lauantai 8. maaliskuuta 2014

Moskeijasta kylpylään


Aamusta se alkoi ja iltaan jatkui - vesisade Istanbulissa. Keskityimmekin Ukin kanssa sisätiloihin, ja sateinen päivä kului mukavasti Sinisessä moskeijassa (Sultanahmet Camii), valtavassa Topkapin palatsissa, kiehtovassa maanalaisessa vesisäiliössä (Yerebatan Sarnici) ja perinteisessä kylpylässä (Cemberlitas Haman).

Moskeijaan jonotettiin, mutta kylpylään pääsi suoraan. Molemmissa oli paljon turisteja - moskeijassa oli enemmän paikallisia naisia kuin miehiä, kylpylässä päinvastoin. Kummassakin oli kuitenkin suuremmat tilat varattu miehille. Moskeijassa rukoilevat naiset oli ahdettu karsinoihin sivuille, mutta rukoileville miehille oli varattu valtava tila upeiden kupolien alla. Niin moskeijassa kuin kylpylässä oli hiljaisuustoivomuksista huolimatta paljon hälinää ja liikettä, mutta silti vierailu kummassakin oli jotenkin meditatiivinen kokemus.

En ole aiemmin käynyt itämaisessa kylpylässä, ja moskeija-alueella sijaitseva kaupungin suurin Cemberlitas-kylpylä sopii hyvin ensikertalaiselle. Kaiken tarvittavan - pyyhkeet, pesukintaan, saippuat ja pesutilassa käytettävät alushousut - saa pyytämättä kylpylästä ja kylpijää opastetaan ovelta asti kädestä pitäen. Miellyttävä kokemus kylpijöiden runsaudesta huolimatta. Siistiä ja turvallista.

Mennessä voi valita ottaako self service vai traditional pesun. Suositan jälkimmäistä, johon kuuluu mustiin bikineihin pukeutuneen naispesijän ronskiotteinen kuivaharjaus ja vartalon ja tukan pesu runsasvaahtoisella saippualla yhteisessä holvikattoisessa pesutilassa.

Seita Vuorela kuvaa Lasimestari-blogissa ihanasti käyntiään turkkilaisessa kylpylässä Berliinin matkallaan (täällä). Kannattaa vilkaista ja pistäytyä kylpemässä kuten Marjattakin aikoo Seitan vinkin innoittamana.

Ärsyttävintä Istanbulissa oli liian innokkaat, lähes agressiiviset ravintoloiden sisäänheittäjät. Menimmekin Ukin kanssa vain ruokapaikkoihin, joiden ruokalistoja saimme tutkia rauhassa ilman "where are you from" kyselyjä.

Ps. Helmikuun Divaanissa kehutaan kokemusta Cagaloglu-kylpylässä, jonka jutun mukaan New York Times -lehti on listannut paikkoihin, jotka jokaisen pitää nähdä ennen kuolemaansa. Eli sinne seuraavaksi!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Istanbulia


Pääsihän se Mummi matkaan! Heti lentokentällä kuohuviinilasillisen äärellä lähtöahdistus alkoi helpottaa, ja mieli rauhoittui edelleen Turkish airlines'n stuerttien ystävällisessä palvelussa. Perillä odotti aurinkoinen Istanbul, hotellissa yltiöystävällinen henkilökunta, siisti huone ja runsas aamiainen. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Neorion-hotelli sijaitsee historiallisella Stambulin alueella, joka jää Kultainen sarvi -nimisen lahden eteläpuolelle. Lahden pohjoispuolellahan on "uudempi" ja vilkkaampi Beyoglyn alue - yöelämän keskus. Molemmat alueet ovat Istanbulin Euroopan puoleisia osia, jotka Bosporinsalmi erottaa kaupungin Aasian puoleisista osista. Olemme tyytyväisiä hotelliin, vaikkei se ihan täytäkään niitä ylistyssanoja, joita TripAdvisorin sivuilla hehkutetaan.

Aurinko ehti eilen jo laskea, kun saimme kamat huoneeseen ja pääsimme ratikalla Beyoglyn puolelle ravintolaa etsimään. Ajauduimme vilkkaalle ja meluisalle Nevizade-kadulle, jossa söimme herkullisia munakoiso-jugurtti-mezejä, tavanomaista paistettua kalaa ja kallista turkkilaista viiniä. Istuimme aitiopaikalla - toisessa kerroksessa vilkkaan ravintolakujan yläpuolella pienellä parvekkeella - siis ulkona ja Mummikin tarkeni, toppatakissa kuten muutkin.

Tänään vaeltelimme kaupungissa, kävimme Suuressa basaarissa ihmettelemässä kaupantekoa ja kauniita kattomaalauksia ja holvirakenteita, söimme kadunvarressa dönereitä (hyvää ja halpaa), nautimme baklava-herkkuja ja teetä (taivaallista ja halpaa), pistäydyimme laivalla Aasian puolella (mukavaa ja rauhallista). Iltapäivällä etsimme pari tuntia joitakin vuosia sitten avattua kirjailija Orhan Pamukin museota. Etsiminen kesti, mutta oli oikeastaan tosi kivaa. Hyvä syy kiivetä ylös ja alas Beyoglun kaupunginosan kiinnostavia sivukatuja. Ja löysimme lopulta museokin - sivukadulta. Kolmikerroksisessa, pienessä museossa on esillä satoja arkielämän pikkuesineitä, joita kirjailija on kerännyt puolen vuosisadan ajalta - tuttuja muillekin 60-vuotiaille.

Mukava päivä! Saimme nauttia auringosta, kävelystä ja merestä. Ihmetellä Istanbulin kattoja, ihastella kissoja ja lokkeja, istua ulkokuppiloissa ja tuoksutella keväisiä kukkia. Ja syödä makeaa!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Lähdön vaikeus

Kylkikipu jäynää, migreeni vaanii ja väsy vetää sohvan nurkkaan. Ja huomenna on "pakko" lähteä Istanbuliin. Matkalle, jota vielä viime viikolla odotin innokkaana. Nyt peruisin matkan jos voisin ja käpertyisin peiton alle. Jäisin tuttuun ja turvalliseen.

Tällainen minusta on tullut. Suunnittelen ja haaveilen matkoista, mutta lähdöistä on tullut lähes ylitsepääsemättömän vaikeita. Päivällä vannotin Ukkia vastedes muistuttamaan, etten enää pysty lähtemään Tallinaa edemmäksi. Ja kyseessä on vain parin päivän kaupunkiloma Euroopassa! Ja pitkästä aikaa kaupungissa, jossa en ole käynyt aikaisemmin. Onneksi Ukki tuntee Mumminsa - aiemmin innostunut matkallelähtijä on ikääntyessään muuttunut jännittyneeksi kipuilijaksi ja hermostuneeksi viimehetken pakkaajaksi " jospa ei sittenkään lähdetä".

Toivotaan, että päästään torstaina yhdessä koneeseen - taskussa kartta Veljen vaimon suosittamaan hamamiin eli turkkilaiseen kylpylään.

Ja tämä haaveilee kävelyvaelluksesta! Toisaalta, kun matkaan lopulta pääsen, yleensä nautin. Joten kyllä vielä jatkan camino-haaveiluani.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Sukkaa pukkaa


Nyt syntyy kirjavia sukkia - edelleen seiskaveikan jämälangoista. Kivoja väriyhdistelmiä, joiden suunnittelustakin nauttii. Nuorisomme tosin tykkää yksivärisistä tai rauhallisista raitasukista, joita olenkin aiemmin pääosin kutonut. Saas nähdä keille nämä väripläjäykset päätyvät.

Kunhan vain viitsisi päätellä - moniväristen sukkien suurin riesa.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Arkista askarta


Päiväni täyttyy arjesta. Keittiön siivousta, pyykin pesua ja valikoitujen vaatteiden silitystä, kevyttä ruoanlaittoa (Ukki tekee suurimmat), kauppareissuja, sukkien kutomista, lukemista sekä telkun ja videoiden tuijottelua. Pissareissut Murun kanssa kolmesti päivässä (niistä en luista), Pikkupoikien hoitoa muutamana päivänä viikossa, Äitimuorin kanssa ulkoilua kerran pari viikossa, tanssitreenit parina iltana viikossa. Ja kevään tullessa yhä enemmän hommailua paritalon puutarhassa!

Miten päiväni voivat tuntua ihan riittävän täysiltä? Tuntuu, että joitakin vuosia sitten tein tuon kaiken kahdeksantuntisen työpäivän lisäksi. Ja silloin kotona asui vielä viisi lasta!

Olenkohan eri ihminen? Ainakin olen laiskempi ja mukavuudenhaluisempi. Tai ehkä olen tullut vain vanhemmaksi. Ja jos tarkkaan muistelen, niin silloin meillä lapset hoiti Suomusjärven tyttö Maarit, ruoan teki Saarioisten äidit ja lattiat imuroi Siivooja.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

maanantai 24. helmikuuta 2014

Nyt Se alkaa!


Siis Kevät! Ainakin meillä. Itäväylää ajaessa tuli pakottava tunne käydä Plantagenissa tarkistamassa, olisikohan siellä jo ruukkunarsisseja. Ja olihan siellä! Ja ne muuten pantiin ulos parvekkeelle ja talviset kanervat heitettiin roskikseen. Mummi uhmaa säänjumalia! Pikkusen sentään nöyrryn ja tarvittaessa otan kukat yöksi sisälle.

Ilman pakottavaa tunnetta olisin missannut myös pienet pelarkuun taimet. En taaskaan olisi muistanut, että ne tulevat myyntiin näin aikaisin. Himopuutarhurit ostaa taimet varmaan suoraan puutarhoilta, mutta minä olen aiemminkin hankkinut proosallisesti Plantagenista, ja hyviä olen saanut.

Ostin kolmea erilaista kirjavalehtistä, yhteensä 16 taimea 20 eurolla - ei paha. Minun oli tarkoitus ottaa osa riipuvaa mallia, mutta kotona huomasin että kaikki olivatkin kirjavalehtisiä. Onneksi tykkään värikkäistä lehdistä! Ehkä haen lähipäivinä vielä pari riippuvalehtistä - jos vielä on jäljellä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Paellapäivä


Muru tapasi tänään emonsa Stidin ja koirasiskonsa ja -veljensä Rajasaaren koirapuistossa Meilahdessa. Kaikki neljä nauttivat ja juoksivat hullun lailla pitkin rantoja. Mielestäni Muru tunnisti ainakin emonsa, jonka tapasi viimeksi lokakuun lopussa.

Olin ajatellut ottaa koirasisaruksista valokuvia. Se jäi todella vain ajatukseksi, sillä pesue oli jatkuvassa liikkeessä eikä kännykkäkamerani pysynyt vilkkaiden koirien perässä. Koirat nauttivat eivätkä välittäneet kurasta ja tihkusateesta. Kotona lämpimään suihkuun, minkä jälkeen uni maittoikin Murulle loppupäivän.

Iltapäivällä syötiin Ukin taikomaa paellaa Esikoisen perheen ja Juniorin kanssa. Seuraan liittyi myös väsynyt Opiskelijapoika, joka oli viettänyt viikonlopun mökillä neljän kaverinsa kanssa.

perjantai 21. helmikuuta 2014