Kevättä Suomessa

Ihanaa, että pääsin nauttimaan Suomen keväästä ja alkuviikon yllättävän lämpimintä päivistä. Olen ehtinyt lyhyen Turun retken (täällä) jälkeen piipahtaa pikaisesti myös Ukin mökillä Salossa ja pusutella Opiskelijatytön suloista 9-kuukautista vesseliä Merimaskussa.

Ja nautiskella keväästä. Ihailla auringon avaamia sinivuokkoja mökkitien reunassa Salossa ja krookuksia Taattisten tilalla Merimaskussa. Menomatkalla pysähdyin vielä lyhyesti Lontoontytön luona Vallilassa, jossa kadun vieressä kukki kauniita kevätkelloja. 

Ukin mökillä sain ihailla järvellä lipuvia joutsenia ja lokkisaareen pesää tekeviä lokkeja. Kevään merkkejä nekin :) Ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin luonnossa hirviä. Olimme Opiskelijatytön plus 9-kk vesselin ja Dora-koiran kanssa metsäkävelyllä, kun parinkymmenen metrin päässä porhalsi ensin valtava uroshirvi ja hetken päästä toisella puolellamme juoksi naarashirvi. Jännää…

Kevät keikkuu - linnut huutaa ja hirvet juoksee…

Sinivuokkoja Salossa

Krookuksia Merimaskussa

Kevätkelloja eli kevätlumipisaroita Vallilassa

Salainen puutarha

Betoni- ja verkkoaidan takaa pilkottaa siro sipulitorni, mutta muuta en verkkoaidan raoista pysty näkemään. Seison Turun keskustassa Rettiginrinteessä olevilla portailla, aidan takana olevan ”Rettigin palatsin” vieressä, ja luen verkkoaitaan kiinnitetystä keltaisesta kyltistä: ”Kiinteistössä jatkuva koiravartiointi”. 

Aidan takana on puutarhan ympäröimä Rettigin perheen entinen koti - Villa von Rettiginä ja Rettigin palatsina tunnettu 1500 neliömetrin kokoinen kivitalo. Vaaleaksi rapattu rakennus, jonka tiloissa on vuodesta 1995 toiminut historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova (täällä). 

Vauras Rettigin teollisuussuku saapui Ruotsista 1800-luvun puolivälissä Suomeen ja perusti Turkuun menestyvän tupakkatehtaan. Vuonna 1928 silloinen tehtaanjohtaja Hans von Rettig (1894-1979) rakennutti perheelleen hulppean kodin tehtaan viereen Aura-joen rantaan. Barokkityylisen talon suunnitteli arkkitehti Valter Jung (1879-1946). 

Perhe asutti taloa lähes 50 vuotta. Hans von Rettigin kuoltua se oli toista kymmentä vuotta tyhjillään, kunnes 1990-luvun alussa rakennusta alettiin kunnostaa museoksi. Samassa yhteydessä myös puutarha rakennettiin uudestaan - sinne mm. lisättiin vesiallas patsaineen.

Nykyisessä museossa saattaa edelleen nähdä Rettigien aikaista loistoa. Ihastelin mm. tyylikästä koristekattoista käytävä ja marmiriseinäistä kylpyhuonetta museon toisessa kerroksessa. Mutta eniten minua kiinnosti toisen kerroksen ikkunoista näkyvä puutarha huvimajoineen ja koristealtaineen. 

Harmikseni kuulin, että puutarha on suljettu ja suojattu yleisöltä, kuten se on ollut jo lähes sata vuotta. Koko 1900-luvun rakennusta ja puutarhaa kuulemma ympäröi jopa nykyistä aitaa huomattavasti korkeampi - osin peräti nelimetrinen - aita. 

Salainen puutarha pysyy edelleen salaisena. Harmi…

Toisen kerroksen komeaa käytävää.

Hulppea kylpyhuone on ollut perheen käytössä 1990~luvulle asti. 

Huoneen seinät on vihreää marmoria ja lattialaatat valkoista marmoria.

Museoituun kylpyhuoneeseen on sijoitettu intialais-brittiläisen Anis Kapoorin taideteos Enkeli,

joka on sinisellä väripigmenttijauheella päällystetty liuskekivilohkare vuodelta 1990.

Puutarhaan rakennettiin vesiallas vasta 1990-luvulla museon perustamisen yhteydessä.

Verkkoaitaan oli kiinnitetty varoitus: ”Kiinteistössä jatkuva koiravartiointi.”