Sateen jälkeen

Elän kevään puutarhassa - pääasiassa pienemmässä ja hallittavassa kaupunkikodin puutarhassa. Mökin piha on tänä keväänä ollut Ukin temmellyskenttä - puutarhasuunnittelijoita, työmiehiä ja traktoreita.

Itähelsinkiläisen paritalomme vehreässä pihassa minua viehättää parvekeseinustan köynnöshortensiat, joihin pitkän odotuksen jälkeen on ilmestynyt useita nuppuja, pation reunassa viihtyvät villiintyneet rodot, joiden lilanvärisiä kukkia saan kesäkuun alussa hetken ihailla, villiintyneen takakulman valtava tuoksujasmiini, jonka perimme tontin entiseltä omistajalta - alkujaan lienee 1950-luvulta - ja oven vierustan iso ruokapöytä, jossa suurperheemme kokoontuu pari kertaa kesässä. Listaa voisin jatkaa, sillä eläkepäivinä olen alkanut kunnostaa puutarhaa ja täyttää pihaa omilla pikku aivoituksillani...

Rakastan tulppaaneja. Muistaisinpa sen myös syksyllä, kun sipulit tulisi piilottaa maahan. Loppukesästä olen usein jo väsynyt puutarhan hoitoon tai on ulkomaanmatkaa tai... Tekosyitä riittää. Tulppaanit harvoin kukkivat samasta sipulista uudelleen. Ei ainakaan minun pihallani. Mutta onneksi näin käy välillä, ja saan syyslaiskuudestani huolimatta myös tänä vuonna ihailla rakastamiani kukkia.

Puutarhassani komeilee kymmenkunta hohtavanoranssia tulppaania, jotka eilisaamun sateen jälkeen pistivät parastaan.