lauantai 9. marraskuuta 2024

Onnistui tumpeloltakin :)


Vietin ylipitkää viikonloppua Ukin mökillä ja päätin kokeilla leipoa jotain. Ukkihan tekee mökillään lähes kaikki sapuskat - itselleen, läheisilleen ja vierailleen - joten sen puolen jätin mieluusti hänelle. Enhän muutenkaan ole mikään erinomainen ruoanlaittaja :)

Viikolla ilmestyi uusi Glorian ruoka ja viini - nykyinen suosikkilehteni - ja päätin kokeilla lehden kahta reseptiä - rosmariinifocacciata ja toffee-omenapaistosta. Kumpikin onnistui tosi hyvin. Tosin molemmat ohjeet olivat yksinkertaisia ja helppoja, vaikka focaccia vaatikin aikaa ja kärsivällistä odottelua. 

Focaccian ohje oli minulle juuri tarpeeksi tarkka - kiitos siitä. Noudatin ohjetta tarkasti, ja onnistuin yli odotusteni. Huomasin, että (hyvässä) öljyssä ei kannata säästellä :) Valmiin leivän kuorikerroksesta tuli ihanan rapea, mutta ei liian kova. Ja pinnasta sopivan rasvainen. Ohje jää varmasti vaatimattomaan reseptivalikoimaani :)

Myös superhelppo toffee-omenapaistos onnistui. Tosin en tiedä, miten niin yksinkertaisessa ohjeessa edes voisi epäonnistua. Ohjeen olen kopioinut alle:

6-8 kotimaista omenaa
1 prk (397g) karamellisoitua kondensoitua maitoa
1 tl kaneliaä
2 dl suolapähkinöitä

Voitele uunivuoka (22cm x 28cm). Leikkaa omenat puoliksi ja koverra siemenkota pois. Laita omenat vuokaan. Mausta kondensoitu maito kanelilla ja valuta omenoiden päälle. Paista 20 min 175 asteessa. Lisää suolapähkinät ja paista vielä 10-20 min. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. 

Molempia ohjeita suositan muillekin tumpelomummoille. Muut tumpelot taitavat kuitenkin olla harvassa, sillä perinteinen mummohan on loistava kokkaaja :)

Glorian ruoka ja viini 9/2024

Toffee-omenapaistos

4 kommenttia:

  1. Ai jai, miten upeita. Täällä ilmoittautuu yksi tumpeloista tumpeloin -mummi. Teen yleensä yhtä ja samaa pitkään, kun olen oppinut ja sitten tulee taas jokin toinen kausi.
    Nyt kyllä tekee mieli leipoa jotain herkkua isänpäiväksi. Reseptit esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tahdon jumittua niihin samoihin ruokiin, joita olen kymmeniä vuosia valmistanut. Vaikka muuten innostun uudesta ja kiinnostunut kokeilemaan monen moista, niin ruoanlaitossa olen jymähtänyt enkä ole niin innokas kokeilemaan uutta. Onneksi kaikki aikuiset lapseni ovat tässä aivan vastakohtiani :) Terv InnaVaara

      Poista
  2. Herkulliselta varmasti maistuivat. On hyvin paljon viitseliäisyydestä kiinni. Sen huomaan itsestäni, ei kokkaaminen ole koskaan kiinnostanut. Leipominen kyllä. Muistelen, ettei koulumme kotitalousopetus ollut oikein mistään kotoisin. Kirjallisia kokeita pidettiin🙄. Minulla on edelleen käyttämämme kotitalousoppikirja tallessa. ”Vanha” Rauha-ope tuntui hyvin etäiseltä kuten kaikki opettajat siihen aikaan. Kodin antama innostus on myös tärkeää. Meillä siivottiin ahkerasti, sen taidon olen saanut ”perintönä”. MK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodin perintönä moni asua varmaan menee, kuten kirjoitit. Meilläkin äiti oli paljon töissä ja apulaiset tekivät ruokaa. Äidillä oli pari viikonlopun bravuuria, joita hän velvollisuuden tuntoisena valmisti. Ei intohimosta. Äidin patapaisti ja uunilahna olivat kuitenkin tosi ihania. Ja banaanikerma sunnuntain erikoisherkku :) Terkkuja InnaAnni :)

      Poista