Lailan veistoksia ja muuta kivaa

Vasemmalla Arktinen afrodite (musta variaatio) vuodelta 1972 ja

oikealla Lailan perheen kotina vuodesta 1985 toimineen entisen pehtorin talon veranta.

Terijoella syntynyt Laila Annikki Pullinen (1933-2015) kiinnostui kuvataiteista jo lapsena ja valmistui 22-vuotiaana Suomen taideakatemiasta kuvataiteilijaksi. Pian tämän jälkeen Pullinen jatkoi taideopintoja Italiassa, jossa hän asui, opiskeli ja työskenteli useita vuosia.  

Vuonna 1971 Laila meni naimisiin neurologian erikoislääkäri Carl-Magnus Ramsayn (1943-1994) kanssa ja seuraavana vuonna syntyi hänen ainoa lapsensa Jean Ramsay. Kymmenisen vuotta myöhemmin pitkiä aikoja ulkomailla elänyt perhe palasi pysyvästi Suomeen ja lunasti itselleen Ramsayn suvulle kuuluneen Nissbackan kartanon Vantaan Hakunilassa. Kartanon päärakennus oli palanut jo vuonna 1935, mutta alueella oli edelleen muita huonokuntoisia rakennuksia, muun muassa pehtorin tupa, viljamakasiini ja osa entisestä navettaa. 

Ramsayt muuttivat asumaan entiseen pehtorin taloon ja alkoivat töidensä ohella hoitaa kartanon tiluksia ja kunnostaa rakennuksia. Parin vuoden päästä 1985 he avasivat tilan vanhassa viljamakasiinissa taidegallerian ja kartanon metsäpuistosta tehtiin veistospuisto. 

Kesällä 2021 yleisölle avattiin myös Pullinen-Ramsayn perheen kotitalona toiminut pehtorin talo. Tai oikeastaan vain talon alakerta, sillä yläkerrassa ymmärtääkseni asuu Lailan poika perheineen - Jean Ramsay, joka toimittajan, kirjailijan ja muusikon hommien ohella toimii veistospuiston ja kahden gallerian toiminnanjohtajana ja oppaana. 

Kotimuseo oli mukavaa nähtävää. Täynnä Laila Pullisen taiteilijaystäviltään saamia tauluja, pieniä veistoksia ja joitakin lasiesineitä - perussohvien sekä ruoka- ja kirjoituspöytien - ja (ei niin perus-)flyygelin - lisäksi :) Seinillä oli paljon mm. taidemaalari Jaakko Sieväsen (1932-2013) maalauksia. Ystävä, joka oli ollut Lailan nuoruusvuosien opiskelukaveri niin Suomen taideakatemiassa kuin Italiassakin. 

Parasta alueella oli kuitenkin viljamakasiinin veistosnäyttely, jossa oli esillä viitisenkymmentä Laila Pullisen veistosta 1950-luvulta 2010-luvulle. Kun makasiinin matalasta ovesta astui sisään hämärään entiseen varastotilaan, niin tuntui kuin pääsisi samaan sulattamoon - tai syliin - pronssin, metallin, marmorin ja graniitin kanssa. Paljon mielenkiintoisia teoksia - niin jättikokoisia ja jäälle käyviä kuin pikkuruisia ja läheltä katsottavia. Ehkä puolet teoksista oli abstrakteja ja puolet tunnistettavia muotokuvia. Tykkäsin tosi paljon. Materiaaleista jännin oli päärynäpuu, jonka paksusta kannosta Pullinen oli 1960-luvulla veistänyt ja kullannut oman kuvansa. 

Laila Pullisen veistoksiin tutustuin ensimmäistä kertaa tarkemmin Ateneumin Moderni nainen -näyttelyssä maaliskuussa 2022 (täällä). Ja tykästyin jo silloin. Tämän jälkeen osasin Turun kaupunginteatterissa käydessäni marraskuussa 2022 huomata teatterin aulatiloissa olevan Karthagon hävitys -nimisen valtavan kuparireliefin (1969), joka oli työstetty Pulliselle tyypillisellä räjähdystekniikalla (täällä). 

Nissbackan veistosilottelu jatkui vanhoja rakennuksia ympäröivässä puutarhassa ja metsäpuistossa. Joitakin kymmeniä isokokoisia, pääosin Laila Pullisen tekemiä graniitti- ja pronssiveistoksia sulassa sovussa kartanon parisataa vuotta vanhojen tammien kanssa - ja olipa joukossa jokunen pähkinäpuukin :) Väliin tuntui, että oli jopa liikaa katsottavaa - ja mieli väsyi.

Näin kuitenkin paljon kaunista ja kiinnostavaa. Kotona veistospuistosta lukiessani huomasin, että olin missannut puiston etelärinteen, jonne Pullinen oli 1987 muovannut Muinainen meri -nimisen maareliefin - maisemateoksen, jonka seuraksi oli aseteltu kaksi pronssista alastonpatsasta Viimeinen Flora ja Viimeinen Apollo (1970). 

”Täytynee palata”, totesi Mummo, kuten usein aiemminkin :) Joskus tulee palattua, joskus ei…

Yleiskuva entisen viljamakasiinin pysyvästä veistosnäyttelystä

Kulttuurineuvos (Carl Öhman), 2002

Omakuva (Mons aureus), 1966 

Sotalesken päiväkirja (1970) kuvaa Lailan äitiä Tyyni Pullista (1909-2008)

kolmessa eri iässä - nuorena, ķeski-ikäisenä ja vanhana.

Lailan olohuoneessa paraatipaikalla oli Jaakko Sieväsen Lemminkäisen äiti (1966)

Jaakko Sievänen: Lailan muotokuva (Firenze), 1958

Salvador Dali: Kaksi figuuria

Vasemmalla Laila Pullisen jättimäinen graniittityö Dike, oikeuden jumalatar vuodelta 2003 

ja vasemmalla Lailan ateljeessa apulaisena 1980-luvulla toimineen 

kuvanveistäjä Pekka Kaikkosen (s.1958) pyöreä betonityö.