Vielä Nissbackasta

Entinen, luonnonkivistä rakennettu viljamakasiini, 

jossa on esillä kymmeniä Laila Pullisen veistoksia. 

Kirjoittaessani eilen Nissbackan kartanosta ja Laila Pullisen veistospuistosta törmäsin kahteen vesiperään. Ensinnäkin - kartanosta ja sen maista on ”kartanon” omistuksessa enää pari hehtaaria maata ja joitakin sivurakennuksia, sillä nykyään Vantaan kaupunki omistaa suurimman osan kartanon entisistä maa-alueista ja hirsinen päärakennus paloi maan tasalle jo joulukuussa 1935, kuten eilisessä postauksessa kirjoitin (täällä).

Toiseksi - Nissbackan kartano löytyy Vantaan Hakunilasta (ruots. Håkansböle) eikä Nikinmäestä, kuten kartanon nimestä voisi kuvitella, sillä Nikinmäki on Nissbackan suomenkielinen nimi. Tämä ristiriita selittynee sillä, että nykyisen Itä-Vantaan alueelle syntyi 1600-luvulla kaksi merkittävää kartanoa - Håkansbölen ja Nissbackan kartanot - joiden entisillä mailla nykyiset Hakunilan ja Nikinmäen kaupunginosat sijaitsevat. Mutta mainittujen kartanoiden päärakennukset (tai toisesta vain jäänteet) ovat jääneet Hakunilan puolelle. 

Nissbackan kartano siirtyi William Ramsayn (1864-1944) omistukseen vuonna 1900 hänen isältään Johan August Ramsaylta (1827-1910), joka oli ostanut sen kuusi vuotta aiemmin. Ramsayn agronomin koulutus ja kunnallisneuvoksen arvo auttoivat häntä kehittämään Nissbackaa suureksi ja vauraaksi mallimaatilaksi. Hän mm. rakennutti uuden komean päärakennuksen, joka valmistui 1913 ja jonka suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin (1854-1923).

Päärakennuksen tulipalon jälkeen vuonna 1935 perhe siirtyi asumaan tilan pehtorin rakennukseen, joka nykyään toimii kotimuseona. William Ramsayn kuoltua 80-vuotiaana kartanon peri hänen poikansa Carl August William Ramsay (1899-1954), Laila Pullisen puolison Carl-Magnus Ramsayn (1943-1994) isä ja nykyisen omistajan Jean Ramsayn isoisä. 

Pehtorin talon eli nykyisen kotimuseon edessä on vanha betoninen uima-allas, joka minusta oli yksi puutarhan kiehtovimpia elementtejä. Kysyin museon lipunmyyjältä sen ikää, mutta hän ei osannut vastata - veikkasi yli satavuotiaaksi… 

Muuttaessaan Nissbackan kartanon maille Laila Pullinen kunnosti entiseen kivinavetan päätyyn itselleen pienen, mutta korkean työskentelytilan - ateljeen. Nykyään ateljeessa voi tutustua kuvanveistäjän työtiloihin ja -kaluihin, ja siellä järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä. Tänä kesänä ateljeetilaan on koottu Kotona taiteessa -niminen näyttely, jossa on esillä mm. Ramsayn suvun kirjeitä ja valokuvia, jotka aikoinaan säästyivät kartanon tuhoisalta tulipalolta.

Ateljee-galleriassa törmäsin tuttuun kipsivedokseen, joka esitti Gunnar Didrichseniä ja hänen vaimoaan Marie-Louisea. Laila Pullisen vuonna 1985 tekemä valmis kuparireliefi pariskunnasta on esillä Didrichsenin kotimuseon olohuoneessa Helsingin Kuusisaaressa, jossa sitä ihailin syyskuussa 2019 (täällä). 

Nissbackan veistospuistosta löytyi vielä yksi uusiokäyttöön otettu rakennus - leikkimökkiin perustettu Cafe Anja & Annikki -kahvila. Erikoinen nimi viittaa Laila Annikki Pulliseen ja Lailan miniän Anja-äitiin - molemmat kuulemma innokkaita piirakanleipojia…

Valokuva vuonna 1935 palaneen kartanon ”uudesta” päärakennuksesta. 

Kotimuseon seinällä oli kopio Väinö Blomstedtin (1871-1947) taulusta, 

jonka mallina oli ollut 73-vuotias William Ramsay. 

Entinen kivinavetan pääty, jonka kunnostettiin Laila Pullisen ateljeeksi 

ja vasemmalla Lailan veistos Daidalos (1996).

Lailan ateljeen työkalunurkkauksen lattialla oli kipsivedos tutusta pariskunnasta :)

Vasemmalla entinen pehtorin talo, takana entinen viljamakasiini 

ja edessä tilan ehkä satavuotias uima-allas.

Cafe Anja & Annikki entisessä leikkimökissä