Kauppias Emil Wainio kuoli tapaninpäivänä 1923 kotonaan Karkussa ”kulkutautiin”. Vuoden vaihteessa paikkakunnalla riehuvaan tautiin - ilmeisesti influenssa - sairastui myös hänen vaimonsa Ida ja kahdesta elossa olevasta lapsesta kotona asuva 29-vuotias esikoistytär Martta. Alkujaan neljästä lapsesta kaksi oli kuollut jo pari vuotta aiemmin, Vieno-tytär 13-vuotiaana koululaisena ja Eino-poika 21-vuotiaana ylioppilaana. Yhdeksän päivää Emilin kuoleman jälkeen kulkutauti tappoi myös Emilin vaimon Idan. Martta-tytär parani, mutta rajun tautinsa takia ei pystynyt osallistumaan vanhempiensa hautajaisiin 12.1.1924. Vanhempia oli saattamassa vain taudilta säästynyt Vilho-veli.
Martta (1894-1975) on isäni Eskon äiti (täällä), ja Emil (2.5.1866-25.12.1923) ja Ida Wainio (14.11.1863-4.1.1924) hänen vanhempansa eli minun isoisovanhempani. Pari vuotta sitten kävin Karkun hautausmaalla, josta löytyvät sekä isovanhempieni että isoisovanhempieni hautakivet (täällä).
Yllä näkyvät Ida ja Emil Wainion valokuvista piirretyt, isokokoiset muotokuvat olivat salin seinällä Martan lapsuudenkodissa, jossa Martta - vanhempiensa kuoltua - asui loppuelämänsä miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Martan kuoltua 1970-luvulla taulut periytyivät hänen pojalleen eli isälleni (joka säilytti niitä kotinsa kellarikomerossa Kulosaaressa), ja isäni kuoltua edelleen minulle.
Parikymmentä vuotta Ida ja Emil ovat tarkkailleet elämää Salon mökkimme seinällä Ukin ja minun makuuhuoneessa :):) Muotokuvat on signeerannut John L. Böök, joka nettitietojen mukaan oli lahtelainen valokuvaaja. Taulut on tehty vuonna 1903, jolloin Ida ja Emil olivat alle 40-vuotiaita, neljän 1-9 -vuotiaan lapsen vanhempia.
Tulipahan koronasta mieleen - kulkutauteja on ollut aiemminkin...
Näin se oli ennen, puhuttiin vain kulkutaudeista. Kuolema oli aina elämän vieressä, kun ei ollut toimivia lääkkeitä. Nyt lasketaan koronan uhreja ja koetaan ne epäoikeudenmukaisuuksina ja epäonnistumisina.
VastaaPoistaKun kyselin omalta isoäidiltäni sukulaisten kuolinsyistä, niin kulkutauti oli yleinen, sitten oli myös mahatauti (olisko ollut syöpä) ja Amerikkaan siirtolaiseksi lähtenyt oli kuollut siellä verenmyrkytykseen, kun kaivostyössä tullut haava oli tulehtunut.
Minä olen tiennyt, että etenkin isäni puoleisten isovanhempieni kummankin lapsuuden perheissä oli ollut paljon kuolemia. Mutta niistä ei ole koskaan puhuttu, vaikka sekä isäni äiti että isä eli suht hyväkuntoisena ja selväjärkisenä lähes kasikymppiseksi. Nyt tuntuu oudolta, vaikka ymmärrettävältä.
PoistaMinäkin olen pitänyt sata vuotta sitten kymmeniä miljoonia ihmisiä tappanutta espanjantautia jonain esihistoriallisena juttuna. Pandemiana, jota ei koskaan ”nykyaikana” voisi tapahtua....