Viime vuonna hankkimani Mårbackan pelargonia voi paksusti ja kukkii runsaasti. Vaikka en ole erityinen viherpeukalo, olen pari vuotta yrittänyt saada osan partsin pelarkuista talvehtimaan. Meillä ei ole mitään talviviileää paikkaa, joten nostan kukat yksinkertaisesti syksyllä vain partsin lasikkoon, joka on huonekäytössä ja -lämpötilassa koko talven.
Useimmat pelarkuistani ovat voineet sisälasikossa hyvin ja jopa kukkineet joulukuuhun asti, mutta tammi- ja helmikuun aikana herkkähipiäisimmät ovat kuolleet. Viime talvesta selvisi vain tämä Mårbacka ja pari kolme muuta peruspelarkuuta, jotka nyt kaunistavat kaupunkipihaamme.
Mårbackaa kehutaan, eikä syyttä. Toissa keväänä hankitusta keskikokoisesta taimesta on talvehtimisen jälkeen sukeutunut oikea kaunotar. Kukat puhkeavat yllättävän myöhään - vasta juhannuksen jälkeen - mutta sitäkin runsaampina. Yksittäiset kukkatertut kestävät kauniina pitkään ja kukkien rusehtumista tapahtuu vähän.
Minustakin taitaa olla tulossa todellinen Mårbacka-fani.
Myös partsin riippapelarkuut voivat edelleen upeasti ja päätyristikon villiviini on rehevöitynyt ja luomassa raikasta syysasuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti