanhanaikaisesta hissistä - lapsethan olivat koko ikänsä asuneet paritalossa keskustan ulkopuolella - ja aikuiset nauttivat, kun saivat sivusilmin vilkuilla taideteoksia. Ja lopuksi kaikki rentoutuivat pohjakerroksessa olevan Cafe Amoksen kahvi- ja kaakaokuppien ääressä. 

Museotoiminnan siirtyessä uuteen AmosRexiin vuonna 2018 Amoksen koti entisöitiin takaisin 1920-luvun tyyliin, ja avattiin Amos Andersons hem -nimisenä kotimuseona keväällä 2023. Siitä asti olen suunnitellut käyväni siellä, mutta vasta tällä viikolla sain vierailun toteutettua. 

Vierailuni alkoi pienellä pettymyksellä, kun vanha, minulle nostalginen hissi oli epäkunnossa ja minut ohjattiin uudelle hissille. Mutta pian pettymys muuttui iloksi, sillä uusi hissi vei minut suoraan Amoksen alkuperäisenä säilyneeseen työhuoneeseen.

Työhuone oli täynnä Amoksen kirjoja, näyttelijätuttavien valokuvia ja suomalaista taidetta 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Ja keskellä huonetta oli Andersonin vuonna 1917 ostama massiivinen sohvaryhmä, joka oli tehty 1800-luvulla Pietarissa. Minua kiehtoi, ja ilmeisesti myös Amosta :) nojatuolien käsinojissa olevat mustatusta ja kullatusta puusta tehdyt sfinksit ja sohvan hartialautaan veistetyt käärmeet. 

Amoksen viehätys erikoisiin koristeisiin, kultaan ja kiemuraan näkyi myös pylväshuoneen kirkkaanpunaisissa samettituoleissa, joiden jalkoja koristi kullatut, alastomat naishahmot. Amos oli ostanut Arttu Brummerin (1891-1951) suunnittelemat tuolit 1920-luvulla toimineesta Atlas-pankista. 

Asuntoon oli muutenkin palautettu alkuperäistä koristeellisuutta, kuten pylväitä, kattokoristeita ja silkkitapetteja. Muun muassa ruoka- ja pylvässalin alkuperäiset samettiverhot oli löydetty hyväkuntoisina Söderlångvikin ullakolta ja palautettu kaupunkikodin ikkunoihin :)

Erilaista ja mukavaa oli kuunnella tarinoita, joita museossa liikkuvat keskusteluoppaat mieluusti kertoivat kävijöille. Paikalla oli ainakin kolme opasta ja ehkä kolme parin hengen vierasryhmää, joten jokaiselle riitti omansa - ja vielä useampikin. Minäkin sain kuulla kolmen innokkaan ja osaavan oppaan juttuja. Kiitos niistä :)

Mutta parasta vierailussa oli se, että poistuessani museosta vanha hissi oli jälleen toiminnassa. Ja sain kokea nostalgisen aikahypyn - tosin ilman viittä ympärillä pyörivää leikki- ja kouluikäistä :)

Sigrid Schauman (1877-1979): Amos Andersonin muotokuva, 1958

Sigridin seurassa vietin enemmän aikaa Turun taidemuseossa 2021 (täällä).

Helene Schjerfbeck (1862-1946): Kristushahmo, n.1941

Angelo Solimena (1629-1716): Madonna, lapsi ja pyhimys, 1670-luku

Amos Anderson rakasti keskiaikaista kirkkotaidetta, 

mikä näkyi kotimuseossa esillä olleessa noin 50 maalauksessa ja veistoksessa.

Koristeellisia tuolinjalkoja ja keskellä Krisuslapsi, neitsyt ja Padovan Pyhä Antonius (1668),

jonka tekijäksi mainittiin Antonia de Pereda y Salgadan (1611-1678) piiri. 

Victor Janssonin (1886-1958) Suihkukaivon malli -niminen 

kullanvärinen kipsivalos vuodelta 1940.

Lopullinen samankokoinen pronssista tehty Leikki II/Aallotar -niminen suihkukaivopatsas 

pystytettiin Espan puistoon 1942 (täällä). 

Ruokasalia silkkitapetteineen

Entinen nostalginen hissi toimii edelleen :)

Amos Andersons Hem, Yrjönkatu 27