Vaatimattoman alttarin edessä on matala puinen lavitsa - ruumisarkkua varten - ja lavitsan vieressä odottavat hiekalla täytetty metalliämpäri ja lapio. Alttarin yläpuolella tilaa hallitsee yksinkertainen ja rauhoittava metallinen krusifiksi. Valkoiset kynttilät on sytytetty kahteen kahdeksan haaraiseen, komeaan kynttelikköön.
Seison Leposaaren hautausmaan kappelissa, jota käytetään lähinnä vainajien siunaustilaisuuksissa. Kappeli oli poikkeuksellisesti auki yleisölle Pyhäinpäivän iltana, mikä olikin yksi syy viime lauantain hautausmaaretkelleni (täällä).
Viimeksi olen käynyt sisällä kappelissa viime vuosisadalla tai tarkemmin :):) viime vuosituhannella. Sekä Alma-mummi että Aune-anoppi siunattiin Leposaaren kappelissa haudan lepoon 1980-luvulla. Ja asuessani lapsuuteni hautausmaan vieressä Kulosaaren puistotiellä kävimme siellä joitakin kertoja jouluaaton lyhyessä kirkkojuhlassa. Tai ehkä kävimme. Saattaa olla, että se on ollut vain minun toiveajatteluani…
Jännä, miten paljon kuolemasta puhuessa tulee käytettyä vakiintuneita sanontoja, kuten esim edellä ”haudan lepoon”. Turvallisia sanoja, jotka ”kaikki” ymmärtävät ja hyväksyvät. Miten saman asian sanoisi toisin tai selkokielellä? Oikeastaan ”haudan lepoon” on aika kauniisti ja lohduttavasti sanottu…
Pyhäinpäivän iltana kuolema oli selvästi läsnä hämärässä siunauskappelissa. Puinen lavitsa ja ”arkkuhiekka” muistuttivat konkreettisesti kuolemasta. Kuoleman vahva ja rehellinen läsnäolo pienessä, intiimissä kappelissa tuntui yllättävän pelottavalta. Kaikki me kuolemme - minä ja kaikki läheiseni… Pelottava ajatus - edelleen, vaikka olenkin asiaa omalta osaltani yrittänyt kohdata ja hyväksyä.
Eikä kukaan tiedä koska kukin kuolee, eikä sitä missä järjestyksessä…
Yksinkertaisuudessaan kaunis ja hiljetymiseen kutsuva kappeli!
VastaaPoistaNiinpä, ovi on rakosellaan syntymästämme lähtien, marssijärjestystä emme tiedä, mutta tosiasian tiedostaminen ja hyväksyminen auttavat tilanteen käsittelyä.
Elämää muistetaan taaksepäin, mutta sitä eletään eteenpäin ja tehdään se parhaalla sekä mielekkäimmälle tavalla, minkä osaamme:)
Kiitos Takkutukka, itse en huomannutkaan otsikon ”Ovi auki” viitteellisyyttä :):) Terv InnaVaara
PoistaKävin Leposaaressa pyhäinpäivän aamupäivällä vanhempieni haudalla, jolle laitoin neljä valkoista isoa ruusua. Kappeli on harvoin auki. Muistaakseni vielä se pidetään tänä vuonna itsenäisyyspäivänä sekä jouluaattona auki. MK
VastaaPoistaSiksi juuri halusin mennä katsomaan sitä sisältä. Harvinaista herkkua, vaikka yllätyin tunteideni voimakkuudesta. Terv InnaAnni
Poista