lauantai 26. marraskuuta 2022

Matka Mikkeliin


Kävin viikolla yhden yön reissulla Mikkelissä - kätevästi junalla mennen tullen. Tapasin pitkästä aikaa Parasystävän ja Miehensä. Rupateltiin ja herkuteltiin - keskiviikkoiltana ravintola Pruvissa ja torstailounaalla Tertin kartanon joulubuffetilla. 

Kaksi päivää kului siivillä. Tai tarkemmin pyörillä, sillä entisinä mikkeliläisinä Parasystävä ja Miehensä kierrättivät minua autolla ympäri kaupunkia katsastamassa ”tuttuja paikkoja”. Näin entisiä kotitaloja, tuttuja koulurakennuksia ja läheisten hautapaikkoja nostalgiselta 1960-luvulta. Kiitos savolaisesta saitsiingistä :)

Erityisesti minua jäi kiinnostamaan arkkitehti Wivi Lönnin (1872-1966) suunnittelema jugendtyylinen Mikkelin yhteiskoulu (täällä), joka valmistui Otto Mannisenkadulle 1909. Parasystävän ”oma koulu”, johon aion seuraavalla Mikkelin matkalla tutustua tarkemmin. Viehätyin myös nostalgisesta, vuonna 1916 avatusta Urheilupuistosta eli Urskista. Ja etenkin Raatihuoneenkadun ja Päiviönkadun kulmassa olevasta valkoiseksi rapatusta kioskista, jonka arkkitehti Martti Välikangas (1893-1973) on suunnitellut vuonna 1934. Savolaissyntyinen Välikangas osallistui useiden muidenkin :) julkisten rakennusten suunnitteluun Mikkelissä.

Mikkelissä ei voi käydä törmäämättä marsalkka Mannerheimiin - niin patsaissa ja museoissa kuin katujen ja drinkkien nimissä. Asemalle on jopa museoitu junanvaunu, jota marsalkka armeijan ylipäällikkönä käytti matkustaessaan ahkerasti pääkaupungin ja päämajakaupungin väliä sotavuosina 1939-1946. Museoitu salonkivaunu on auki yleisölle kerran vuodessa 4.6., joka oli Mannerheimin syntymäpäivä. 

Reissulta mieleeni jäi myös kauppakeskus Stellan suojiin onnistuneesti piilotettu ja uudistettu kauppahalli. Entiseen hallin muistan lukuisilta kesäretkiltä, joita teimme 1980- ja 1990-luvuilla viisilapsisen perheemme kanssa Parasystävän perheen kesämökille ensin Mätyharjulle ja myöhemmin Anttolaan. Torireissujen yhteydessä piipahdimme väliin myös kauppahallissa, josta haimme mm. paikallisten pyydystämiä rapuja.

Autokierroksella pysähdyimme lyhyesti myös Kenkäveronniemen entisessä pappilassa, jonka vanha päärakennus oli kauniisti jouluvalaistu. Nykyään Kenkävero on Mikkelin keskeisiä turistinähtävyyksiä ravintoloineen ja käsityöpajoineen. Minua paikassa kiinnosti lähinnä alueen vanhat rakennukset ja pappilan pitkä historia, mutta tällä kertaa ne jäivät vähemmälle tutkimiselle. Toiste sitten :)

Marskia ja mielenkiintoisia rakennuksia. Ystäviä, nostagiaa ja historiaa. Se oli minun Mikkeliäni marraskuussa 2022.

Kalervo Kallio (1909-1969): Mannerheim, 1967

Urskin kioski, 1934

Marsalkan museoitu salonkivaunu

Kenkäveronniemen entinen pappila on yli 150 vuotta vanha.

2 kommenttia:

  1. Taas olet ennättänyt vaikka mitä. Menovinkeiksi: Wivi Lönnin näyttely Arkkitehtuurimuseossa sekä luettavaksi Wivistä ja Hanna Parviaisesta kirjoitettu kirja Wivi & Hanna, kirjoittajina kaksi toimittajaa Leena Virtanen ja Kristiina Markkanen. Ehkä jo olitkin. Designmuseossa olin torstaina, taas voi eläytyä entiseen menneeseen aikaan ja muistella, onko itsellä ollut vuokkoja päällä. Suosittelen myös videon katsomista. Hienosti rakennettu näyttely. Söin myös maukkaan lounaan Café Taitossa. Se onkin Sinulle jo tuttu. Mukavaa 1. adventtia! MK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas hyvistä vinkeistä, MK. Taidamme molemmat olla aikamoisia museorottia :) Terv InnaAnni

      Poista