Pontuksen sinisimpukat herkullisessa leipäkuoressa
Sunnuntaina Ukki tuli mökiltä käymään Helsingissä ja oli automatkan jälkeen nälissään. Päätimme kokeilla jotain Punavuoren/Eiran lukuisista korttelikapakoista. Valintaa tosin rajoitti sekä pyhäpäivä että mukanamme ollut Muru-koira. Osa lähistön kapakoista ovat sunnuntaisin kiinni, ja osaan, kuten Pietarinkadun Cenraliin (täällä) jonne ensin kokeilimme, ei päästetä koiria.
Onneksi Centralin kulman takaa Kapteeninkadulta löytyi ravintola Pontus, joka jopa mainostaa itseään koiraystävällisenä kapakkana. Kom-teatterin entisen ravintolan paikalle vuosi sitten avattu Pontus (täällä) osottautui muutenkin nappivalinnaksi. Ja kahdelle löytyi pöytä, vaikka useimmat ruokailijat kuulostivat varanneen pöydän etukäteen. Kertonee ravintolan suosiosta, eikä ihme - olimme Ukin kanssa molemmat tyytyväisiä ruoka-annoksiimme.
Ukki päätyi leipäkuorella peiteltyihin sinisimpukoihin. Simpukat ja etenkin niiden liemi maistuivat Ukille, ja ihanan pehmeä, mutta kivan rapea leipäkuori vei minun sydämeni. Vähän kuin naanleipää, jonka mauttomuutta (ja koostumusta) rakastan yli kaiken. Minä toivoin ruokaisaa salaattia. Ja päätin riskeerata, vaikka suomalaisissa ravintoloissa ruokasalaatit ovat usein olleet pettymyksiä. Riski kannatti, sillä Pontuksen vuohenjuustosalaatti päärynän ja pinjansiementen kera oli napakymppi. Ihanan kypsää ja pehmeää vuohenjuustoa, tuoreita sopivasti öljyttyjä rucolan lehtiä, päärynää ohuina rapsakkaina siivuina ja pehmennettyinä paloina sekä makeita kirsikkatomaatteja. Ja kun sain vielä maistella Ukin leipäkuorta. Ja kun Muru rauhoittui mukavasti nukkumaan jalkojeni viereen. Ja kun riesling oli kylmää...
Tulen toistekin - koiran kanssa tai ilman. Tosin Muru ei tarjoilijoilta saamiensa herkkupalojen jälkeen taida päästää minua ohittamaan Pontusta...
Onneksi Centralin kulman takaa Kapteeninkadulta löytyi ravintola Pontus, joka jopa mainostaa itseään koiraystävällisenä kapakkana. Kom-teatterin entisen ravintolan paikalle vuosi sitten avattu Pontus (täällä) osottautui muutenkin nappivalinnaksi. Ja kahdelle löytyi pöytä, vaikka useimmat ruokailijat kuulostivat varanneen pöydän etukäteen. Kertonee ravintolan suosiosta, eikä ihme - olimme Ukin kanssa molemmat tyytyväisiä ruoka-annoksiimme.
Ukki päätyi leipäkuorella peiteltyihin sinisimpukoihin. Simpukat ja etenkin niiden liemi maistuivat Ukille, ja ihanan pehmeä, mutta kivan rapea leipäkuori vei minun sydämeni. Vähän kuin naanleipää, jonka mauttomuutta (ja koostumusta) rakastan yli kaiken. Minä toivoin ruokaisaa salaattia. Ja päätin riskeerata, vaikka suomalaisissa ravintoloissa ruokasalaatit ovat usein olleet pettymyksiä. Riski kannatti, sillä Pontuksen vuohenjuustosalaatti päärynän ja pinjansiementen kera oli napakymppi. Ihanan kypsää ja pehmeää vuohenjuustoa, tuoreita sopivasti öljyttyjä rucolan lehtiä, päärynää ohuina rapsakkaina siivuina ja pehmennettyinä paloina sekä makeita kirsikkatomaatteja. Ja kun sain vielä maistella Ukin leipäkuorta. Ja kun Muru rauhoittui mukavasti nukkumaan jalkojeni viereen. Ja kun riesling oli kylmää...
Tulen toistekin - koiran kanssa tai ilman. Tosin Muru ei tarjoilijoilta saamiensa herkkupalojen jälkeen taida päästää minua ohittamaan Pontusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti