Kävelyä hämärässä

Tykkään kävelystä. Marras-joulukuussa ja vielä tammikuussakin hermostun ja ärsyynnyn mökillä ollessani siitä, että säkkipimeä ympäröi mökin parhaimmillaan ja pahimmillaan jo ennen neljää iltapäivällä !! Siksi kävelylenkit pitää aina ajoittaa aamu-ysin ja ”ilta”-neljän välille, vaikka usein tykkäisin päiväkävelyjen lisäksi mennä lenkille vielä esim seiskan jälkeen. 

Keskiviikkona päätin kokeilla hämärä-kävelyä. Lähdin hämärtyvälle metsätielle Murun kanssa vasta neljältä ja palasin runsaan kolmen kilometrin lenkiltä vähän vaille viisi. Kaupunkilaisena uskalsin lähteä, kun tiesin että tarvittaessa voisin soittaa kännykällä Ukin hakemaan :) Ja varaksi taskulamppu taskuun :)

Keskiviikkona aurinko nousi Salossa klo 9.31 ja laski klo 15.35, joten mökille palatessa oli jo aika hämärää. Mutta lisääntyvästä hämärästä huolimatta näin hyvin kävellä koko matkan. Taivas oli pilvessä, mutta maassa oleva lumi valaisi metsätietä mukavasti. Enkä tarvinnut taskulamppua :)

Hämärässä kävely oli oikeastaan ihanaa. Loppumatkasta aloin tosin miettiä: ”Onkohan täällä susia? Eikä susi ole yöeläin? Mitä teen jos susi tulee vastaan?” 

Mökillä luin netistä, että Varsinais-Suomessa liikkuu useita susia - pääasiassa hämärissä ja yöllä. Sudet ovat viime vuosina raadelleet ja tappaneen mm. lampaita, mutta välttävät yleensä ihmisiä. Viimeksi ne ovat tappaneet ihmisen 1800-luvulla. Jos suden kohtaa, pitää toimia samoin kuin karhun kanssa: Pysyä rauhallisena, poistua paikalta kävellen ja välttää katsekontaktia. (Rauhallisena, joopa joo.) Ja pitää koira kytkettynä, kuten hämärän takia teinkin.

Nyt tiedän kokemuksesta, että ainakin neljältä voin vielä hyvin lähteä tunnin lenkille. Ja sitä paitsi päivä pitenee joka päivä, vaikka hissukseen: Tällä haavaa aurinko nousee joka päivä yhden minuutin aikaisemmin ja laskee kaksi minuuttia myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Eli päivä päivältä valoisuus lisääntyy kolmella minuutilla, ja viikko viikolta vauhti vain kiihtyy. 

Taidanpa jatkaa alkuillan hämäräkävelyjä. Sudet unohtaen…