Kuolema tanssittaa

Edellisessä postauksessa kirjoitin ” Ehkä parasta kirkkomuseossa oli kuitenkin sen torni ja upea näköala”. Kirjoitin ehkä-sanan, sillä en halunnut vielä paljastaa, mikä museossa oli oikeasti parasta :) Parasta oli, että sain nähdä Nigulisten sivukappelissa olevan Kuolemantanssi-nimisen maalauksen, jonka saksalaisen Bernt Notken työpajan taiteilijat ovat tehneet 1400-luvun lopulla. Sitä paitsi tämä maalaushan oli tärkein syy tämänkertaiseen Tallinnan matkaani (täällä).

Oikeastaan näin vain osan Kuolemantanssista, sillä alkujaan tuon 700 vuotta sitten valmistuneen maalauksen uskotaan olleen noin 30 metriä pitkä ja siinä uskotaan olleen kuvattuna parikymmentä lähes kaksimetristä hahmoa - ihmisiä ja luurankoja. Vuosisatojen kuluessa iso osa eli yli 2/3 maalauksesta on kadonnut tai tuhoutunut, ja nykyään Nigulisten kirkossa on nähtävillä 7,5 metrin pätkä maalauksesta, jossa näkyy 13 seisovaa, kävelevää tai tanssivaa hahmoa. Maalauksen alareunaan on vanhalla saksan kielellä kirjoitettu hahmojen keskustelua, jossa mm. kritisoidaan katolista kirkkoa. 

Kuolemantanssi  - eestiksi Surmatants - on tunnetuin ja arvokkain keskiaikainen maalaus Virossa. Ja ainoa aiheesta kankaalle maalattu, nykyaikaan säilynyt teos Euroopassa. Bernt Notken (1440-1509) työpajan miehet maalasivat 1400-luvulla samanlaisen Kuolemantanssi-aiheisen, 30-metrisen freskon myös taiteilijan kotikaupungissa Lyypekissä olevaan Pyhän Marian kirkkoon. Toisen maailmansodan aikana tämä fresko tuhoutui täysin. Myös kirkko paloi pahasti, mutta se pystyttiin kunnostamaan. Sen sijaan freskosta on 2000-luvulle säilynyt vain valokuvia.

Nigulisten kirkon yhdessä sivukappelissa - Antoniuksen kappelissa - oleva Kuolemantanssi entisöitiin perusteellisesti 1960-luvulla Moskovassa. Nykyään arvokasta maalausta suojaa erikoislasi, jonka pitäisi helpottaa näkemistä, mutta silti etenkin teoksen valokuvaaminen heijastusten takia on edelleen vaikeaa.

Kuoleman ja kärsimyksen kuvaukset yleistyivät taiteessa 1300-luvulla Euroopassa riehuneen mustan surman jälkeen. Nopeasti leviävän ja usein tappavan mustan surman aiheutti ruttobakteeri ja äkäisimmin vuosina 1347-1352 riehuneen taudin arvellaan viidessä vuodessa tappaneen vähintään kolmanneksen Euroopan väestöstä. 

Taiteessa kuolema kuvattiin usein enkelinä tai ”elävänä” luurankona. Ensimmäinen Kuolemantanssi (La Danse Macabre) -aiheinen maalaus valmistui 1424 Pariisin Saints-Innocents (Pyhien Viattomien) hautausmaan muuriin. Muuri on purettu aikoja sitten, mutta taideteoksia, joissa luurankona kuvattu kuolema tanssittaa/noutaa ihmisiä viimeiselle matkalle löytyy ympäri Eurooppaa. Tanssi, johon kukaan ei halua osallistua ja johon joutuu niin kuningas kuin kerjäläinen. 

Suomen ainoa säilynyt kuolemantanssikuvaelma on maalattu 1500-luvulla Inkoon Pyhän Nikolauksen kirkkoon. Viimeistään ensi kesänä, kun Inkoon kirkko on taas ns. tiekirkkona avoinna turisteille päivittäin, menen katsomaan tuota suomalaista versiota kuolemantanssista.

En taida olla ainoa, joka on innostunut kuolemantanssi-aiheesta, sillä näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanista kerrottiin Kirkko ja Kaupunki -lehdessä marraskuussa 2018: ”Kuolema kiehtoo Hannu-Pekka Björkmania. Hän matkustaa Kuolemantanssi-maalausten perässä pitkin Eurooppaa…” 

Kunigatar/keisarinna kahden Kuolema-hahmon tanssittamana.

Yksityiskohta Kuolemantanssi-maalauksesta. 

Kuolemantanssi-kopio Ateneumin Gothic Modern -näyttelyssä (täällä).

Sykähdyttävä maalaus Antoniuksen kappelissa Nigulisten kirkossa.