Siellä ne taas tervehtivät - tutut vaaleanpunaiset vuokot Itä-Helsingin kotimme pihalla. Lumoavan kauniit ja koskettavan herkät ilon tuojat. Entisestään lisääntyneinä ja vuosi vuodelta punaisimpina.
Olen ollut runsaan viikon siivoamassa Itä-Helsingin kotiamme, jonka myynnistä olemme Ukin kanssa viimein päässeet yhteisymmärrykseen. Nyt myös Ukki on henkisesti pystynyt luopumaan ja irrottautumaan entisestä kodistamme. Kodista, jonka olemme yhdessä rakentaneet ja jossa olemme asuneet elämämme tapahtumarikkaat (ja parhaat) vuotemme. Muistojen täyttämä, kaunis ja rakas kotimme, jossa olemme viettäneet lukuisia hauskoja ja lämminhenkisiä illanistujaisia ja perhedinnereitä, juhlineet kymmeniä synttäreitä ja viettäneet monet ristiäiset, rippiäiset ja ylioppilasjuhlat. Kotimme, jossa viisi lastamme ovat kasvaneet aikuisiksi. Jossa on yhdessä ja erikseen naurettu ja murjotettu, iloittu ja surtu, riidelty ja sovittu sekä unelmoitu ja petytty. Ja josta me kaikki - niin vanhemmat kuin viisi lastamme - olemme yli 30 yhteisen vuoden jälkeen ponnistaneet seuraaviin ”koteihimme”.
Siivoamiseni on ollut niin hektistä ja intensiivistä, että en ole edes blogia jaksanut/ehtinyt päivittää :):) Mutta sainpa asunnon siistittyä huippukuntoon. Istutin mm. kymmeniä kesäkukkia parvekkeen ja terassin ruukkuihin. Homma, jonka vuosikausia olen tehnyt vähitellen huhti-kesäkuun aikana, tuli nyt tehtyä parissa päivässä :):)
Jos/kun saamme asunnon myytyä, siirrän näitä minulle rakkaita vuokkoja sekä Salon mökillemme että ehkä ainakin Esikoisen mökille ja Opiskelijatytön puutarhapalstalle. Pitäähän perinteen eli vaalenpunaisten vuokkojen kevätkuvauksen jatkua :):) Olen nimittäin ikuistanut vuokkoja blogiini joka kevät viimeisen seitsemän vuoden aikana (täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä).
Ensi (koronatonta) kevättä ja vuokkokuvia odotellessa...
Onnea talon myyntiin! Parikymmentä vuotta sitten sama hanke osui kohdalle yhtaikaa miehen lähestyvän kuoleman kanssa. Jäin yksin hoitamaan asian päätökseen ja muutin Turkuun yhteiseksi suunniteltuun kotiin. Rankkoja vaiheita...
VastaaPoistaRankkoja muistoja sinulla. Uuteen, yhteiseksi suunniteltuun kotiin muutto yksin tuntuu tosi rankalta. Ilmeisesti kodista on kuitenkin vuosien kuluessa kehkeytynyt sinun oma, turvallinen kotisi - toivottavasti... Aurinkoista kevätkesää Sinulle.
PoistaKiitos toivotuksista. Kuusi vuotta asuin yhteiseksi hankitussa kodissa. Sitten muutin ensimmäiseen ihan omaan huusholliin ja samalla naapurikuntaan. Koti .löytyi!
PoistaHyvä näin :):)
PoistaRohkea ja päättäväinen Sinä! Rankka, tunteita mylläävä ja muistoja pintaan nostattava urakka; mutta nyt se on päätöksineen tehty!
VastaaPoistaPitkän ja yhteisen siivun täyttämässä elämässä tapahtuu kaikenlaista ja aina joskus on tilinpäätöksen aika, mihin se johtaa, sen näyttää loppuelämä. Erilaisten pysyvien tai väliaikaisratkaisujen teon jälkeen on olo kuitenkin itsellä aina ollut helpottunut ja on ollut helpompi muistaa, että rintamasuunta on eteenpäin.
Mutta: oli mukavaa kuulla, että vaaleanpunaisten, suloisten vuokkojen kera askellus kohti kesää jatkuu, kohti uusia seikkailuja ja tapahtumia. Positiivisia sellaisia toivon Sinulle:)
Minä olen henkisesti luopunut yhteisestä, rakkaasta kodistamme nniden parin vuoden kuluessa, jotka olen asunut kaksiossa Punavuoressa. Jäljellä on hyvät ja onnelliset muistot - pääosin. Mutta yllättävän paljon kaihon tunteita herää, kun parin vuosikymmenen aikainen koti nyt konkreettisesti myydään ja näkee myynti-ilmoituksen netissä...
PoistaAika aikaa kutakin....