Kiitos Katveista

Kirjoitan ja kuvitan omaa blogiani ahkerasti - pääosin itseni iloksi. Olen huono verkostuja, ja tosi passiivinen some- ja blogimaailmassa. Kiitos kuitenkin teille, jotka ajoittain kommentoitte tekstejäni. Lyhyitäkin terveisiä on yllättävän kiva saada ja lukea. Itse seuraan joitakin blogeja säännöllisesti, mutta kommentoin toisten tekstejä tosi harvoin.

Katveita-niminen blogi (täällä) on yksi suosikeistani. Kirjoittaja ei paljasta henkilöllisyyttään, mutta kertoo olevansa opettaja ja tutkija, joka blogissaan etsii elämän lepopaikkoja, katveita:

”On mahdollista, etteivät tärkeimmät asiat tapahdu suunnitellusti tai suurilla väylillä, siellä missä kaikki ovat. On mahdollista, että ne löytyvät sivusta, varjosta, mistä niitä ei osaa etsiä. Sellaisista paikoista kirjoitan: niissä on iloa, kauneutta ja hiljaisuutta.”

Kirjoittaja onnistuu tavoitteessaan. Katveita on rauhoittava ja sopivasti (ei tyrkyttävästi) ajatuksia herättävä blogi, joka on upeasti kirjoitettu ja kauniisti taitettu. Juuri sellainen blogi, jota luen ja katson mielelläni. Ja blogi antaa myös minun elämääni lepopaikkoja. Kiitos.

Väliin Kirjoittaja kertoo lukemistaan kirjoista ja kirjaa blogiinsa tuttujen runoilijoiden puhuttelevia runopätkiä, kuten marraskuussa kuolleen Helena Anhavan (1925-2018) aprikointia elämäntehtävästämme:

Elää elämänsä

ja elämän mittaan toipua siitä -

sitä voi kyllä sanoa elämäntehtäväksi.