torstai 20. maaliskuuta 2014

Sisko Ihanainen


Siskon mies oli eilen matkoilla ja oli juhlistanut siippansa vuosijuhlia jo etukäteen. Varsinaisena juhlapäivänä me muut läheiset päätimme järjestää synttärisankarille yllätyspäivän - ohjelmaa aamupalasta iltamyöhään. 

Päivä onnistui yli odotusten. Kaikilla osallistujilla, joita isosiskon lisäksi olivat Siskon tytär (toinen asuu ulkomailla), Äitimuori ja Siskon kolme läheisintä ystävätärtä, tuntui olevan superhauskaa. Päivä päättyi pitkään iltaan Korkeavuorenkadulla sijaitsevassa ravintola Juuressa. Positiivinen yllätys! Sapakset eli suomalaiset tapakset - joita aiemmin olen vieroksunut - olivat yllättävän maukkaita. Parhaasta päästä olivat taimen punaherukan ja lakritsin kanssa, herneblini ja punajuurimousse. 

Illalla Sisko esitteli monivuotiselta, rakkaalta työtoveriltaan saamaansa onnittelukorttia, johon ystävä oli leikellyt sankaria kuvaavia adjektiivejä. Voimaannuttava kortti, jonka Sisko aikoo kehystää muistoksi. Kortin innoittamina jokainen juhlavieras etsi adjektiivien joukosta kolme, jotka valitsijan mielestä kuvaavat parhaiten päivänsankaria. Eniten kannatusta saivat adjektiivit Rakas, Säkenöivä ja 100% Sinä. Upea Siskoni! Minä isosiskona valitsin hieman proosallisemmin eli Siskoni on Lempeä, Pätevä ja Ainutlaatuinen.

Illan kruunasivat sydämelliset puheet, kupliva naisten nauru ja pari ihanaa laulua (toinen taiturin esittämä herkkä rakkauslaulu, toinen raikuva ja innokas onnittelulaulu). Hellyttävää oli myös nähdä, miten 85-vuotias Äitimuori ja 60-vuotias Sisko pitivät lähes koko illan toisiaan lämpimästi kädestä. Ne muistot, ne muistot!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sisko 60 v.


Pieni perhe - äiti, isä ja vajaa kaksivuotias Inna - ovat asuneet tytön syntymästä asti Lauttasaaressa uuden kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa talonmiehen perheen vieressä. Tilava ja aurinkoinen asunto Otavantien risteyksessä - olohuone, keittiö, vanhempien makuuhuone, lastenhuone, työhuone, apulaisenhuone, kylpyhuone ja eteisen vieressä oleva pikkuvessa. 

Olohuoneen ikkunat avautuvat etelään Lauttasaarentielle. Äiti rakastaa verenpisaroita, joita hän kasvattaa aurinkoisella ikkunalaudalla. Kun äidin silmä välttää, Inna puristaa verenpisaran nuppuja etusormella ja peukalolla. Kuuluu hento poks ja nuppu repeää auki. Kivaa ja jännää!

Katutasossa on baari ja kukkakauppa, talon takana "loputtomiin" kallioista seikkailumetsää. Kellarissa sauna, jossa pieni perhe peseytyy joka torstai Markus-sedän Lastentunnin jälkeen, ja askarteluhuone, jossa talossa asuvat vanhemmat tytöt tekevät rottingista koreja.

Pihassa on paljon kavereita: talonmiehen Seija ja Tarja, Innaa vuoden vanhempi Tytti ja hänen veljensä Olli-Pekka ja Jaakko sekä naapuritalossa asuva Outi. Talossa asuu myös mustissa silmälaseissa ja valkoisen kepin kanssa liikkuva sokea mies. Pihan lapset kilpailevat siitä, kuka ehtii avata ulko-oven sokealle miehelle. Yleensä avaajia on vähintään kaksi ja heille sokean miehen taskusta löytyy aina pari hedelmäkarkkia. Tytöt niiavat ja pojat kumartavat kiitokseksi.

Maaliskuun aamuina vuonna 1954 aurinko paistaa sisään Lauttasaaren kodin olohuoneen ikkunoista ja piirtää parkettilattialle lämpöisiä läiskiä. Inna tykkää maata valoläiskissä ja katsella valokiilassa tanssivia kultahippuja - arkisemmin pölyhiukkasia. Eräänä tällaisena aamuna Innalle syntyy pikkusisko - Sisko, josta kasvaa Innan elinikäinen ystävä ja uskottu. 

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Koiran elämää


Vaihdoimme eilen junaa Pieksamäellä. Asemaravintolan edessä muru2 odotti isäntää tai emäntää. Kiltisti - penkin jalkaan sidottuna, välillä istui ja välillä makasi. Ilmeisesti oli aiemminkin odottanut. 

Omaa Murua tuli ikävä!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Viisautta Valamosta


Meitä oli neljä 60-70 -vuotiasta pariskuntaa eri puolilta Suomea. Olimme kaikki olleet naimisissa yli 30 vuotta ja kaikilla oli lapsia, osalla myös lapsenlapsia. Keskusteluamme veti ja ohjasi kaksi mukavaa yli 60-vuotiasta ihmistä - ammatikseen parisuhde- ja työnohjaustyötä tekevä pariskunta.

Olimme yhdessä perjantai-illasta sunnuntain puoleenpäivään. Välillemme syntyi jo ensimmäisenä iltana uskomaton luottamus ja hyväksyntä. Ryhmässä oli yllättävän helppo puhua vaikeistakin asioista. Tuli vahva tunne, että tuli kuulluksi ja ymmärretyksi. Välillä söimme luostarin ruokalassa paistettuja muikkuja ja kasviskaalikääryleitä ja maistelimme luostarissa tehtyjä marjaliköörejä ja -viinejä. 

Opimme esimerkiksi, että pitkän parisuhteen läheisyys on muutakin kuin fyysistä ja seksuaalista läheisyyttä. Läheisyys muodostuu myös kumppanuudesta, vanhemmuudesta, tunneyhteydestä ja tunteiden jakamisesta, älyllisestä yhteydestä/keskustelusta, yhteisestä huumorista ja leikistä sekä konflikti- ja kriisiläheisyydestä (esim. sairauksissa). Kaikki nämä voivat luoda vahvaa läheisyyttä pariskunnan välille - eri tavoin painottuen eri elämäntilanteissa ja parisuhteen eri vaiheissa.

Syvä rakkaus syntyy silloin, kun näemme toistemme haavoittuvuuden 
ja olemme toisillemme lempeitä. 

Etsi ilosi! Se kantaa myös parisuhdettasi.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Vatsassa kuplii


Jännittää. Ollaan Ukin kanssa junassa matkalla Heinävedelle Valamon luostariin - parisuhdekurssille. Alku on ainakin hyvä, sillä Ukki lähti vapaaehtoisesti kurssi-intoisen Mummin mukaan. Jopa puhui kurssin puolesta, kun Mummi tapansa mukaan oli perumassa lähtöä. Kurssin aihekin - Viisas ikääntymrnen parisuhteessa - on mielenkiintoinen ja osallistuminen tekee varmaan hyvää kummallekin - toivottavasti. Mutta silti jännittää. 

Olemme kerran aikaisemmin osallistuneet parisuhdekursseille vajaa kymmenen vuotta sitten. Lähtö kurssille oli vaikea, mutta kokemus oli positiivinen. Joten ehkä tästäkin viikonlopusta selvitään. Ja junassa on mukava matkustaa.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Vuosi kuvina 13.3


Otin vähän förskottia, sillä sunnuntaina 15. päivänä ole matkalla Itä-Suomessa. Ja sitä paitsi tänään paistoi niiiiin ihanasti aurinko ja viikonlopuksi on luvattu pilvistä ja kylmenevää. Sain kuvavuoteeni edes yhden valoisan kuvan.

Paljon muuta muutosta ei neljään aiempaan vuosikuvaan ole. No, jäät on toki juuri sulanut!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Iloa Pohjolaan!


Sanovat, että kevät on 4-6 viikkoa etuajassa - huomaa puutarhassa - ja sopii Mummille. Eikun rapsuttelemaan! Iltalehden etusivulla lupaavat vielä 20 asteen pakkasia. Voi kun olisivat väärässä!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Makkaranpaistossa


Tänään haettiin Ukin kanssa Pikkupojat päikkäreiden jälkeen päiväkodista ja mentiin nelistään Soutustadionin vieressä sijaitsevaan kahvila Regattaan. Pienenpieni, kodikas merenrantakahvila, jossa on talvellakin mahdollisuus istua ulkona. Ja saa paistaa makkaraa (1,80 e/kpl) lämpimillä porontaljoilla istuen. Tänään ei paljon taljoja olisi tarvinnut, sillä ilma helli ja aurinko lämmitti.

Samalla sivistettiin pikkupoikia ja käytiin tutustumassa viereisessä puistossa olevaan Sibelius-monumentiin ja puhaltelemassa teräksisiin urkupilleihin. Kotimatkalla kyselyikäinen Kosma kysyi kymmeniä kertoja: "Miksi säveltäjäsedällä oli niin isot korvat?" Kesti tovin, ennen kuin äkkäsin, että poika oli tutkinut tarkkaan kallioon kiinnitettyä Sibeliuksen muotokuvapäätä.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Pros&Cons


Istanbulin matkasta jäi hyvä jälkimaku - tahtoisin palata vielä kaupunkiin. Haluaisin nähdä Topkapin palatsin puutarhat kukkaloistossaan, palatsin patioilta aukeavat merinäkymät pilvettömänä päivänä ja upeat mosaiikkiseinät auringonvalossa. Seistä silmät kiinni rukouskutsun aikaan Sinisen moskeijan ja Hagia Sofia -moskeijan välissä olevalla aukiolla.

Haluaisin tehdä pidemmän laivamatkan Bosporinlahdella ja Kultaisessa sarvessa pysähdellen rannikkon asuinkeskuksiin, ja tutustua paremmin Aasian puoleiseen Istanbuliin. Kolmanneksi haluaisin viettää pidempään aikaa turkkilaisessa kylpylässä ja nauttia ehkä hieronnoista. Ensikertalaisella osa kylpynautinnosta katosi jännityksen alle "Mitähän pitää tehdä seuraavaksi? Joko tämä loppui?".

Negatiiviselle puolelle jää maaliskuun alun sää. Kolmen päivän lomasta puolet oli aurinkoa (12-15 astetta) ja puolet jatkuvaa tihkusadetta (5-7 astetta). Onneksi olimme katsoneet sääennusteen, ja suunnittelimme päiväohjelmat sen mukaan. Kiitosta eivät saa ravintoloiden häiritsevän innokkaat sisäänheittäjät. Ja suosittujen nähtävyyksien ympärillä pyöri jo keväällä valtavasti turisteja, eniten ehkä Venäjältä ja USA:sta. Toki ymmärrän, en ole ainut joka haluaa nähdä historialliset rakennukset.

Kymmenet erilaiset baklavat! Aaah!! Herkkusuu Mummi on harvoin syönyt niin lehteviä ja maukkaita - ja sopivan rasvaisia - leivonnaisia.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Yerebatan ja Topkapi


Vedenalainen vesisäiliö (Yerebatan Sacrini, Basilica Cistern) on upea kokemus. Kaunis ja vaikuttava. Joskin sinne nytkin turistiajan alussa jonotettiin, joten kesän ruuhkakuukausina se on varmaan häiritsevän ruuhkainen.

Vesisäiliö on valtava luolamainen hämärätila, jonka pohjalla on noin metri vettä ja jossa kävellään puutasanteita pitkin yli 300 kivipylvään välissä. Vedessä uiskentelee pulskia kaloja, ja riveissä olevat pylväät on kauniisti valaistu. Vesisäiliö rakennettiin jo 500-luvulla, mutta löydettiin uudelleen 1500-luvulla. Yleisölle luolasto on avattu vasta 1987.

Vesisäiliössä on kaikkialla Valokuvaaminen kielletty -merkit, mutta lähes jokainen kävijä tuntuu katselevan pylväsrivejä kännykän kameran näytöltä tai automaattikameran linssin takaa. 

Topkapin palatsi oli positiivinen yllätys. Yleensä en ole järin innostunut vanhoista palatseista enkä raunioista. Topkapin tilat ja rakennukset ovat kuitenkin jotenkin ihmisenkokoisia ja hallittavia. Mosaiikkiseinät ja -koristeet ovat täydellisesti säilyneet, ja rakennusten välissä olevat puutarhat täynnä kukkia, nyt alkukeväästä tuhansittain puhkeamassaolevia tulppaaneja. Sateesta huolimatta palatsialueella oli kaunista ja useista kohdin upeat näkymät Bosporinlahdelle.

Pohjoisen ihminen huomasi heti, että lähes jokaisessa huoneessa ja tilassa oli iso, koristeltu takka ja joissakin myös juokseva vesi! Mielenkiintoista oli myös tutkia entisajan sulttaanien vaatteita - takkeja ja housuja, jotka olivat säilyneet yli 500 vuotta. Uskomatonta!