Karin Luts: Suvel (Kesällä), 1949
Pitihän minun tietenkin ensimmäisinä vapaahetkinä käydä Tarton taidemuseossa (Tartu Kunstimuuseum). Varsinkin, kun museo oli aivan ydinkeskustassa, Raatihuoneentorin laidalla. Ja kun itse rakennuskin oli outo - silminnähden vasemmalle vinossa. Ja kaiken kukkuraksi se oli museoksi sopivan ja ihanan pieni…
Sotapäällikkö ja hallintovirkamies Michael Andreas Barcklay de Tollyn (1761-1818) leski osti miehensä kuoltua vuonna 1793 rakennetun kivitalon ja ehti ennen kuolemaansa asua talossa kymmenisen vuotta. Leskirouvan jälkeen talossa on ollut mm. apteekki yli sata vuotta eli 1900-luvun lopulle asti, ja Tarton taidemuseo on toiminut nelikerroksisessa rakennuksessa vuodesta 1988 lähtien. Edelleen taloa kutsutaan usein ”Barcklayn taloksi” :)
Taidemuseon kokoelmassa on pääosin virolaista taidetta 1900- ja 2000-luvuilta ja esillä on aina sekä peruskokoelmasta koottu näyttely että yksi vieraileva näyttely. Tällä kertaa alimmassa kerroksessa oli Karin Lutsin (1904-1993) Pildid reisidelt (Kuvia matkoilta) -niminen näyttely ja ylimmän kerroksen kolmessa huoneessa Terje Ojaverin (s.1955) teoksia.
Taidemaalari Karin Luts pakeni vuonna 1944 venäläisvalloittajia Ruotsiin, kuten monet muutkin virolaistaiteilijat. Luts jäi Ruotsiin ja kuoli Tukholmassa 81-vuotiaana. Aina kun mahdollista hän yritti matkustaa ”harmaasta, kylmästä, kosteasta ja rumien ihmisten Ruotsista” - kuten hän itse uutta kotimaataan on kuvannut - etelämpään eli Ranskaan, Espanjaan tai Italiaan.
Ruotsissa Lutsin mieluisin paikka oli pieni Ven-niminen saari Ruotsin ja Tanskan välissä. Täällä hän maalasi useita tilannekuvia - pääosin lyijykynillä tai vesiväreillä. Näitä oli useita esillä myös Tarton museossa.
Yritin kovasti löytää näyttelystä Karin Lutsin Ruotsissa tekemiä töitä, mutta en muka löytänyt. Näin teoksia, joissa valmistuspaikaksi oli merkitty Ven - mutta ei Ruotsia - ja minä olin jotenkin saanut päähäni että se tarkoitti Venetsiaa :):) Joten taiteilijan Venin saarella tekemät teokset jäivät minulta kuvaamatta.
Kuvanveistäjä Terje Ojaverin rajut ja isokokoiset teokset eivät minua tällä kertaa oikein puhutelleet. Eniten minua miellytti konservatiivinen ja ”helppo” teos Minu ruum - meie aeg, jonka tekemiseen oli käytetty eläinten luita.
Kiva pieni taidemuseo, jossa rauhallinen ja leppoisa meininki :)
Karin Luts: Seisev Autoportree (Omakuva seisoen), 1929
Karin Luts: Comedie Francaise (Ranskalainen komedia), 1939
Karin Luts: Riccione, 1961
Terje Ojaver: Minu ruum - meie aeg (Minun huoneeni - meidän aika), 1999/2000
Terje Ojaver: Uhe jalaga kundja (Yksijalkainen kyntäjä), 2021
Museorakennuksen julkisivu on vasemmalle kallellaan 5,6 astetta eli
enemmän kuin kuuluisa Pisan torni Italiassa.
Rakennuksen oikea sivu on aikoinaan rakennettu vanhan kaupunginmuurin päälle ja
vasen sivu paalujen varaan, joten talo kallistuu, kun maaperä painuu paalujen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti