Vuonna 1632 Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf (1594-1932) perusti Tarton yliopiston (Tartu Ulikool). Vuosisatojen kuluessa yliopiston opetuskieli vaihdeli ruotsista saksaan ja saksasta venäjään, ja toisinpäin. Ja aiemmin myös opiskelijat olivat etupäässä muita kuin virolaisia. Vasta Viron itsenäistyttyä vuonna 1991 viron kielestä tuli ensisijainen opetuskieli ja nykyään enemmistö opiskelijoistakin on virolaisia. Joskin ulkomaalaisia, kuten suomalaisia, opiskelijoita on edelleen paljon.
Nykyinen päärakennus valmistui 1800-luvun alussa ja sen suunnitteli saksalainen, mutta Tartossa opiskellut arkkitehti Juhann Wilhelm Krause (1757-1828). Tarton reissulla (täällä) kävelimme yliopiston pitkillä käytävillä ja ihmettelimme viehättävää juhlasalia ja vinttikerroksessa ollutta rangaistushuonetta eli ns. karsseria.
Nimi karsseri tulee latinan sanasta carcer, joka tarkoittaa aitausta ja vankilaa. Aikoinaan yliopistolla oli ollut seitsemän karsserihuonetta, joista yksi on säästetty ”museoksi”. Opiskelijat, jotka olivat syyllistyneet rettelöintiin tai muuten rikkoivat yliopiston käyttäytymissääntöjä, saatettiin lähettää rangaistukseksi karsseriin, jossa joutui olemaan yksinäisyydessä yhdestä päivästä kolmeen viikkoon.
Esimerkiksi päärakennuksen ovivartijan loukkaamisesta saattoi saada karsseria 5 päivää ja kaksitaistelusta peräti 3 viikkoa. Museoidussa karsserisellissä oli edelleen nähtävänä kirjoituksia ja piirroksia, joita rangaistut opiskelijat olivat ajankulukseen raapustaneet huoneen seiniin.
Karsserirangaistus oli levinnyt luostareista Manner-Euroopan yliopistoihin. Tartossa viimeiset rangaistukset määrättiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tosin vanhempien vuosikurssien opiskelijoille rangaistus oli ollut ennemmin kunnia-asia kuin mikään vakava rangaistus :)
Päärakennus oli kaunis ja komea, mutta ehkä mielenkiintoisin juttu oli kuitenkin karsseri - minulle aiemmin tuntematon juttu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti