Lontoon värejä

Helmikuisena viikonloppuna Lontoo oli tuulinen, pilvinen ja tositosi kolea - huolimatta lähes kymmenestä lämpöasteesta. Mutta sateilta säästyimme :):) Sukkikset housujen alla, lisävillatakki sekä myssy, korvalaput ja hanskat suojasivat mummia tukalalta tuulelta - nuoriso kulki kevyemmin.

Tällä kertaa liikuin alueilla, jossa kevään merkit olivat vielä vähäisiä: Kirsikkapuut kukkivat vaaleanpunaisina, mutta magnolian kukat olivat vasta puhkeamassa ja lehtipuut ja pensaat vain pienillä hiirenkorvilla. Näin ainoastaan joitakin kukkivia narsisseja ja voikukkia, mutta useamman upean runsaskukkaisen pensaan, jossa ruusumaiset kukat ja nahkeat lehdet (mikä,mikä?).

Mukava, pikkuruinen huoneeni (täällä) oli Peckham Ryessä lähellä Tyttäreni Lontoon kotia (täällä) runsaan tunnin metro/bussi-matkan päässä ydinkeskustasta - värikästä, eläväistä ja monikansallista aluetta. Kuten muutkin Lontoon esikaupunkien ”cityt” myös Peckham-city eli metroasemiem ympäristö tuntuu hukkuvan roskiin. Erikokoisia roska-astioita on kaikkialla, mutta silti kaduilla on kasapäin tölkkejä, pulloja, pahvisia kahvimukeja, sipsipusseja, tyhjiä lounaslaatikoita ja muuta roskaa. Tosin asutetut rivitaloalueet ovat pääosin siistejä ja tauhallisia.

Valtava kaupunki, jossa liikkuminen vie aikaa ja vaatii hermoja. Onneksi Tyttäreni tuntee jo yllättävän hyvin suurkaupungin eri osia ja osaa neuvoa toimivimmat yhteydet. Liikuimme pitkiä matkoja niin busseilla, metroilla, overground-junilla kuin uber-autoilla ydinkeskustan, Peckhamin, Pimplicon, Shoredichin ja Kensingtonin välillä.

GoogleMapit olivat ahkerassa käytössä. Ja tarpeen, vaikka paperikarttaa kannoinkin repussa :):)

Ps. Takkutukalta sain tietää, että komea kukkiva pensas on kamelia. Kiitos!

Peckham Rye Rd early in the Saturday morning. 

Later and in the evenings it’s full of life and people.

Barforth Rd in Peckham