torstai 9. maaliskuuta 2023

Valon kirkko


Malva-museon (täällä) lisäksi minua veti Lahteen Alvar Aallon (1898-1976) suunnittelema Ristinkirkko, jonka huomasin olevan avoinna yleisölle päivittäin myös talvella. Kirkko oli Aallon viimeisiä töitä, ja sen rakentaminen saatiinkin päätökseen vasta kaksi vuotta arkkitehdin kuoleman jälkeen eli 1978.

Kirkko näkyy kauniisti Malva-museon pääovelta - Kolkanmäen päällä häämöttävä punatiilinen rakennus korkeine betonitorneineen. Mäen kerrotaan saaneen nimensä paikalla aikoinaan olleiden tuulimyllyjen ja niiden kolkkaavien äänien mukaan. 

Kiipeän mäkeä ylös ja saavun kirkolle takakautta. Ensimmäisenä kiinnitän huomiota sivuseinän korkeisiin ikkunoihin ja rakennusta ympäröiviin muhkuravartisiin jalaviin. Rakastan luonnon valoa kerääviä ikkunoita ja vanhoja, elämää nähneitä puita. Aavistan, että lisää hyvää on edessä :)

Kierrän kirkon etupuolelle ja näen kuuluisan ”risti-ikkunan” - etuseinän kookkaan ristin, joka muodostuu 52 puolimetrisestä ikkunasta. Vaikuttavaa ja tyylikästä. Yksi kullekin vuoden viikolle. Ristinkirkko - nimi paikallaan :)

Ristin vieressä on kupariovet, jotka näyttävät olevan tiukasti kiinni. Olenko sittenkin ymmärtänyt väärin kirkon aukioloajat? Vedän oven ”aaltomaisesta” kahvasta, ja yllätyksekseni - ja onnekseni - ovi aukeaa. Sisääntulo ei tosin tuntunut kovin kutsuvalta. Kuitenkin heti eteisaulassa tunnen olevani tervetullut. Miten hienosti ikkunoiden ristikuvio näkyy sisälle. Ja miten kauniisti valo ja varjot leikkivät aulan portaikossa. Lumoavaa ja aaltomaisen yksinkertaista.

Ihastukseni jatkuu kirkkosalissa, joka on jännittävän muotoinen. Kärjistään katkaistu tasasivuinen kolmio, jonka terävässä päässä on kalkkikivestä tehty alttari. Ei alttaritaulua, ainoastaan Aallon suunnittelema yksinkertainen puuristi, joka on tehty paikalla aikaisemmin olleen kirkon kellotapulin hirsistä. Arkkitehti halusi säilyttää uudessa kirkossa muistoja vanhasta, 1890 rakennetusta puukirkosta, joka lukuisten selvitysten ja riitojen jälkeen purettiin vuonna 1977. Myös uuden tornin kolme kirkonkelloa ovat vanhasta kirkosta, samoin kuin ulkoseinää koristava rautaristi.

Upeinta Ristinkirkossa on kuitenkin lukuisista ikkunoista sisään tulviva luonnonvalo. Valo joka leikkii portaikossa, seinillä ja lattialla. Valo joka kutsuu astumaan peremmälle kirkkoon - polvistumaan alttarille. Valo joka kutsuu rauhoittumaan - istumaan puupenkeille. Ja kiittämään elämästä. 

Ristinkirkko voisi hyvin olla nimeltään myös Valon kirkko. Tai ristin ja valon kirkko - kaksi asiaa, joista kirkko muistetaan.

Eteisaulan portaikko

Kirkkosalin etuosa/takaosa


Oikealla vanhan puukirkon tornin risti, joka oli valmistettu Jokioisissa.

Kirkko pääsisäänkäynnin puolelta. Edessä vasemmalla kuvanveistäjä
Olavi Lanun (1925-2015) Paju-niminen patsas vuodelta 1991. 

Kirkko sivusta sankarihautojen puolelta.

4 kommenttia:

  1. Antoisa katsaus kuvineen ennen kokemattomaan kirkkoon. Kiitos👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, Lissu, jos hyvä kokemukseni välittyi sinullekin. Aurinkoista päivää Sinulle. Terv InnaVaara

      Poista
  2. Käymätön kirkko. Kiitos mielenkiinnon herättämisestä, taas kerran :)
    Ensi viikon Malva- ja konserttimatkalla jää kirkossa käynti valitettavasti väliin. MK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suositan, etenkin aurinkoisena päivänä on parhaimmillaan. Terv InnaAnni

      Poista