Päivä museossa

Kara Walkerin (s 1969) 13-metrinen Fons Americanus Tate Modernin valtavassa ala-aulassa.

Rakastuin Tate Moderniin - Lontoon nykytaiteen museoon. Tämä maailman suosituin modernin taiteen museo avattiin vuonna 2000 Thames-joen rannalla, vastapäätä St Paulin katedraalia olevan, entisen voimalaitoksen tiloihin. Voimala savupiippuineen on alkujaan rakennettu kahdessa osassa 1947 ja 1963, ja käyttö voimalana lopetettiin 1981. Museon uusi 10-kerroksinen lisärakennus Blavatnik Building avattiin entisöidyn voimalarakennuksen viereen 2016 ja nimettiin Venäjällä syntyneen monimiljonäärin ja museon suurrahoittajan Len Blavatnikin (s 1957) mukaan. 

Huolimatta viime vuosien Lontoon matkoista edellisestä käynnistäni Tate Modernissa on aikaa. Se ajoittuu vuosille ennen museon lisärakennusta, eikä vierailusta ole edes muistikuvaa.

Lauantaina ihastuin välittömästi, vaikka yleensä en tykkää suurista ja ruuhkaisista museoista. Taten fiilis muistuttaa mielestäni Helsingin Oodia (täällä): Kaupungin ydinkeskustassa, rakennuksena mielenkiintoinen ja moderni, sisältä avara ja ilmava. Helposti saavutettava ja lähestyttävä, kaikenikäisten suosiossa, perusnäyttelyt maksuttomia. 

Kävin katsomassa Dora Maarin (1907-97) valokuvanäyttelyn ja ohjaaja Steve McQueenin (s 1969-) lähinnä videoista koostuvan näyttelyn. Kumpikin käsitti useita huoneita sekä valtavasti katseltavaa ja jälkimmäinen myös kuunneltavaa. 

Steve McQueenin videot olivat pääosin seinän kokoisia - jokaisessa huoneessa pyöri keskeytyksettä ja samanaikaisesti 1-4 videota (kesto 5-20 min). Osaa en ymmärtänyt yhtään, osa oli makuuni liian osottelevia, osa häiritsevän äänekkäitä, osa pitkäveteisiä, osa ärsyttäviä. Eniten puhutteli Etelä-Afrikassa kuvattu, maailman syvimmän kultakaivoksen työntekijöiden karmivia työolosuhteita kuvaava video - videona loistava ja sisältö ajatuksia herättävä. Ranskassa syntyneen Dora Maarin valokuvista lisää jatkossa...

Brittiläinen, tummaihoinen Steve McQueen on videotaiteen lisäksi tunnettu elokuvaohjaajana (mm. 12 Years a Skave, 2013). Eikä häntä pidä sekoittaa amerikkalaiseen näyttelijään Steve McQueeniin (1930-80) :)

Kiinnostavien ja aikaa vievien näyttelyiden lisäksi kävin mm. Blavatnik-rakennuksen ylimmässä kerroksessa, josta sekä sisältä että rakennusta kiertävältä ulkoparvekkeelta on tyrmäävät näköalat Lontoon ydinkeskustaan. Ehdottomasti käymisen arvoinen hissijonoista huolimatta. Nautin myös kahvila/ravintolasta Natalie Bell -rakennuksen 6. kerroksessa näköaloineen ja viinilasillisineen. Ja ruuhkasta huolimatta mummille löytyi rauhallinen istuimapaikka :):)

Onneksi :):) museon perusnäyttelyt jäivät käymättä. Onhan seuraavalla Lontoon matkalla hyvä syy vierailla uudelleen Tate Modernissa. Vaikka paljon jäi vielä näkemättä, niin pilvisenä ja tuulisena lauantaina viihdyin museossa aamukymmenestä pitkälle iltapäivään. 

Tate Modern -museon Natalie Bell -rakennus valmistui vuonna 2000 ja

kymmenkerroksinen Blavatnik-rakennus 2016. 

Väliin jää ns turbiinihalli ja kaksi rakennuksia yhdistävää kävelykäytävää/siltaa.

Näkymiä uuden museorakennuksen ylimmästä kerroksesta.