Susan tango 2

Keskiviikkona Susan tangotreeneissä Vantaalla. Vähän väkeä ja vähän osaajia, toisin kuin edellisessä Susan tangossa (täällä). Pirjo loukkasi polvensa viimeviikkoisissa tanssiharkoissa, joten tavallisesti iloisena hyörivä ope joutui nyt vain istumaan ja katsomaan vierestä, kun Susa prässäsi kurssilaisia.

Susa keskittyi opettamaan musiikin tulkintaa ja vartalon kiertoa. Vaikeaa, vaikeaa ja vaikeaa, varsinkin kun enemmistö meistä oppilaista oli vasta alkeisjatkolaisia. Keskityttyäni kolme tuntia Susan komennuksessa sekä seuraamiseen että omaan tanssiini että musiikin kuunteluun aloin pikkuhiljaa hahmottaa, että näiden kolmen asian yhdistäminen on sittenkin mahdollista.

Tanssitaipaleeni alussa kaikki energia ja huomio meni askelkuvioiden opetteluun - viejä ja musiikki tuntuivat lähes sivuseikoilta. Seuraavassa vaiheessa (jossa pääosin olen edelleen) aloin vähitellen hahmottaa viejän eli tanssipartnerin merkitystä, ja opin seuraamaan viejää ja tanssimaan hänen rytmissään ja ohjauksessaan. Ja nauttimaan PARItanssista. Vasta nyt - neljän vuoden harjoittelun jälkeen - lähestyn hitaasti kolmatta vaiheetta, jossa opettelen omien askelieni ja viejän seuraamisen rinnalla kuuntelemaan musiikkia, ja mahdollisesti täydentämään yhteistä tanssia omalla tulkinnallani.

Susa opetti kuulemaan ja kuuntelemaan musiikista mm. taukoja ja hidastuksia, ja ilmentämään niitä omassa tanssissa eli tulkitsemaan musiikkia. En ole musiikkinaisia, joten alkuun Susan musiikkipuhe kuulosti hebrealta. Vasta vähitellen tauot ja hidastuksen alkavat tulla osaksi tanssiani - pikkuisen ja tietenkin viejän ehdoilla. Susan mukaan tangomusiikissa on myös "bikinijaksoja", joita en vielä hahmota alkuunkaan. Tajuan kuitenkin, miten paljon musiikin kuuleminen ja kuunteleminen parin kanssa lisää yhdessä tanssimisen nautintoa.

Kiitos Susa! Vaikka alkuun meinasinkin kyllästyä, kun en oikein ymmärtänyt enkä osannut. Mutta sain jujusta kiinni...