Koira kyläilee

Opiskelijatyttö lensi eilen Meksikoon ja Chloe-koira asettui Ukin ja Mummin hoitoon. Tyttö kiertää kaksi kuukautta Poikakaverinsa kanssa Meksikkoa, Kuubaa ja Väli-Amerikkaa, ja Muru saa ilokseen pitkäaikaisen leikkikaverin. Onneksi koirat tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään. Seitsenvuotias espanjanvesikoira Chloe pitää kääpiösnautserin sopivasti alakynnessä, mutta innostuu herkästi myös riehakkaaseen painiin pennun kanssa.

Kahden koiran samanaikainen ulkoilutus on Mummilta vielä "vähän" hakusessa. Hermostumista on välillä vaikea välttää. Tytön kanssa käytiin harjoituslenkillä ja Mummi sai tytöltä paljon arvokkaita neuvoja ja vinkkejä. Mummi hämmästyi, miten rauhallisesti, määrätietoisesti ja osaavasti tyttö ohjaili koiria - Muruakin, joka tytölle kuitenkin on vieraampi.

Pahan hetken varalle Mummilla on taskussa "mölypurkki", mutta useimmiten Chloellekin riittää tiukka ja tomera Ei. Koirissa Mummilla on sopivasti arjen pieniä haasteita - ei liian pakkotahtista eikä liian stressaavaa. Ja onneksi Ukki auttaa eikä yhtään stressaa. Ukin hitaudessa ja "kuuroudessa" on etujakin.

Alunperin - noin 15 vuotta sitten - kun perheeseemme hankittiin ensimmäinen koira Osku, Mummi oli kaikkea muuta kuin koiraihminen (lapsuuden perheessäni oli vain omatoimisia, itsenäisiä ja kehrääviä kissoja) ja vannotti Ukkia ja Opiskelijatyttöä, joka silloin oli runsaat kymmenen vuotta: "Muistakaa, että te sitten hoidatte täysin itsenäisesti koiran ja ulkoilutatte sitä säännöllisesti ilmoista ja kiireistä riippumatta ja ...." Mummin hämmästykseksi ja Mummista häiriintymättä tyttö ja Ukki hoitivat ja ulkoiluttivat koiraa kuuliaisesti, innokkaasti ja mielellään. Ja tytöstä kasvoi rakastava ja osaava koiraihminen.

Viimeistään Murun myötä Mummistakin on kuoriutunut intohimoinen koiraihminen tai tarkemmin muruihminen. Joka toki tykkää ja hellii varakoira Chloeakin.