Tyyny tyylillä

Sain viimein viimeisteltyä keväällä Ihan kaikki kotona -blogin (täällä) innoittamana kutomani tyynyn (täällä). Löysin kirpputorilta parilla eurolla tyynyn, jonka 50x50 senttinen sisätyyny sopii täydellisesti neuletyynyyni.

Käytin Novitan Isoveli-lankoja, jotka jäivät yli pari vuotta sitten neulomastani raitapeitosta. Yksinkertaistin yllä mainitun blogin tyynyohjeen kuvioita omien kykyjeni mukaiseksi. Loin 144 silmukkaa puikoilla nro 5 ja jatkoin työtä 80 cm:n pyörrepuikoilla kunnes sain 50x50 cm:n neliötyynyn.

Tyyny löysi heti paikkansa kaupunkikodin löhösohvan nurkasta.

Lisää tangoa

Lauantaina taas tangoa. Mutta - pikkusen väärässä ryhmässä. Luin netistä, että Helsingin tanssikurssit (täällä) järjestää suomalaisen lavatangon iltapäivän. Lavatango tarkoittanee tanssilavoilla tanssittavaa tangoa. Yrityksistäni huolimatta en löytänyt ilmoituksesta kurssin tasoa, joten kuvittelin meneväni keskitason tangokurssille. Vaan toisin kävi. Iltapäivä oli tarkoitettu jatkotason tanssijoille! Tuli pupu pöksyyn, ja mietin poislähtöä. Mutta olin jo maksanut ja äkkäsin pari tuttua Maijan keskitason kursseilta, joten päätin jäädä.

Aika vaikeaa ja hermostuttavaa oli yrittää keskitason tanssitaidoilla seurata jatkotason viejiä. Harmi ja häpeä pukkasi päälle "ajatteleekohan tuo, että miks toi osaamaton on tänne tullut". Mutta sinnikkäästi päätin yrittää, kun Puistokulmaan asti olin tullut. Onneksi parhaat - loistavat - tanssijat eivät osallistuneet parin vaihtoon.

Kun ensimmäinen kierros oli menty, mieleni vähän tasaantui "nyt kaikki viejät ainakin tietävät tasoni, ja osaavat suhtautua tai olla suhtautumatta". Ja niin siinä kävi. Hienotunteisimmat viejät jaksoivat asettua tasolleni, joku jopa rauhallisesti neuvoa, mutta ärhäkämmät yrittivät puskea läpi omia monimutkaisia kuvioitaan.

Yllätyksekseni pystyin hermostuksestani huolimatta oppimaan. Mukaavat ja osaavat Kari ja Merja Filpus kiinnittivät erityistä huomiota tanssiasentoon. Merja korosti naisen aktiivista ja jäntevää roolia seuraajana. Naisen tehtävä on odottaa vientiä ja viennin kimmoittamana liikkua energisesti ja määrätietoisesti. Mieheen ei saa tukeutua eikä hänessä roikkua!

Hartiat rentoina ja alhaalla - tiukka jänteys ja kannatus lantiossa ja jaloissa. Kumpikin seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja pysyy omalla puolellaan. Kyynärpäät kropan etupuolella. Naisen vas käden kyynärpää ei saa törröttää miehen kyynärpään ulkopuolella. Naisen kädet kevyinä ja rentoina. Naisen selkä on ikäänkuin lievästi kaarella - kuin halaisi paria - jolloin selkä painaa miehen oikeaa kättä, mikä on miehen viennin kannalta oleellista.

Jokaisella askeleella - myös ohitus- ja sivuaskeleilla - on tärkeä painaa kantapää lopuksi maahan ja siirtää paino kokonaan uudelle tukijalalle. Minä pakkaan herkästi astumaan varsinkin nopeat askeleet vain päkiöillä, joten vaatii erityishuomiota. Helpottuu, kun muistaa Katin vinkin ja askeltaa etenkin taka- ja sivuaskeleet jalkaterä hiukan ulospäin. Pitkät askeleet. Polvet selvästi koukussa - korostuu pyörähdyksissä.

Avauksissa nainen avaa itseään tosi vähän - kääntää ikäänkuin vain lanteitaan auki - säilyttäen vartalokontaktin yläkropassa. Karin ja Merjan mukaan naisen pää ei käänny menosuuntaan, vaikka sekin olisi mahdollista. Kun päätä ei käännä, vartalokontakti on helpompi säilyttää ja avaus pysyy riittävän kapeana.

Jatkossa pysyn vielä keskitasolla, vaikka taitavia viejiä tulee ikävä...

Roosaa Töölössä

Opiskelijapoika muutti keväällä Tyttökaverinsa ja pikku-Maxin kanssa Töölön torin liepeille. Joten Mummi leikkeilee tänä talvena usein Töölössä - nelikuista kärräten ja nukuttaen.

Kaunis ja asettunut kaupunkimiljöö. Viimeksi olen viettänyt näillä seuduilla aikaa 1950- ja 60-luvuilla, jolloin Alma-mummi asui vuosia Sandelsinkadulla. Silloin alle kymmenvuotiaalle tutuksi tulivat Sandelsinkadun Adlon-elokuvareatteri (nykyään liikuntakeskus), Runeberginkadun ja Pohjoisen Hesperian kadun kulmassa sijainnut jätskikahvila - oliko nimi Primula? - ja nykyisen biljardisalin paikalla ollut Ritzin elokuvareatteri. Ja tietenkin Töölön kirkon alapuolella edelleen oleva leikkipuisto seisomakaruselleineen.

Eilisellä Max-lenkillä ihailin tasapainoista ja kauniin roosan väristä Töölön kirkkoa (Äitimuorin vihkikirkko) ja Döbelninkadun upeita pensashortensioita. Lyhyen kadun pieniä viheralueita hoitanee todellinen hortonomi, koska aiemminkin olen kaupunkikävelyllä pysähtynut ihailemaan kadun kukkaloistoa (täällä).

Lenkkeily Maxin kanssa jatkunee ensiviikolla...

Tangokädet

Tangossa naisen käsien "oikea" asento ja paikka näyttää muuttuvan opettajan mukaan. Puhumattakaan tanssipartnereista, joista jokainen tuntuu kannattelevan raamia ja käsiään eri tavalla. Osa viejistä haluaa neuvoa naistakin ohjaten mm. naisen vas käden paikkaa - ja neuvothan vaihtelevat laidasta laitaan. Yksi haluaa, että tuntee selvän vasteen naisen peukalosta olkapäänsä edessä, toinen toivoo kevyttä kosketusta olkapään takana jne.

Useimpien opettajien mukaan - ymmärtääkseni - naisen oikea ja miehen vasen käsi ovat parin keskellä - kyynerpäät vartaloiden etupuolella - kämmenet vastakkain ja sormet kevyesti koukussa toistensa ympärillä naisen leuan korkeudella. Ja pyöreässä, ryhdikkäässä raamissa, mutta hieman kapeampana kuin valssissa.

Miehen oikea käsi on tukevasti naisen selässä - käsivarsi alaviistoon eli käsi on alempana kuin kyynerpää - ja hieman alempana ja keskemmällä kuin muissa vakiotansseissa, ei kuitenkaan selkärangan toisella puolella. Sormet yhdessä ja suorassa.

Naisen vasemman käden paikka on minulle ongelmallisin. Tuntuu, että jokaisella opettajalla - kuten viejälläkin - on erilaisia ohjeita käden "oikeasta" paikasta. Eilen Käpylän tangotreeneissä Maija näytti minulle henkilökohtaisesti naisen vasen käden paikan. Maijan mielestä paras tanssituntuma saadaan, jos naisen vasen käsi lepää kevyesti miehen oikean olkapään päällä eikä takana.

Pari viikoa sitten Katin treeneissä Kati tuli tangoa tanssiessani korjaamaan vasempaa kättäni ja asetti sen miehen olkapään yläosan taakse. Tanssijan paritanssiblogissa (täällä) Jyrki kirjoittaa, että kaikissa vakiotansseissa, myös tangossa, naisen tulisi lukita vasen kätensä miehen hauis- ja olkalihaksen yhtymäkohtaan.

Pari vuotta sitten kävimme Ukin kanssa pari kertaa Eilan tangon alkeistunneilla. Eila suositti naista pitämään vasenta kättään siten, että käsivarren sisäsyrjä nojaa miehen olkavarren yläosaan ja kämmenen sisäreuna tukee miehen olkapään taakse, peukalo alaspäin ja irti kämmenestä. Filpuksen Merjan mukaan tämä ote kuuluu kilpatanssiin, ei tanssilavoille. Merjan mielestä paras käden asento löytyy, kun naisen käsivarsi myötäilee kevyesti miehen olkavartta ja kämmen asettuu siihen kohtaan mikä on luontevaa parin kokoeron, läheisyyden ym. kannalta.

Eli tyylejä riittää myös taitureilla. Tärkeintä lienee yhteinen tukeva raami, jota kumpikin kannattelee, sekä miehen selkeä vartalo-vienti ja naisen käsien oma kannatus ja keveys vastetta unohtamatta.

Mökkilenkki

Keksittiin Murun kanssa tänään uusi runsaan tunnin mittainen kävelylenkki. Yleensä kierrämme samoja tuttuja reittejä - lyhimmillään puolituntisen Ingan talolle ja pisimmillään runsaan parituntisen metsätielenkin. Tämä uusi reitti kääntyy hieman ennen lapsiperheen taloa vasemmalle alas järvenrantaan ja kiemurtelee rehevän metsärinteen ja kaislaisen järven välissä. Yllättäen kapeaa hiekkatietä ei ole edes merkitty Googlen karttaan...

Tänään palasin takaisin päätielle samaa reittiä, mutta saattaa olla että hiekkatie kiertää lenkin ja palaa päätielle hieman edempää...

Mopopojalle

Eilen ajettiin Murun kanssa Saloon ja tutkittiin matkalla kaksi kirpputoria: Radiokirppis (täällä) ja Aarresaari (täällä). Molemmat isoja ja hyvin hoidettuja itsepalvelukirppiksiä - molemmissa myös edullinen kahvila ja lemmikit tervetulleita. Tykkään enempi Radiokirppiksestä, vaikka minun tarpeisiini siellä myydäänkin liikaa lastenvaatteita. Tampereen reissulla piipahdin nopeasti Tampereen Radiokirppiksellä, joka vaikutti Salon serkkuaan pimeämmältä ja ankeammalta.

Radiokirppikseltä mummin matkaan lähti itsetehty, käyttämätön (?) pikkupojan kauluri kahdella eurolla. Hyvää ja tasaista työtä, mutta moottoripyörä hurmasi Mummin lopullisesti. Toivotaan että hurmaa myös nelivuotiaan...

Valkeaa mökillä

Tänään satoi räntää. Ei lunta, vaan räntää. Ensiräntä. Saloon ajaessani lämpötila laski mökin kolmesta asteesta puoleen asteeseen ja tien pientareilla näkyi valkoista kevyttä lumiräntää.

Mökin ympäristössä kallioita peitti vain valkea jäkälä, joten ensilunta odotellessa...

Syksyä mökillä

Luonto hellii tänä syksynä. Kuiva syksy sopii mökkiläiselle ja helpottaa elämää. Siirtyminen sisältä ulos ja päinvastoin ei vaadi mahdottomia manööverejä. Aamu valkenee kahdeksan jälkeen ja pimeä alkaa laskeutua ennen seitsemää. Tällä valomäärällä pärjää vielä loistavasti - ei tietoakaan kaamoslamasta.

Luonto hehkuu. Siellä täällä sinnittelee yksinäisiä syyskukkia, joista jokainen tulee huomatuksi ja ihastelluksi. Tienpientareiden hohtavan punaiset metsämansikan lehdet ilahduttavat kävelijää. Jokunen hämmentynyt sinitiainen tutkii pihapiirin linnunpönttöjä.

"Kakkasiko Muru?" - Päivän Tapahtuma.

Näkymiä Tampereelta

Näkymä hotelli Tammerista

Lokakuun Suomi-retkemme suuntautui Tampereelle. Yövyimme perinteisessä hotelli Tammerissa (täällä), joka tosin nykyään on osa Radisson blue -hotelliketjua. Tilava ja kaunis 6. kerroksen kulmahuone, josta upeat näkymät Koskipuistoon ja Tammerkoskelle.

Päivällä syötiin vuohenjuustosalaattia ja hampurilaista kodikkaassa Pannu ja Huone -bistrossa (täällä) lähellä Särkänniemeä. Rento tunnelma ja ystävällinen isäntä. Lapsiystävällinen - isännän syyslomaa viettävä pikkupoika kertoi valmistaneensa salaattini. Illalla herkuttelimme kehutussa ravintola C:ssä (täällä) - mm. herkullista peuraa vuohenkääpäkastikkeella ja kanttarellijäätelöä kumppanina valkoviinimarjahyydykettä. Menuuseen kuuluneet viinit sai halutessaan puolikkaina annoksina, mikä ei kaikkialla enää onnistu! Tarjoilu oli ystävällistä, vähäeleistä - jopa etäistä - ja suht tyhjästä ravintolasta huolimatta yllättävän hidasta - jopa innotonta. Ihmetellessämme ravintolan nimen alkuperää tarjoilijaan tuli eloa hänen kertoessaan sen tulevan hänen nimestä - Christina.

Tampereesta jäi hyvä mieli. Rauhoittavia vanhoja punatiilisiä tehdasrakennuksia ja upea värikäs ruska. Koivutkin olivat kauniin keltaisia, toisin kuin pääkaupunkiseudulla, jossa ruskasta ovat tänä vuonna vastanneet lähinnä vaahterat ja pienemmät pensaat.

Näkymä Pyynikin kahvilasta.

Tango tips 3

Lauantaina treenattiin pitkä iltapäivä fuskua ja tangoa Puistokulmassa porilaisen HappyDance-tanssikoulun (täällä) Katin ja Joonaksen ohjauksessa. Tosi mukavat opet ja looginen opetustapa. Ja taas tasaparit! Lopuksi oli tunti musiikin tulkintaa - uutta ja valaisevaa.

Katin mukaan alkeisryhmässä tangoa opetetaan tanssimaan hajuraon kanssa, mutta sinisellä keskitasolla parin tulisi jo tanssia tukevassa vartalokontaktissa. Paino pidetään päkiöillä ja pari nojaa A-asennossa toisiaan vasten oikeat rinnat vastakkain (palleakontakti) - pää suorana selkärangan jatkona. Nainen pysyy koko ajan miehen oik puolella, vielä selvemmin kuin valssissa. Etukeno alkaa jo jaloista, eikä vasta vyötäröstä. Parin lantiot ja hartian seutu pidetään irti toisistaan, ja jaloille jätetään selkeä liikkumatila. Tangossa paino siirretään aina selvästi jommalle kummalle jalalle. On tärkeää, että myös mies tuntee kummalla jalalla naisen paino on.

Naisen vas kämmen on miehen olkapään takana olka- ja hauislihaksen yhtymäkohdassa sormet yhdessä. Käsivarsi lepää kevyesti liimattuna miehen oik olkavarren päällä. Näin nainen tunnistaa miehen ohjaavan liikkeen myös käsivarren kautta.

Naisen astuessa taaksepäin jalkaa kurkotetaan lonkasta lähtien, ja uudelle tukijalalle astutaan varpaiden kautta pyörittäen. Vasta lopuksi vartalo siirretään astuvan jalan päälle ja vanha tukijalka imaistaan uuden viereen. Eteenpäin astutaan kantapään kautta ja paino siityy heti askeleen mukana. Taaksepäin astuessaan nainen astuu suoraan taakse reidet toisiaan hipoen, mutta jalkaterää - ei jalkaa - voi pitää hieman auki ulospäin, jolloin tuntuma lattiaan on vakaampi ja sivuaskelten astuminen helpottuu.

Joonaksen mukaan mies askeltaa milloin hitaita ja milloin nopeita omaan rytmiinsä. Joonas ei korostanut vartalonkiertoa hitaissa askelissa, enemminkin hän esitti että mies astuu nopeat askeleet hieman vartaloaan kohottaen - ikäänkuin vauhtia ottaen - ja kiertäen vartaloaan siten, että toinen kylki johtaa askellusta, ja nainen seuraa liikettä omalla vartalollaan.

Tango alkaa kiehtoa - viimein.

Hetki hautuumaalla

Torstaina ajettiin Ukin kanssa yli 200 kilometriä Helsingistä Vammalan Karkkuun nähdäksemme vielä pystyssä olevan Karkun mummin kotitalon Palvialan kylässä (täällä). Reissun aattona äkkäsin, että voisimme käydä myös isovanhempieni haudalla. Vammalan seudulla on monta kirkkoa ja hautausmaata, mutta Pertti-serkulta sain hautapaikan tarkat koordinaatit: Karkun hautausmaa, sankarihautojen alapuolella, pari riviä järvelle päin.

Ja sieltähän hauta löytyi - siistinä ja hyväkuntoisena. Yli 80-vuotias Essi-täti on kuulemma käynyt haudalla viime kesää lukuunottamatta joka kesä. Pertin vinkistä löysin lähistöltä myös isoisovanhempieni haudan.

Kaunis pieni hautausmaa ja komea satavuotias kivikirkko, jonka dramaattiseen historiaan kuuluu toimiminen punaisten linnakkeena sisällissodan aikana huhtikuussa 1918. Hienot näkymät kahdelle eri järvelle. Siellä Aarne ja Martta lepäsivät vierekkäin ohikiitävien junien pauhatessa, kuten olivat eläneetkin Karkun aseman kupeessa.

Mieleenpainuva hyvä hetki hiljaisella hautuumaalla.

Isäni äidin eli Karkun mummin vanhemmat 

kauppias Emil (1866-1923) ja waimonsa Ida (1863-1924) Wainio

Isäni vanhemmat Aarno (1897-1976) ja Martta (1894-1975) 

Tampereen helmi

Käytiin Ukin kanssa parin päivän retkellä Tampereen suunnalla Karkussa katsomassa isovanhempieni kotitaloa (täällä) ja heidän hautaansa Karkun hautausmaalla. Samalla matkalla tutustuttiin hienolla paikalla Näsijärven rannalla sijaisevaan Näsilinnaan eli Milavidan palatsiin (täällä), joka on runsas vuosi sitten avattu uudelleen yleisölle lähes 17 vuoden tauon jälkeen.

Onneksi Tampereen kaupunki päätti kunnostaa ja entisöidä surkeaan kuntoon päässeen rakennuksen, sillä lopputulos on upeaa katseltavaa. Upea on myös palatsin pysyvä näyttely, joka kertoo Pietarista 1836 Finlaysonin tehdasta johtamaan tulleen patruuna Wilhelm von Nottbeckin perheen kiehtovan tarinan. Patruunan johdossa tehdas kasvoi parin kymmenen työntekijän pikkuverstaasta kahden tuhannen työläisen yhdyskunnaksi omine asuntoloineen, kouluineen ja kirkkoineen. Näyttely aatelisperheestä on koottu ja laitettu esille taitavasti ja mielenkiintoisesti - nykytekniikkaa hienosti hyväksikäyttäen.

Milavidan rakennutti Peter von Nottbeck, joka oli yksi patruunan seitsemästä Suomessa syntyneestä pojasta. Vastavalmistuneeseen palatsiin muuttivat kuitenkin vain Peterin perheen neljä pientä lasta Iris ja Andree sekä kaksoset Alfred ja Olga, sillä lasten Olga-äiti kuoli lokakuussa 1898 kaksosten synnytyksen yhteydessä ja Peter-isä seuraavana keväänä umpisuolentulehdukseen. Lapset asuivat palatsissa hoitajineen kolme vuotta - asuen tämän jälkeen mm. setänsä luona Lielahden kartanossa. 

Nottbeckin suvun jäsenet jättivät 1900-luvun alussa yksi toisensa jälkeen Tampereen ja Suomen. Suku myi Milavidan palatsin Tampereen kaupungille vuonna 1905, jolloin nimi muutettiin Milavidasta Näsilinnaksi. Entisen palatsin tiloissa toimi Hämeen museo vuoteen 1998 asti.

Nottbeckien laaja suku liittyy monin tavoin teollisuuden kehitykseen Tampereella ja sen ympäristössä - mielenkiintoisia yksityiskohtia mm. Esa Hakalan blogista (täällä).

Karkku

Karkku on minulle Karkun mummi ja taata sekä isäni kotitalo, jossa hän syntyi 1926, josta hän lähti Helsinkiin opiskelemaan 1946 ja jossa hänen vanhempansa asuivat mummin kuolemaan asti eli vuoteen 1975.

Minä vietin 1960-luvulla Siskon kanssa aurinkoisia lomia Karkun syreenien reunustamalla pihalla, Taatan kaupan tiskin takana ja ylämaan leikkimökillä (täällä). Kaupunkilaistyttöinä olimme innoissamme, kun saimme pumpata vettä pihakaivosta, ihmetellä vintiltä löytyneitä Essi-tädin vanhoja mustia nukenvaunuja ja lukea Poikien seikkailukirjaston kirjoja isämme lapsuuden ajalta.

Taatan kuoleman jälkeen 1976 talo kauppoineen huutokaupattiin, enkä ole käynyt talolla sen jälkeen. Tänään käytiin Ukin kanssa. Talon toinen pääty oli tyhjillään, toinen selvästi asuttuna - ja siistimpi. Pihanpuolen iso veranta oli tallella, vaikka sisäänkäynti tieltä pihalle oli siirretty. Upeat syreenit olivat poissa, samoin kadunpuoleiset pensasaidat, mutta tien toisella puolella oleva hevospaalu oli tallella :):) Iso talo oli kaikinpuolin pienempi ja vaatimattomampi kuin lapsuuden muistikuvissani.

Tuttua oli ohikiitävän junan ääni, joka palautti mieleen Karkun mummin omintakeisen hiljaisen ja lempeän yninän, joka ilmaisi hänen keskittyneen omiin arkipuuhiinsa.

Syyspäivä

Aurinkoa ja lämpöä lähes 10 astetta - ja lokakuun loppu!

Puolukkaa piirakassa

Tätä herkullista, yksinkertaista ja rasvaista piirakkaa on meillä tehty 1980-luvulta alkaen aina syksyisin. Piirakkaa paistaessani mieleeni palautuu aina syyskuu 1986, jolloin piirakka jäi uuniin kun tuli kiire Kätilöopistolle synnyttämään kolmatta tyttöäni (täällä).

Maanantaina herkuteltiin mökillä kaksin Ukin kanssa, ja loppu tarjoillaan tänään kun Opiskelijapojan pieni perhe tulee kaupunkikotiin syömään.

200 g pehmeää voita tai margariinia
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja 

1 litra puolukoita ja 1-2 dl sokeria 

Voi, sokeri ja jauhot nypitään taikinaksi, josta 3/4 painellaan leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaa. Paistetaan 225 asteessa noin 10 min, minkä jälkeen sokeroitu puolukkasurvos ja murustettu taikinan loppu levitetään piirakan päälle. Paistetaan vielä noin 30 minu"uttia. Herkutellaan vaniljajäätelön kanssa.

Alkujaan taisin saada reseptin Veljen ex-vaimolta, liekö hänkin edelleen leipoo samalla ohjeella. 

Ukin Unelma

Tätä Ukki on suunnitellut ja odottanut vuosia. Vihdoin rantasaunan remontin yhteydessä hän sai toteutettua unelmansa. Ja on kuulemma vielä nautittavampaa kuin kuvitteli.

Nyt käydään aamupaljussa, päiväpaljussa, iltapaljussa ja saunapaljussa, kuten kuusivuotias innokas paljupoika totesi koekäyttäessään Ukin paljua Mummin villamyssy paljuhattuna. Ukin Poika! Selvennykseksi mainittakoon, että kuvassa lähes seiskytvuotias innokas Ukki oma paljuhattu päässään :):)

Puupinta saa tänään vielä mustan värin kylkeensä...

Tuttu Fiskars

Fiskarsin ruukkialue on vuosien kuluessa tullut tutuksi. Mökiltä Fiskariin huristaa idyllisiä pikkuteitä pitkin puolessa tunnissa, joten viimeisten 30 vuoden aikana ollaan vähintään pari kertaa vuodessa pistäydytty ruukkikylässä. Näyttelyissä, käsityöpajoissa ja -kaupoissa, leikkipuistoissa tai maalaismarkkinoilla (täällä). Joskus vain sorsia ruokkimassa tai lämpimiä korvapuusteja maistelemassa taikka herkuttelemassa pitemmän kaavan mukaan esim. Wärdshusissa (täällä). Kaksin Ukin kanssa tai suuremmalla perheporukalla, väliin ystävien tai ulkomaalaisten vieraiden kanssa.

Aamupäivällä haettiin pikkupojat omalta mökiltään, jätettiin vanhemmat remonttihommiin ja suunnattiin poikien ja koirien kanssa Fiskariin. Tänään ylivoimaisesti ihaninta oli kieppua vanhan veturin kyydissä. Ihmeellinen Veturi - jaksaa ihastuttaa vuosikymmenestä toiseen. Jo 1980-luvulla ajoimme oman pesueemme kanssa vartavasten Veturia tutkimaan.

Toiseksi ihaninta oli vaeltaa syksyisen joen rannassa, ihmetellä tukkivenettä, juosta kopisevalla puusillalla ja tuijottaa vaahtoavaa koskea. "Miks toi vesi muuttuu valkoiseksi?" Kurkistaa oven raosta lukittua vanhaa paloasemaa: "Mummi, mä nään palomiesten naulakon!"

Kivaa oli myös herkutella joen toisella puolella olevan kahvila Laundryn lämpimillä ja kosteilla korvapuusteilla. Pojille tuorepuristettua appelsiinimehua ja vanhuksille kahvia. Onneksi Laundry avataan sunnuntainakin kymmeneltä, eikä vasta puolen päivän aikaan kuten muut Fiskarin nähtävyydet ja kuppilat. Sopii lasten kanssa liikkuville!

Syksyinen koirien ja lasten ulkoilutusretki, josta Ukki ja Mummikin nauttivat.

Fuskua leikiten

Viimein on tapahtunut se mistä olen haaveillut vuosia. Välillä usko toiveeni toteutumiseen on ollut täysin murskana, mutta uudelleen olen noussut ja jatkanut sinnikkäästi punnertamista kohti tavoitettani - tanssitaitoa. Runsaat neljä vuotta...

Eilen tanssimme aina yhtä innostavan Pirjon ohjauksessa kolme tuntia fuskua Puistokulman jatkoryhmässä. Mukaansa tempaava, tasaparinen ryhmä iloisia aikuisia. Ja silloin sen äkkäsin: minähän OSAAN tanssia!

Minun ei enää tarvitse laskea joka askelta ja yrittää ennalta-arvailla "mitähän kuviota tuo viejä nyt yrittää". Pystyn heittäytymään tanssikumppanin ohjattavaksi, liidellä perhosen lailla (ainakin mielikuvissani) monimutkaisiin kiemuroihin. Askeleet tulevat (ainakin pääosin) selkäytimestä, kokemuksesta, rytmistä, lihasmuistista - mistä lie. Osaan ja saan - annan itselleni luvan - nauttia sydämen kyllyydestä musiikista ja liikkeestä - tanssin ilosta.

Kevyt askel oikealle, sitten vasemmalle ja ja lopuksi lyhyt nopnop-askel oikealla taakse. Musiikkia kuunnellen ja rytmirikoilla leikitellen. Painopiste päkiöillä. Viejän herkässä ohjauksessa.

Viitisen vuotta sitten katselin taitavia kädenalitanssijoita kadehtien ja harmittelin mielessäni: "Miksi en nuorempana opetellut tanssimaan, nyt se on jo liian myöhäistä." Mutta vanhakin voi kokeilla uutta ja oppia - innostua ja jopa hullaantua.

Köynnöskatto

Kaupunkikodissa löhöpaikkaani sohvan nurkassa reunustaa rehevä kultaköynnös. Se on viihtynyt samalla paikalla lähes 30 vuotta - ja samassa purkissa.

Vuosien saatossa olen joitakin kertoja joutunut leikkaamaan köynnöksen aivan klaniksi - joskus kuivumisen ja kerran mullassa eläneiden pikkuötököiden takia. Kerran jo luulin menettäneeni koko kukan, mutta sieltä juuripaakun keskeltä sitkeä köynnös vaan puski vihreää. Ehkä viiden vuoden välein olen lisännyt tai vaihtanut ruukkuun multaa, mikä onkin operaatio kun ruukku on parin metrin korkeudessa ja köynnös kietoutunut pylväsrakenteisiin...

Rakastan kultaköynnöstäni. Kaunis, sisustuksellinen ja helppohoitoinen! Ja oleellinen osa olohuonettamme ja löhönurkkaani.

Kokemuksia Keravalta

Lauantaina olin yksin kaupungissa. Olin ajatellut löhötä sohvannurkassa Muru kainalossa koko päivän. Tanssisivustoja selatessa huomasin, että Keravan tanssiharrastajat Taitokolmio (täällä) järjestää kolmetuntisen alkeisvalssia ja -tangoa Keravan keskuskoululla. Aikeissa oli ollut kokeilla Taitokolmiota - joku tanssikaveri oli kehaissut - joten ajatus tanssista alkoi kiehtoi enemmän kuin sohvanvaltaus. Ja alkeisryhmä tuntui oivalta tavalta tutustua uuteen seuraan. Ja kun treeniaikakin passasi eli kahdesta viiteen iltapäivällä.

GoogleMaps auki ja suunta Keravan keskuskoululle. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Lahden moottoritieltä Keravalle käännyttäessä mittavat tietyöt myllersivät maastoa ja sekoittivat Googlen kartan. Etsimäni Sibeliustie katosi ja katkeili. Useiden harhaanajojen ja kahden opastuken jälkeen löysin lopulta perille - viime tingassa.

Ystävällinen aktiiviseuralainen opasti minua seuran tavoille kertoen että treenit on tarkoitettu vain seuran jäsenille "mutta tutustu nyt ekan kerran ilman jäsenyyttä". 15 euroa kolme tuntia. Onneksi ei kaiken eksymisen jälkeen käännytetty ovelta!

Paikalla oli kolmisenkymmentä harjoittelijaa, pääosin aloittelijoita. Pikku hiljaa paikalle valui lisää miesviejiä - seura-aktiiveja? - ja saatiin tasaparit. Tiina Ranta opetti selkeäsanaisesti hitaan valssin ja tangon perusaskelia korostaen viennin ja seuraamisen tärkeyttä. Tätä harjoiteltiin mm. askeltaen parin kanssa ainoastaan vartalokontaktissa kädet vapaina. Opettaja korosti miesten määrätietoisen ja selkeän viennin tärkeyttä "make it or fake it".

Kiva, hyväksyvä ja oppimaan kannustava tunnelma. Perusaskellukseni ja seuraamistaitoni saivat vahvistusta - tarve joka tuntuu olevan pohjaton. Ehkä eksyn toistekin!

Keräkoira

Muru 3,5 vuotta - juuri trimmattuna

Heinähullu

Tykkään heinistä - luonnossa ja ruukussa, puutarhassa ja tienpientareella. Aiemmin Ukki leikkasi pitkät heinät, jotka kasvavat mustikan varpujen seassa järvelle viettävällä mökkirinteellä. Nykyään jätämme heinät yhteisymmärryksessä leikkaamatta - ja nautimme molemmat niiden levollisesta huojumisesta kesätuulessa ja kauniista kellastumisesta syksyn saapuessa.

Viime vuosina olen ostanut Salon torilta keväällä pari heinätupsua ja istuttanut ne isoihin ruukkuihin mökin takaterassille. Tänä vuonna heinätupsut ovat pursuneet upeita punertavia tähkiä. Kaunista!

Isä ja tytär

Mäntyharjulla kesällä 1982

Tango tips 2

Lauantaina olin Karjalohjan Päiväkummussa kuusi tuntia tanssikussilla - tangoa, fuskua, valssia ja rumbaa - pääosin sinistä keskitasoa. Kivasti väkeä, mutta ei merkittävää uutta oppia. Mutta minähän tykkään aina kertauksesta - oikeasti. Ja mukava oli tanssia opettajien ohjauksessa ja bonuksena tapasin joitakin tuttuja sekä Hesan että Littoisen kursseilta.

Jotakin uutta painui muistiin, lähinnä tangosta, joka tällä haavaa on minulla kierroksessa. Pyrin nimittäin keskittymään aina joitakin kuukausia erityisesti yhteen tanssiin, vaikka käynkin samanaikaisesti muiden tanssien kursseilla. Runsaat kolme vuotta sitten aloitin foksista ja fuskusta, seuraavana oli rumba, ja sitten hidas valssi. Pitkään panttasin tangoa - se on tuntunut jotenkin niin vaikealta. Mutta nyt on tangotreenien vuoro! Ja hetkittäin alan jopa nauttia tangon hurmasta.

Mitä minä tänään koulussa opin? Ensinnäkin otso-käännöksessä polvet pidetään suorina ja astuvan jalan jalkaterä ulospäin auki eli akuankkana. Itse käännös tehdään astuvan jalan päkiällä toisen jalan levätessä tämän kyljessä. Käännytään aina astuvan jalan suuntaan eli oik jalalla astuessa käännytään oikealle ja vasemmalla vasemmalle.

Toiseksi tangoa tanssittaessa mies pitää oik kättään hieman alempana ja keskemmällä eli lähempänä naisen selkärankaa kuin muissa vakiotansseissa. Nainen ei saa painaa päätään miehen kaulalle, vaan kannattelee sitä ylväästi selkärankansa jatkeena.

Ja nainen kurottaa taka-askeleeseen aina ensin jalalla - lonkasta lähtien - ja yläkroppa seuraa perässä vasta miehen ylävartalon työnnöstä.

Väriä elämään

Blogini 2015

Vuoden 2015 tammikuussa tein kivan katsauksen edellisen vuoden 2014 suosituimmista blogipostauksistani (täällä). Tämän vuoden tammikuussa suunnittelin samaa, mutta alkuvuoden sairastelun ja toipumisen touhussa asia unohtui. Tartunpa katsaukseen nyt - parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vuonna 2015 blogini kaksi ylivoimaisesti suosituinta postausta olivat paljastus Kirppisblogistani (täällä) ja Mummin mussut -niminen postaus (täällä), jossa on siluettimaiset valokuvat Pikkupojista Tukholman Vasa-museossa. Pikainen onnistunut oivallus eläväisistä pojista.

Tammikuun luetuin juttu oli siis yllä mainittu Kirppisblogi-postaus, jossa kerroin avaavani kirppisretkistäni ja -ostoistani kertovan blogini lukijoille (täällä). Alkujaan kirjoitin blogia vain itselleni listaten muistiin kirpputoreilta ostamani vaatteet ja tavarat hintoineen. Toiseksi eniten lukijoita tammikuussa keräsi Keltaista kehiin -sisustuspostaus, jossa kuvailin kahta Marimekon keltaista pöytäliinaa (täällä).

Helmikuussa huomattiin postaus, jossa kehuin pienestä kulosaarelaisesta kioskista ostamaani juustosämpylää (täällä), sekä valokuva kevään ensimmäisistä lumikelloista (täällä). Maaliskuun ehdoton suosikki oli kirjoitukseni hitaasta foksista (täällä), vaikka uudelleen lukiessani en ymmärrä jutusta mitään eikä todennäköisesti lukijatkaan...

Huhtikuussa luettiin roihuvuorelaisen joutsenparin munasta (täällä) sekä pikapyrähdyksestäni Ahvenanmaalle (täällä). Toukokuussa tykättiin postauksesta, jossa kerroin syöpään kuolleen Elinan koskettavasta kirjasta (täällä) sekä jutusta arkisesta seikkailustani Helsingin Kalliossa (täällä). Kesäkuussa huomiota keräsi kaksi tanssikertomustani - toisessa kuvailin pettymyksiäni Pavin tanssilavalla (täällä) ja toisessa mukavampaa menoa Merimelojien majalla (täällä).

Heinäkuun suosikkeja olivat jutut Pikkupoikien värikkäästä viikosta mökillä Mummin ja Ukin hoivassa (täällä) sekä ensikertalaisen innostuksesta Valasrannan tanssileirillä (täällä). Elokuu oli blogissani hiljainen - ahkerimmin tutkittiin kaunista valokuvaa kaupunkikotimme lasikkoon katetusta ruokapöydästä (täällä). Eikä syyskuussakaan ollut ruuhkaa - eniten kävijöitä keräsi postaus mökillä aloitetusta sauna- ja piharempasta (täällä). Lokakuussa lukijoita kiinnosti kuvaus ihanasta merenrantahuoneistosta lyhyellä Porton visiitillämme (täällä) sekä kaksi vanhaa valokuvaa 88-vuotiaasta enostani (täällä) - postaus, jonka julkaisin vain pari kuukautta ennen enoni kuolemaa.

Marraskuun ylivoimainen voittaja oli Mummin mussut -postaus (täällä), kaukana perässä - mutta kakkosena kuitenkin - keikkui postaus suosikkiblogeistani (täällä). Joulukuussa lukijoita kiehtoi kaksi eläimistä näpättyä valokuvaa: toisessa tuntematon poni seisoi Helsingin keskustassa (täällä) ja toisessa Opiskelijatytön Chloe-koira kurkkaili mökin ikkunasta (täällä).

Tanssia, lapsenlapsia, matkoja, remonttia sekä kukkia, koiria ja lintuja. Kuvannee hyvin vuottani...

Polvisukat

Äitimuori on toivonut ohuita villapolvisukkia, jotka voisi vetää yöksi jalkaan ehkäisemään ja lievittämään suonenvetoa. No meikäpä tarttui heti puikkoihin. Sukkien värit määräytyivät lankavarastoni perusteella. Onneksi olin juuri saanut Opiskelijatytöltä kassillisen "ylijäämälankoja", joista löytyi riittävästi punaista, lilaa ja valkoista.

Heidin Omin pikku kätösin -blogista (täällä) löysin sopivan ohjeen, jota noudatin tarkkaan ja jonka kopioin alle. Kolmosen puikot ja lankojen paksuus vastasi Novitan Nalle-lankaa.

Luo 72 silmukkaa, jotka jaetaan seuraavasti:
1. puikko: 22 silmukkaa
2. puikko: 14 silmukkaa
3. puikko: 14 silmukkaa
4. puikko: 22 silmukkaa

20 kerrosta 2o,2n joustinneuletta ja sen jälkeen sileää neuletta noin 15 cm tai omanmielen mukaan. 

Kavennukset puikoilla 1. ja 4.
1. kavennus: 1. puikolla 13 silmukkkaa oikein, 2 oikein yhteen, loput 7 silmukkaa oikein
4. puikolla 7 silmukkaa oikein ylivetokavennus ja loput 13 silmukkaa oikein. Sitten 10 kerrosta sileää.
2. kavennus: 1.puikolla 13 s oikein, 2 oikein yhteen, 6 oikein
4.puikolla  6 oikein ylivetokavennus ja 13 oikein. 10 kerrosta sileää
3. kavennus: 1.puikolla 13 s oikein, 2oikein yhteen, 5 oikein
4.puikolla 5 oikein, ylivetokavennus, 13 s oikein. 10 kerrosta sileää
4. kavennus: 1.puikolla 13 s oikein, 2 oikein yhteen, 4 oikein
4.puikolla 4 s oikein, ylivetokavennus 13 s oikein. 6 kerrosta sileää
5. kavennus: 1. puikolla 13 s oikein, 2 oikein yhteen, 3 oikein
4. puikolla 3 s oikein, ylivetokavennus, 13 s oikein. 6 kerrosta sileää ja jälleen kavennus. 

Eli reunimmaiset silmukat vähenee koko ajan, ja kavennukset loppuu kun jokaisella puikolla on 14 silmukkaa.

Kavennuksia tule yhteensä 8 kertaa. Loppukavennuksien väliin tulee 6 välikerrosta.
Viimeisen kavennus kerroksen jälkeen tein vielä 18 kerrosta sileää.

Sitten kantalappu, tässä se on 28 kerrosta,
kantalapun kavennuksissa 12 silmukkaa keskelle

Kantalapun reunoista poimitut silmukat:16 s
Kiilakavennukset joka toinen kerros, kunnes kaikilla puikoilla 14 silmukkaa. 

Kärjessä leveä nauhakavennus eli joka toisella kierroksella 1. puikon lopussa 2 yhteen ja 1 o - 2. puikon alussa 1 o ja 2 yhteen - 3. puikon lopussa 2 yhteen ja 1 o - 4. puikon alussa 1 o ja 2 yhteen kunnes puikolla on 6 s, minkä jälkeen kavennukset joka rivillä kunnes puikolla on 2 s, jolloin lopetus.


Hyvät tuli ja Muori ilahtui,mutta suonenvedon vähenemisestä en tiedä...

Upea aamu

Hieno syksyinen aamu-usva, jonka läpi valo ja aurinko pusertuvat päiväksi.

Kaiken kruunaa joutsenparvi, joka kaartaa uljaasti sumun keskeltä - 

tätä en tosin saanut kuviin ikuistettua. 

Buggi uudistuu

Ensin jotain vanhaa: Joka askeleelle rullataan päkiöiden kautta ja joka askeleella kantapää painetaan selkeästi lattiaan. Kantapään painantaa lisätään lonkan lievällä muljautuksella latinalaistanssien tapaan, jolloin kantapään paino maahan ikäänkuin korostuu. Varpaita ei askeltaessa tarvitse nostaa irti lattiasta, mutta nosto näkyy ja tuntuu polvissa. Naisen ykkösaskel taakse on korostetun painokas ja hidastettu (ykk-siii) ja nainen viipyy kantapäällään kunnes mies antaa vetovihjeen kämmenellään.

Sitten jotain tuttua: Käsivarret irti vartalosta, kyynerpäät vartalon etupuolella, käsivarret koukussa kyynärpäistä. Naisella ranne on suorassa linjassa kyynärvarren kanssa ja sormet suorassa alaspäin taittuen rystysten kohdalta, peukalot vapaina. Jari opasti miehille käsien pusku- ja koukkuasennot eli työntö- ja veto-otteet. Puskuasennossa miehen kämmenet ovat suorana ulospäin ja koukkuasennossa miehen sormet (ei peukalo) ovat kevyessä koukussa naisen sormien ympärillä sivulta.

Ja lopuksi se uusi: Jari Aaltonen (täällä) kertoi, että perusbuggin askellus on muuttumassa. Tärkein muutos näkyy tanssiparin asennossa. Uusien oppien mukaan pari pyrkii mahdollisimman paljon tanssimaan toisilleen eli rintamalinjat vastakkain. Aloittaessa kumpikin astuu ykkösaskeleen taakse (nainen oikealla ja mies vasemmalla jalalla) - työntövaste käsissä - ja kakkonen astutaan paikalla (nainen vasemmalla jalalla), kolmosen nainen astuu oikealla jalallaan eteen (mies paikallaan) - vetovaste - ja nelosen nainen astuu vasemmalla jalalla paikallaan.

Naisen kiertäessä viejää hän astuu toisen ja neljännen askeleen vasemmalle sivulle pitäen rintamalinjan miestä kohti eikä kääntyneenä vinosti kiertosuuntaan kuten aiemmin on opetettu. Eli ykkönen taakse, kakkonen sivulle, kolmonen eteen viejää kohti ja nelonen sivulle, jolloin naisen vartalo on koko ajan miestä kohti. Vasemmasta käännöksestä tullessaan nainen astuu - uuden ohjeen mukaan - oik jalalla miestä kohti (eikä jatka sivulle miestä kiertäen) ja sitten vas jalalla vasemmalle sivulle. Oikeassa käännöksessä nainen ohittaa miehen tämän oikealta ja käännöksen jälkeen jatkaa oik jalalla taka-askeleeseen kuten entisissäkin ohjeissa.

Miksi buggin askellusta on muutettu? Yritin kysellä, en saanut selkeää vastausta... Muotijuttuja - ehkä?

Kaksikko kylässä