Ilta teatterissa

Olin Lontoossa kolme yötä ja kaksi päivää. Lähtiessä suunnittelin, että yhtenä päivänä kävisin katsomassa nykytanssia. Ennen matkaa ostin netistä umpimähkään lipun Maliphantworks3-nimiseen tanssiesitykseen pieneen teatteriin lähellä Notting Hilliä - tietämättä esityksestä tai teatterista sen enempää. Mutta aika nappiin meni :):)

Kahden tanssijan plastisen rauhallinen esitys oli kaunista ja nautittavaa katseltavaa, vaikka ei ihan täysillä täräyttänytkään. Musiikki oli monotonista, mutta meditatiivisen kiehtovaa. Ja valaistus jännittävine rytmityksineen toimi ikäänkuin esityksen kolmantena tanssijana.

Esityksen nähtyäni luin netistä, että tanssimassa oli aviopari: Dana Fouras ja Russel Maliphant, joista jälkimmäinen oli myös suunnitellut ja ohjannut esityksen. Valaistuksesta vastasi Michael Hulls, jonka kanssa Maliphant on tehnyt yhteistyötä parikymmentä vuotta. Ja että Maliphant on 58-vuotias, mitä en katsomossa istuessani olisi arvannut.

Myös esityspaikka - The Coronet Theatre - oli Kokemus. Se on perustettu 1898, mutta muutettiin jo 1916 elokuvateatteriksi, jona se on toiminut viime vuosiin asti. Vasta viisi vuotta sitten tila otettiin uudelleen teatterikäyttöön ja sitä on entisöity muistuttamaan mahdollisimman paljon alkuperäistä, vanhaa teatteria.

Komea ja ihanan pieni (alle 200 istumapaikkaa), mutta ”juhlallinen” auditorio. Entisaikojen teattereiden tapaan paljon viininpunaista ja paljon samettia. Ja paljon sokkeloita sekä epämääräistä hämäryyttä. Pisteenä iin päälle pitkien, kapeiden käytävien ja portaiden perälle oli piilotettu ihastuttava salabaari pianoineen ja keikkuvine tuoleineen.

Tykkäsin esityksestä, tykkäsin teatterista ja tykkäsin baarista :):) Ja ilokseni sain jakaa kokemuksen kahden tyttäreni kanssa...

Näkymä salabaarista.