lauantai 12. tammikuuta 2019

Ryijyn paikka


Lähes 15 vuotta sitten syksyllä 2004 tein Taina Otsamon (täällä) suunnitteleman oranssin sydänryijyn. Viimeiset hapsut valmistuivat joulunpyhinä 2004, jolloin telkkarittomalla Salon mökillä kauhuissamme kuuntelimme radiosta tietoja Thaimaan jättitsunamista. Pitkään ryijy kulkikin mielessäni tsunamiryijynä.

Otsamon ryijy oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ryijy, jonka olen itse tehnyt. Sen pinta on kauniin elävä, koska sen tekemiseen käytettiin eri värien lisäksi eri paksuisia lankoja. Tykkään ryijystä edelleen tosi paljon. Yli 2 metriä pitkä ja 20 cm leveä ryijy oli vuosia Tammarin kotimme portaikossa, kunnes erään remontin yhteydessä se joutui varastoon odottamaan sopivampia päiviä (täällä).

Nyt ne päivät ovat tulleet :):) Pitkulainen sydänryijy sopii paremmin kuin hyvin Punavuoren kaksion olohuoneeseen sohvan ja partsin oven väliin - mistelin viereen. Vaikea vaan tajuta, että ryijyn tekemisestä on jo15 vuotta...



4 kommenttia:

  1. Värit ja ryijyn pitkulainen muoto hykerryttävät. Kauan sitten nuorena kotiäitinä minäkin solmin ryijyn. Ainekset sain vanhemmiltani joululahjaksi, aviomies järjesti langat monivärisiin nukkiin. Aina ryijy on löytänyt paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muniakin kiehtoi juuri ryijyn jännä ja erilainen muoto. Ja sen tekeminen oli tosi kivaa, kun työ piteni silmissä...

      Poista
  2. Kauniit värit ja kiva malli. Olen haaveillut ryijyn tekemisestä, mutta siihen haaveiluun se on jäänyt kuten niin moni muukin asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveet ovat tärkeitä - toteutumattominakin. Jos ei uskalla haaveilla - ajatellen etteihän ne koskaan toteudu - tappaa paljon sisäänsä...

      Poista