Hei Heinäkuu

Työssä käydessäni heinäkuu oli lomakuu, jolloin pyrin elämään ilman aikatauluja. Sen huomasi saavuttaneensa, kun ei enää tiennyt mitä viikonpäivää elettiin. Jokainen päivä oli juhlapäivä - tiistai ei eronnut lauantaista. Ukin johdolla valmistauduttiin päivän kohokohtaan - ruokailuun - ja herkuteltiin pitkään ja rauhassa. Aina jälkkärin kera. Usein pöydässä oli myös varhain leskeksi jäänyt Äitimuori ja lasten yökylään tulleita kavereita, välillä Sisko tai Parasystävä perheineen. Aurinko paistoi ja kärpäset pörisi.

Eläkkeellä ollessani heinäkuu ei ajan käytön suhteen merkittävästi eroa helmikuusta. Mutta arkinen elämä kesäisellä mökillä on sosiaalisempaa ja luontohakuisempaa - enemmän ulospäin suuntautunutta. Vieraita käy vähän, mutta aikuiset lapset kumppaneineen ja lapsineen piipahtavat tiheästi.

Sisä- ja ulkotilan välinen raja häviää. Elämä siirtyy ulos - kahvitellaan ja syödään usein pihalla. Pöytäliinat levitetään aamuisin pihapöydille ja riippukeinut ripustetaan pihapuihin. Savustusuuni ja rannan nuotiopaikka ovat ahkerassa käytössä. Ukki ja nuoriso saunovat joka ilta (paitsi tänä kesänä, kun saunaa remontoidaan), Mummi säästeliäämmin. Aamu-uinnit palaavat ohjelmaan, kunhan remonttimiehistä päästään.

Aurinko paistaa ja kärpäset pörisee - edelleen. Ja villiviinit kipuavat punamultaseinää...