Porukka Pastiksessa

Lauantaina herkuttelimme Lontoontytön Aasiaan muuton - lentää parin viikon kuluessa Lontoosta Bangkokiin - kunniaksi ravintola Pastiksessa (täällä). Vinkin ravintolasta äkkäsin Muistikirja-blogin Mammalta (täällä).

Tällä kertaa olimme liikkeellä kutistetulla porukalla, sillä mukaan pääsivät Mummin ja Lontoontytön lisäksi Juniori sekä Opiskelijapoika Tyttökaverin ja yhdeksänkuisen Max-pojan kanssa. Kuuden hengen pöytämme oli katettu sisääntulon ja baarin väliin, mikä sopi meille mainiosti. Samassa tilassa olevat kaksi pikkupöytää olivat ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tyhjiä, joten ei tarvinnut pelätä että Maxin siirtely sylistä toiseen tai mahdollinen kitinä häiritsisi muita ruokailijoita.

Pääruokina söimme hummeria pastan ja rapukastikkeen kanssa, härkätartaria tryffelikreemillä ja päivänkalaa eli keltaotsa-ahventa. Hummerissa on tunnetusti vähän syötävää, mutta kastike ja pasta lumosivat Opiskelijapojan. Juniori tykkäsi tartaristaan niin että hotkaisi annoksen ennenkuin muut olivat ehtineet edes haarukoihin tarttua. Paras annos taisi kuitenkin olla Tyttökaverin kokonaisena paistettu kala - muhkea, mehevä ja rapeakuorinen.

Alkuun tilasimme tryffeliöljyssä paistettuja ranskalaisia muistellen lempikapakkaamme Espanjan Corunassa (täällä). Perunat olivat ok, vaikka eivät päihittäneet espanjalaisia serkkujaan...

Pastiksesta jäi hyvä mieli. Ravintola on sopivan intiimi ja kivan sokkeloinen. Tunnelma kodikas ja kutsuva, palvelu rentoa. Tarjoilija löysi takahuoneesta jopa oikean kokoisen ruuvimeisselin, jotta Opiskelijapoika sai avattua Maxin leikkipossun vatsan patterien vaihtoa varten. Tulipahan testattua mihin kaikkeen palvelu venyy :):) Ja Max kesti loistavasti yli kaksituntiseksi venähtäneen aikuisten herkutteluhetken. Sitä edesauttoi se, että ravintolassa suhtauduttiin alle vuoden ikäiseen ruokavieraaseen loistavasti - siitä lisäpisteitä.

Pastis on viehättävä paikka, jonne haluan palata, vaikka kaunis hummeriannokseni ei tällä kertaa ihan korkeita odotuksiani lunastanutkaan.