keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tangoa tungoksessa

Maija Astikaisen tangon alkeis/alkeisjatkossa Käpylässä. Valtavasti väkeä - tungokseen asti - ja naisia kolmannes enemmän kuin miehiä. Vaihtojono ulottui koko pitkän seinän mitalle. Pisin ikinä. Onneksi vaihdot sujuivat yllättävän jouhevasti, eikä odottavan aika tullut liian pitkäksi.

Perusaskelta (hiii-das, hiii-das, nopea,nopea), oikeaa ja vasenta käännöstä ja aloitusaskelta. Alkeisjatkossa harjoiteltiin avausta, jolloin nainen astuu normaalisti oik jalalla taakse (hidas), minkä jälkeen vas jalka eteen miehen oik sivulle kääntyen askeleen lopussa terävästi miehen rinnalle rintamalinja menosuuntaan (hidas) ja kaksi nopeaa askelta eteenpäin miehen rinnalla (nopea,nopea). Tämän jälkeen mies kääntää naisen sähäkästi takaisin eteensä (hidas, hidas) ja nainen astuu nopeat normaalisti taaksepäin menosuuntaan.

Lopussa Maija opetti kivan kieputusaskelluksen, joka lähtee naisen astuessa oik jalalla ensimmäisen hitaan takaviistoon vasemmalle (!), jatkaa kääntyen miehen oik rinnalle ja astuen toisen hitaan taaksepäin vas jalalla mutta tulosuuntaan (mies astuu samoin takaisin tulosuuntaan). Molemmat jatkavat rintarinnan kaksi nopeaa edelleen taaksepäin tulosuuntaan, nainen astuu vielä yhden hitaan oik jalallaan samaan suuntaan. Seuraavalla hitaalla mies pyöräyttää naisen editseen toiselle puolelleen (ja kääntyy itse takaisin menosuuntaan), jolloin nainen palaa vas jalan päälle ja pyörähtää vas päkiän päällä, jolloin hänellä on selkä taas menosuuntaan, mutta miehen toisella puolella, ja astuu kaksi nopeaa taaksepäin ja palaa lopuksi miehen eteen.

Kahden miehen ja yhden naisen viennissä koin tanssin helppoutta ja aistin löytäväni yhteisen sävelen viejän kanssa - nautinnollisia tanssikokemuksia. Muiden kanssa tango oli harjoittelevaa hapuilua. Alkeissahan oltiin, joten täysin odotettavaa. Kohdalle osui myös kaksi vanhaa konkaria, joista toinen on ainakin vakiparinsa kanssa erittäin hyvä tanssija, mutta aina kun hän osuu kohdalleni, hän löytää läjäpäin korjattavaa askelistani. Alkuun se tuntui kivalta " näkee vuokseni vaivaa, kun viitsii neuvoa", mutta eilen jatkuva virheiden oikaisu alkoi jo potuttaa.

Toinen konkari oli kuukausien poissaolon jälkeen paikalla, ja yllätyin hänen vientitaidoistaan. Muistikuvissani - ehkä vuoden takaa - hän oli hyvä ja taitava viejä, mutta nyt menosta oli tango kaukana. Ihan mukava ja naurava mies, mutta hänen viennissään huomasin konkreettisesti että ehkä minä todella olen vuoden aikana edistynyt...

Uudet haljasnahkapohjaiset tanssitossut tuntuivat taivaallisilta, joskin nahan venyttyä ehkä hivenen liian suurilta (UK 7, US 7,5 ja EU 40,5).

2 kommenttia:

  1. Eikös olekin kiva havaita, että se viejä joka oli oppien alussa niin taitava, niin taitava, ei enää vastaakaan sinun "vaatimustasoa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hivelee itsetuntoa... Ja ikäänkuin palkinto ahertamisesta: olen todella oppinut. Se kun tapahtuu niin salaa, että oma käsitys laahaa herkästi jäljessä...

      Poista